Nyt en kyllä jaksa tätä aivan typerää keskustelua siitä, kuinka marjat mätänee metsiin, kun nuoriso on yht’äkkiä omaehtoisesti saatu kymmenien vuosien yrityksen jälkeen liikkumaan. Pokémon Go on vähintään saatanasta, koska ennen vanhaanhan Pikku-Pekka polkaisi lippa vinossa kymmentä tikkua laudalla, rakensi käpylehmiä ja kävi perheen matotkin pesemässä järvessä. Siinä sitä sitten kasvoi riuska ihminen.
Jossain oli osuvasti kirjoitettu, että Pokémon GO sai parissa päivässä aikaan sen, mitä Kansanterveyslaitos on yrittänyt vuosikymmeniä. Nuoret liikkuu. Kevyt liikenne pelkästään meidän talon nurkilla on lisääntynyt ehkä 85 % muutamassa päivässä, eivätkä ulkoilijat ole niitä perinteisiä iltalenkkeilijöitä, vaan kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä, innostuneita ihmisiä. Vielä kukaan ei ihan ole saanut aukottomasti perusteltua, miten tämä olisi huono asia, vaikka heinäkuun uutiskynnyksen ehtikin jo ylittää (toivottavasti läpällä tehdyt) vaihtoehtoiset kesälomanviettotavat, kuten kivien keräily ja saippuakuplien puhaltaminen. Sitten niin.
Minä katsoin vierestä muutaman päivän vanhempien muksujen intoilua. En ihan tajunnut, mistä on kyse ja mihin kaikkialle peli heitä vei, joten eilen illalla päätin ladata pelin myös itselleni. Tänään lähdettiin pokéjahtiin ihan koko perheellä. Yhden päivän jahtaamisen perusteella mutsin plussat ja miinukset menee jotenkin näin:
+ no se liikunta. Mulla oli muistamattani puhelimessa ladattuna joku terveysappi, joka ensimmäistä kertaa ikinä kiekaisi tänään, että päivän askeltavoite on täynnä. Oho! En ensinnäkään tiennyt, että mulla on askeltavoite ja toiseksi aika siistiä, että kokonaan jäissä ollut lenkkeilyharrastus voisi vaikka elpyä tämän avulla.
+ ulkoilu. Kun noi laitteet ja sovellukset on nyt vaan tulleet jäädäkseen ja ne ovat myös lasten ja nuorten käytössä joka tapauksessa. Mieluummin ehkä painavat pihalla, vaikka sitten puhelimet kourassa, kuin sohvalla.
+ sosiaalisuus ja heittäytyminen. Me päätettiin pöllöillä ja tällättiin lähtiessämme vanhan Pikachu-asun hattu päähän suunnatessamme keskustaan jahtiin. Heti ensimmäiset vastaantulleet kanssametsästäjät antoivat palautteen hienosta lätsästä ja muksujen kanssa morjensteltiin täysin tuntemattomia tyyppejä. Keskustan yleensä autiolla torilla istuskeli kymmenkunta nuorta lure-stopin ympärillä ja harvoin niin monelle vastaantulijalle tulee heitettyä spontaania hymyä.
+ yhteinen tekeminen. Muksut tekee tätä nyt kuitenkin. Sen sijaan, että vaan tuhahtelee, kannattaa oikeasti mennä niiden mukaan. Meillä vekarat olivat aivan mehuissaan, kun saivat vanhuksetkin jahtaamaan. “Mä toivoinkin salaa, että tekin lataisitte tämän ja voitais mennä yhdessä”, sanoi vanhin. Nää on lapsille oikeasti tärkeitä juttuja. Ja vähintään yhtä tärkeää on vanhemman osoittama kiinnostus niitä kohtaan.
+ liikennevalistus. Tämänkin takia halusin lasten mukaan. Jotta voidaan yhdessä käydä vielä läpi säännöt, joiden mukaan peliä tuolla liikenteessä pelataan. Risteyksissä komensin nostamaan naamat, neuvoin kulkemaan tien reunassa ja kielsin säntäilyn. Ja turha kenenkään on esittää, että tämä olisi nyt eka kerta, kun kännykät aiheuttaa liikenteessä vaaratilanteita. Snappia ja Instaa tuolla veivataan kulkiessa kuitenkin. Ratissa tämän pelaaminen on vaan silkkaa typeryyttä, sen luulisi jokaisen aikuisen tajuavan.
