Mä inhoan sanaa “kohta”. Sen määre ei koskaan ole sama eri kerroilla. Myös eri ihmisillä se tarkoittaa täysin eri asiaa. Mun kohta lasketaan (useimmiten) minuuteissa, mieheni tunneissa, joidenkin jopa päivissä. Mun mielestä ei voi sanoa “tulen kohta” vain näyttääkseen naamansa vasta parin tunnin kuluttua. Ei mätsää.
Kohta-sanan väärinkäyttö herättää helposti närää ihmisten välillä. Itsekin tulee toistuvasti luvattua lapsille, että tulen katsomaan piirustuksen kohta, lukemaan iltasadun kohta ja etsimään legoukon päätä ihan just kohta. Tällöin kohta tarkottaa useimmiten lopulta ei koskaan…
Ehkä olisi helpompi yksinkertaisesti korvata tämä epämääre jollain tarkemmalla. “Tulen vartin kuluttua, laitan pyykit kuivumaan viiden minuutin päästä, pesen lattiat ensi viikolla.” Joissain kohtaa vois ihan suoraan sanoa, ettei aio kyseistä toimintaa suorittaa ehkä koskaan. Niinku vaikka ikkunoiden pesua. Jää tekemättä kuitenkin.
Näihin elämää suurempiin pohdintoihin päätän raporttini tältä illalta ja lähden ripustamaan pyykkejä.
Ihan kohta.
Nautinnollista viikonloppua!
-Päivi-
Jepjep! Kohta tarkottaa munkin mielestä oikeesti NOPEESTI, eli melkein heti. Taitaa olla meillä täällä päivisin käytetyin sana. Osku pyytää multa jotain, ja mä pyydän Oskua tekemään jotain…
Meillä menee kans helposti käytetyimpien sanojen top5:en. Mut kyllä se mun mielestä ihan maksimissaan 10 minuuttia saa kestää, se kohta. :)-Päivi-
Nam mitkä leivät, mun parhaat ajatukset tulee aina öisin, pitäisi varmaan olla paperia sängyn vieressä :).
Tota pitäis varmaan kokeilla joskus! :)-Päivi-