Kyllä sitä ihminen voi päästä kokemaan mitä uskomattomampia juttuja, kun sattuu olemaan suuna päänä (aina ja joka paikassa). Blogi ei missään nimessä ole syväjäässä, korkeintaan vähän huurteessa. On vaan rouva ollut niin turkasen kiireinen… ja mistäs sitä muusta nipistää, kuin harrastuksestaan?
Yksi selkeä syy kiireeseen on toki viikko sitten alkanut kaupan loppuunmyynti. Jotenkin surkuhupaisaa, että lopettamisen hetkellä sitä on sitten suosionsa huipulla. Mutta olen päättänyt olla katkeroitumatta, koska se ei auta ketään. Nyt olen vain tyytyväinen jokaisesta ostetusta tuotteesta ja hoidetusta asiasta. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua homma on jo suht siistissä paketissa.
Toinen tällä hetkellä hurjasti aikaa ja resursseja vievä juttu on Hauki Camp 2013. Mulla on ollut kunnia päästä kaupungin ja yrittäjien pieneen (ja aivan hulvattomaan!) markkinointiryhmään, joka keksi järjestää, ei enempää eikä vähempää, kuin viikon mittaisen selviytymisleirin keskellä kaupunkia! Jokainen pienenkin tapahtuman järjestelyissä joskus mukana ollut voi varmasti kuvitella millaisen työmäärän viikon mittainen tapahtuma vaatii, joten aika tiiviisti elellään leirielämää tässä loppuunmyynnin ohella tämä viikko.
Raskasta, hauskaa, palkitsevaa ja opettavaista on tämäkin. Ja voi että kuinka mä olen kaivannut tuota työyhteisöä! Mukavassa porukassa sitä siirtää vaikka vuoria! Tai järjestää yhden pikku selviytymisleirin… 😉
Kovalevy vetelee siis aikamoisella ylikuormituksella parhaillaan, enkä ole vieläkään saanut vastailtua edellisen postauksen ihaniin, kannustaviin viesteihin. Vastaan niihin kyllä vielä. Promise.
Nyt kuitenkin koitetaan selvitä tästä viikosta ehjin nahoin ja edes jossain määrin selväjärkisinä. Jos se nyt ylipäänsä on mahdollista. 😉
Kiitos, kun roikutte mukana!
-Päivi-
Kovasti tyypillistä monen ex yrittäjän suusta että kun laitetaan lappu lopetuksesta ikkunaan niin sitten tullaan ostoksille (=haaskalle) ja surkutellaan että kyllä olisi kiva jos olisit jatkanut kun on niiiiin ihana kauppa. Niin se vaan on että marketin ripaan harvemmin tarttuminen vähentäisi pikkukauppojen kuolemia ja jopa lisäisi työpaikkoja…joskushan on myös niin että yrittäjä haluaa lopettaa kaupan pidon omasta tahdostaan. No, koita kestää loppuaika…
Onhan se kieltämättä aika puuduttavaa, selittää lopettamisen syitä ja kuunnella, kuinka se tiedettiin jo heti, ettei tule menestymään. Mutta onneks ei ole montaa päivää jäljellä. Tää menee vaikka päällään. :)-Päivi-
Täällähän me notkutaan ja odotellaan mitä se rouva keksii seuraavaki :). Tsemppiä viikkoon. T.päkkänä
Sitä se rouva taitaa odottaa itsekin! 😀 Katsotaan, kuinka käy!-Päivi-
Ensimmäistä kommenttia mukaillen: kyllä ne korpit haaskan löytää. Pystypäin vaan eteenpäin ilman katkeruutta. Ei sitten tarvi vanhainkodissa tuumia, kun en tuotakaan kokeillut. Itsekin lyhyen oppimäärän yrittäjänä läpikäyneenä: ois jääny kaivelemaan, jos en ois kokeillu.
Joo, ei se katkeruus ketään auta. Elämä vaan on, ja se siitä. Monenlaista oppia tuli tästäkin. Myös itsestä oppi tässä sivussa valtavasti.-Päivi-
Isoja päätöksiä olet ollut tekemässä! Toki niitä jo haistelin tuossa aiemmin.olet nyt käynyt melkoisen yrittäjyyden korkeakoulun! Otahan hetki iisisti ja mieti sitten vasta tulevaisuutta! Halausten kera täällä kovasti tsemppiterkkuja lähettelen!ps. Tuollainen selviytymisleiriprojekti kuulostaa huimalta! Yes!
Kiitos, Nonna! Hetki pitäis oikeesti rauhoittua ja sitten vasta miettiä jatkoa… Katsotaan, onko se mahdollista. :)-Päivi-
Mä en kyllä ymmärrä, mitä haaskalle tulemista se on, jos ostetaan loppuunmyynnistä? Parempihan on saada varastot myytyä pois, jos ei kerran yrittämistä aio jatkaa.Markettien valikoimat ovat kyllä jo aika isot, hintakin on usein edullisempi (ihan ymmärrettävistä syistä). Yrittäminen ei ole helppoa, varsinkaan pienellä paikkakunnalla erikoisliikkeen asiakaskunta on aika suppea. Tsemppiä uuteen elämään, yrittämisestä kertynyt kokemus ei varmasti mene hukkaan! M
Mä olen tosi tyytyväinen, että olen saanu varastoa myytyä. Mutta kyllä se kieltämättä hieman kirpasee, kun asiakas jo ovella ilmoittaa, ettei ole ennen käynytkään… Toisaalta tämä päätös oli niin monen asian summa, että samapa tuo, mitä ajattelevat. :)Uskon myös, että tämä kokemus auttaa pitkälle! :)-Päivi-