+ hauskuus. No hei, kyllä se kasarin Nintendo-lastakin innostaa, kun voi ikäänkuin olla itse pelissä mukana. Me oltiin koko perheellä reissussa tänään useampi tunti, hiottiin ja naurettiin. Tämän jälkeen mentiin uimaan ja kotona pakastin vielä puoli ämpärillistä mustikkaa. No, äitini ne oli kerännyt, mutta ainakin viisi litraa vähemmän on nyt metsässä mätänemässä.
– varmaan ne mätänevät marjat, keräämättä jäävät kivet ja tekemättömät käpylehmät. Oikeasti en keksi kyllä hirveästi mitään.
Niin, että kyllä. Kamalaa tämä nyt on. Tosin huolestuneita voinee lohdutella sillä, että tuskin tämäkään innostus vuosikausia jatkuu. Parin kuukauden kuluttua vekarat ja nörtit pitelevät taas sohvaa paikallaan entiseen malliin.
Ja ne marjat mätänee sinne metsään silti.
-Päivi
Okei, noo joo. Tuota noin. Gröhöm! 1,5 päivää takana. Taso 6 ja 19 erilaista pokemonia napattu. Kai sitä äiti voi tehdä jotain typerämpää kuin kulkea teinin kanssa kaupungilla ja antaa teinin kerrankin opastaa äitiään jossain. 🙂
No just niin! Onko vähän tärkeetä noille, kun ne saa näyttää, miten homma skulaa. Ihan huippua!
Hahhaa 😉 Niin totta. Kaikki uus on ainakin osittain epämääräistä ja huonoa……Vaikka olen jo varttuneempi tyttönen, niin mun jälkeeni ne marjat joka tapauksessa jäävät metsiin ja pensaisiin. Ja ei. Vielä en ole Pokemonjahdissa ollut, mutta ehkä vielä jonain päivänä. Hyvä kirjoitus.
Sama mulla… Oon kyllä suunnitellut mustikkametsään menoa jo monta vuotta, mutta kas kummaa, ei vielä oo tullut mentyä… Nyt on ehkä tsäänssit, jos löytyy vaikka joku harvinainen pokemon matkalta. 😀
Mä oon kans innostunut tästä lasten kanssa! Piposta päätellen et konmarita?
Ai huokuuko Pikachu epäkonmarittamista? 😀 Joo en, en todellakaan konmarita. 😀
Aivan loistavaa! Mukavaa poksujahtia teille kaikille vastedeskin :). Neljässä päivässä on tullut polettua pyörällä kymmeniä kilometrejä, sillä täällä päin poksuja on paljon harvemmassa kuin kaupungeissa :).
Kiitti, samoin teille! Meillä on ollu ihan hulvattomat kaksi päivää pokemonien kanssa. 😀
Sinäpä sen sanoit, loistava postaus! Itse en ole innostunut sovellusta lataamaan (yritän vielä päästä geokätköilyn makuun, toisaalta tämähän on käytännössä ihan sama juttu, vähän eri muodossa vain). Mutta sen puoleen innostun siitä, että meillä ei enää mennä autolla kauppaan eikä ukkokulta rojahda työpäivän jälkeen sohvalle loppuillaksi, vaan me lähdetään kauppareissulle yhdessä kävellen. Jos toinen kävelee kännykkä kädessä, niin mitä siitä? Arvaapas, olenko koskaan ennen saanut miestä kauppaan kävellen, vaikka se kävelymatka Prismaan onkin vain viitisen minuuttia? No en ole! 😀
Vaikka itse vielä mieluummin menenkin sinne metsään sienikorin ja mustikkaämpärin kanssa, täällä Raumalla on ihan sama efekti: ikinä ei ole jengi liikkunut kaduilla niin paljon kuin nyt. Eihän se voi olla huono juttu! Jos jotain miinusta on löydettävä, mua huolettaa juurikin tuo liikenteessä kännykkään tuijottaminen. Kauppojen parkkipaikoilla ja risteyksissä olen joutunut todistamaan jo muutamaa läheltä piti -tilannetta, joten toivon totisesti, että peliin uppoutuneet ymmärtäisivät pitää silmät auki ja ympäristöön suunnattuna pelistä huolimatta ja järjen päässä. Muuten mun puolesta kaikki vaan pihalle pokemoneja metsästämään, jääpähän mulle metsään enemmän sieniä kerättäväksi! 😛
