Kevätketutus ja ehdokkuusporu

Ärsyttää. Kaikki.

Ärsyttää ulkoa eteiseen kantautuva rapa. Ärsyttää loppunut vessapaperi. Ärsyttää saamattomuus ja sohvan alta löytynyt ranskanperuna. Paskaiset ikkunat, couperosa ja kukkiva suunympärystä.

Ärsyttää ihmiset. Ärsyttää ikkunan alla aamuisin mekastava koiralauma. Ärsyttää puhelut, sähköpostit ja jatkuvat menot. Saamattomuus ärsyttää, väsymys ärsyttää. Kuivahtaneet pinaattilätyt, eteisen lattialle jääneet uimakamppeet ja huonosti pesevä tiskikone, kaikki ärsyttää. Äijäkin makaa sohvalla jotenkin ärsyttävästi.

Heräsin tähän viikkoon jotenkin väärällä jalalla. En tiedä, onko kyse jonkun paineen purkautumisesta ja jostain täyttämättömästä tyhjiöstä, mutta jostain syystä koko viikon on ottanut kupoliin niin vahvasti, että ihmettelen, miten olen ylipäänsä selvinnyt sosiaalisesta kanssakäymisestä fiksusti (tai siis olenko, en tiedä).

Tai ehkä kyse onkin vain luonnollisesta tasapainosta. Viime viikko oli ihan poikkeuksellisen mahtava painoon menneine kirjoineen, podcasteineen ja hyvine työjuttuineen, joten ei kai se positiivinen syke vaan jaksa kantaa viikosta toiseen.

Viikko sitten sain myös sähköpostiini viestin, jossa kerrottiin, että blogini on ehdolla vuoden viihdyttävimmäksi Inspiration Blog Awardsissa huhtikuussa. Siinä kohtaa herkistyin ja pillittelin hiljaa makuuhuoneessa hetken. Vähän niinku oon pillittänyt täällä blogissa koko alkuvuoden. Ja ehkä siksi olinkin niin yllättynyt. Vaikka on varmasti ollut luettavissa, ettei elämä ruudun tällä puolella ole ollut pelkkää viihdettä ja huumoria, teistä jotkut oli silti käyneet ehdottamassa mua juuri tuohon viihdyttävin-kategoriaan. Oon tosi onnellinen ja kiitollinen. Liikuttunut teistä kaikista. Kiitos.

Maanantaina näinkin sitten kilpakumppanini, joista valtaosa tuli blogigaalalle vähän yllättäen tube-maailmasta, ja noh, vähän taas ärsytti. Bloggaajilla ei tuossa skabassa taida juuri olla asiaa palkintosijoille, mutta onneksi voin aina silitellä vuoden takaista pronssi-palkintoani. Se ei ärsytä yhtään. 

Oikeasti arvostan jokaista ääntä ja sitä, että pysytte mukana elämän ylä- ja alamäissä. Että uskallan nostaa esiin vaikeitakin aiheita, koska olette fiksuja ja rakentavia, jaksatte kannustaa ja ymmärrätte mun, välillä aika synkkääkin huumoria. Jos jaettais joku parhaiden lukijoiden palkinto, te ette jäisi pronssille.

Jaaaa näiden siirappisten kehujen jälkeen meette varmaan kaikki äänestämään mua TÄNNE. Vaihtoehtoisesti voitte äänestää myös Einoa, joka on eittämättä blogimaailman henkisesti mutsein homopoika. Mutta siis mieluummin mua. Tietty.

Tähän loppuun vielä varsin onnistunut kevätotos ehdokkaastanne.

Vähemmän ärsyttävää viikonloppua sulle, mulle ja meille! Puss!

-Päivi

It's only fair to share...

Twitter

Facebook

Pinterest