Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Täst vinkkelist -blogista viskattiin minua haasteella. Ja kun kirjoista on kyse, en vain voi vastustaa. Vaikka pakko myöntää, että jonkin verran ajatustyötä tämä vaati. Tässä kuitenkin vastauksiani näihin kirjakiperiin:

1. Kirja joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?

– Viime kesänä luettu Riikka Pulkkisen Raja sai otteeseensa, mietitytti pitkään, sai aikaan tunteita ja ajatuksia. Rakastuin Pulkkisen tapaan kirjoittaa, pehmeään ja kauniiseen. Kaunis ristiriita tarinan sisällön kanssa.

Teini-iässä suuren vaikutuksen teki Deborah Spungenin Nancy, rankka tarina tytöstä, jonka ei ollut tarkoitus elää pitkään. Voisi olla mielenkiintoista lukea se uudelleen näin aikuisena, vieläkö vaikutus olisi yhtä kova.

2. Sanotko koskaan, että olet lukenut jonkun kirjan, vaikka et olekaan, koska kirjan katsotaan kuuluvan yleissivistykseen?

– En. Pidän sellaista turhana brassailuna.

3. Omat klassikkosi ja lyhyet perustelut

– Meinasin ihan tyylikkäästi vastata tähän Margaret Mitchellin Tuulen Viemää, kunnes aloin pohtia, olenkohan koskaan lukenut kyseistä teosta loppuun asti. Teos löytyy kyllä omasta hyllystä ja elokuva menee jo ulkoa, mutta sitä ei taideta laskea? No, fiddle dee dee!

Omiin klassikoihin lasken ehdottomasti Mika Waltarin Komisario Palmut; Kuka murhasi rouva Skrofin, Tähdet kertovat ja Komisario Palmun erehdys.

Anna-Leena Härkösen Häräntappoase oli nuoruuteni ehdoton klassikko!

4. Oletko lukenut näytelmiä?

– Ainoastaan ne, joissa olen myös näytellyt.

5. Onko mikään kirja tuottanut sinulle tuskaa, ja jos on, niin miten?

– Äkkiseltään tulee mieleen esikoisen syntymävuosi 2003 ja Liza Marklundin tositapahtumiin perustuva teos Uhatut. Luin tuota kirjaa suuressa ahdistuksessa ja samaan aikaan Ruotsissa tapahtui poliitikko Anna Lindhin murha. Muistan kantaneeni maailman pahuutta harteillani monta viikkoa, mietin miten pystyisin ikinä suojelemaan omaa pientäni kaikelta kamalalta.

Muutama kirja on tuottanut tuskaa siinä mielessä, etten ole meinannut saada kahlattua niitä loppuun. Olen aina ollut sitä mieltä, että aloitettu kirja on saatava luettua kokonaan, mutta viime vuosina olen oppinut tässä vähän löysäämään. Miksi käyttää aikaa johonkin, mikä ei iske?

6. Paperia vai e-kirja?

– Paperia. Aina ja ikuisesti. Lukeminen on mulle myös fyysinen kokemus. Kirjojen tuoksu, sivujen kääntäminen, kirjan kansien tuijottelu… Lukeminen on kokonaisvaltainen juttu.

7. Kannattako lukeminen aina?

– Ehdottomasti! Huononkin kirjan lukeminen on parempi vaihtoehto, kuin lukematta jättäminen.

8. Mitä luet nyt tai mitä sinulla on seuraavana listalla?

– Eve Hietamiehen Tarhapäivä on ollut kesken jo pitkään, pahaa pelkään tosin, että kesken se jääkin… Oikein en päässyt messiin. Juuri kirjastosta lainasin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ja Karl Ove Knausgårdin Taisteluni. Niihin tartun seuraavaksi. Kjell Westön Kangastus 38 odottelee myös aloitusta.

9. Kirjahylly kotona?

– … on piilossa kaapissa. Omistan pääasiassa hömppää ja dekkareita pokkarina.

10. Ensimmäinen mieleesi tuleva runoilijan nimi?

– Kaarina Helakisa.

Haasteen bonuskysymyksenä pyydettiin vielä suosittelemaan kirjaa. Tämä on aina vähän hankalaa, koska makuja on niin monia ja muistan myös kovin huonosti lukemiani kirjoja, jostain syystä. Viimeiseltä vuodelta mieleen on kuitenkin jäänyt Riikka Ala-Harjan Maihinnousu, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla ja Pekka Hiltusen Iso. Niin ja se mun ikuinen Pulkkinen, Riikka siis. Huomionarvoista on ehkä se, että nämä olivat kaikki kotimaisten kirjailijoiden teoksia. Itselleni yllätys, siis.

Mä olen kovin laiska yleensä laittamaan haasteita eteenpäin, mutta tähän haluaisin kuitenkin vastineen rimpuilevalta Laura-mammalta ja Kaksplus -kollegoiltani Karkilta ja Marialta. Olkaa hyvät ja sori!

Mielellään saa myös listailla kirjasuosikkeja ja inhokkeja kommenttiboksiin, niistä listauksista on aina kirjastoreissulla mahdottomasti hyötyä. 🙂

-Päivi-