Jep, tuo liikenteessä ryntäily on munkin mielestä tässä se huolestuttavin juttu, jonka takia oikeasti jokaisen vanhemman olis musta hyvä käydä lastensa kanssa edes kerran tai kaksi yhdessä näissä hommissa. Itse olin just sellanen ärsyttävä nalkuttava mutsi, kun tuolla mentiin, mutta kyllä se menee kersoille perille, että ei sinkoilla ja naama ylös luurista, kun sen tarpeeksi monta kertaa jankuttaa. 😀
Kävin koittamassa marjastusta kuten neuvottiin. Saldona nyrjähtänyt nilkka, punkki nilkassa, kipeä selkä ja vihainen mummeli, jonka marjat kuulemma keräsin 😀 Se siitä iloisesta harrastuksesta. Pokemonit liikuttaa ja jättää hyvän mielen. Jätän marjat niille, kotka niistä oikeasti nauttivat!
Apua, menitkö viemään mummelin marjat! Toi on ihan parasta, kun joku omistaa tuolta skutsista mielestään jonkun tietyn marjapaikan. 😀 En kestä!
Jokainen saa tehdä mitä haluaa. Todellakin kiva, että lapset on saatu pihalle 😉 Hauskoja Pokemon hetkiä 😉
Jep, näin juuri! Kun toisia ei vahingoita, ei muuta kuin antaa mennä vaan. 🙂 Kiitos!
Nytkö piti jo tempaista esiin natsikortti. Eihän tämä sentään niin vakavaa ole.
Tota… joo. Okei. 😀
Itselle ei ole sattunut silmiin mitään marjastus- tai muuta niuhotusta, ja pelin idea on varmasti hyvä. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole erityisen innostuneita mm. omalle pihalleen tunkeutuvista pokettajista. Ymmärrän myös heitä, jotka ovat huolissaan siitä, että liikenteessä on sattunut vakavia vaaratilanteita lapsen rynnättyä täysin äkkiarvaamatta auton eteen saalistaessaan örkkejä.
Tässäkin jutussa terve järki ja toisten huomioiminen käyttöön, niin hyvä tulee. Näiden “väärin liikuttu” -itkijöiden mielipiteet nyt voi jättää omaan arvoonsa.
Jep, tässäkin on vanhemmat tärkeässä asemassa, koska kukas muu muksuille selvittää säännöt, joilla tuota peliä saa pelata. Tänkin takia olis hyvä, että vaikkei yhtään kiinnostais, vanhemmat lähtisivät rohkeasti kokeilemaan lasten kanssa yhdessä, mistä tässä on kyse ja kävisivät perussäännöt läpi. 🙂
Muuten hyvä kirjoitus, mutta kirjoituksen motiivi on keksitty täysin tyhjästä. Ei tällaista keskustelua missään käydä. Tai jos käydään, niin kovin on marginaalista. Keksit siis ongelman ja sen jälkeen rupesit ratkomaan sitä?
Ai? No mä olen törmännyt moneenkin aiheesta käytyyn keskusteluun somessa, ihan lähtien Hesarin mielipidekirjoituksesta ja Iltalehden yhdeksästä ideasta tehdä jotain muuta, kuin pelata Pokemonia. Sieltä esim. tämä kivien keräily. Jos sinun silmiisi ei keskustelu tai vastakkainasettelu ole osunut, hyvä niin. Se ei toki kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä olisi olemassa.
Antti:
http://www.hs.fi/m/mielipide/a1468896491416
http://www.iltalehti.fi/perhe/2016072021934686_pr.shtml
Nuo on ehkä ne kaksi hulluinta.
Jep, siinähän tuli heti pari. Keskustelua, joita ei käydä. 😀
Eikä Iltalehti edes ollut listannut kovin monta liikkumaan innostavaa puuhaa, mikä olisi ollut varmaan ihan järkevää, kun tarkoitus oli ilmeisesti yrittää keksiä Poke-jahtia korvaamaan jotain aktiviteetteja. Sanon vaan, että saippuakuplat on niin nähty.
Siis mahtava kirjoitus! Meillä lapset 19v, 16v, 14v ja 9v. Kaikki innoissaan kun äiti ja isikin pelailee. Koko perhe on harvase päivä yhdessä ulkona mitä normi harrastus arjessa harvemmin tapahtuu. En näe tässä juurikaan huonoa. Huvittavinta on että pokemonien vertailun lisäksi kaikki kilpailee päivittäin askeleiden määrästä. Enkä keksi mitään muuta joka saisi meidät askeleita seuraamaan ja vertailemaan. Ja eiköhän koulujen ja harrastusten alkaminen laannuta tämänkin buumin hieman laimeammaksi.
Ja nimenomaan toi yhdessä oleminen on ihan huippujuttu. Ihan helposti ei aina löydy sellaista yhteistä tekemistä, mistä jokainen perheenjäsen olisi kiinnostunut. Varsinkin, kun muksut on niin eri ikäisiä. Tänään käytiin jo vähän jahdissa ja kyllä mä olin aika iloinen, kun muksut halua pysähtyä vielä puoleksi tunniksi leikkipuistoon telmuamaan matkalla. Harvoin nimittäin enää tämän ikästen kanssa tulee koko porukalla puistoiltua. 🙂
Minäpä olen huomannut että ne marjat tulevat kerätyiksi PokemonGon ansiosta! Joka ilta lähdetään vielä tekemään porukalla pieni iltakävely jotta napataan muutama Pokémon. Lapset itse sanoivat että äiti, otetaan kippo mukaan ja kerätään samalla marjoja!! Näin ollaan tehty. Lapset laittaa välillä marjoja kippoon ja aika paljon suuhun, mutta iltapalasmoothien marjat on saatu joka päivä kerättyä. Eikä näin ole todellakaan ollut muina vuosina. Suosittelen yhteistä Pokémonkävelyä metsään marjakipon kanssa?
Me suunniteltiin samaa! Ollaan menossa just kohta uimaan ja samalla tietty tsekataan Pokémon-mestat. Meinattiin ottaa pienet kipot mukaan, jos löytyis piirakkamarjat samalla. 🙂
Pakko tulla itsekin kommentoimaan; itse yhdistin myös marjastuksen ja PoGoilun ja hauskaa on ollut. 🙂 Vähän kun pistää itsensä Incensellä haisemaan pelissä ja laskee puhelimen mättäälle niin siinä on hyvä keräillä ja välillä napata poksuja kun kilahtaa. Marjastusmatkalle mukaan pääsee myös koti-kissani joka on totaalisen ihastunut siihen että mami vie metsään riehumaan valjaissa: https://postimg.org/image/f290vq69d/
Vaikkei niitä marjoja ehtisi yhtään kipossa kotiin asti, niin onhan ne syödyt “säilötty” mitä parhaimmalla tavalla. Ei niiden laatu parane sen jälkeen, kun ne puskasta poimitaan… Ensin syödään, ja sitten vasta säilötään 🙂
Aikanaan autokoulussa opetettiin varomaan tielle vierivää palloa ja sen perässä usein juoksevaa lasta. Silloisella kotikadulla pojat saattoi myös palloilla keskellä katua, ja muutenkin pelleille pyörillä yms (eikä se todellakaan ollut NIIN hiljainen katu). Vissiin palloilu on sitten välillä vähentynyt, kun ihmiset on unohtaneet, että ei liikenteessä toilailu ole mitään uutta.
Niinpä! Palloilu varmaan on vähentynyt, mikä on sinänsä sääli, mutta tässä digitalisaation maailmassa on kuitenkin mun mielestä hyvä, että liikkuvat edes jotenkin. Ei oo tietenkään toivottavaa, että mukelot juoksee autojen alle ja miten sattuu, mutta silti mussa tässä on paljon enemmän plussia kuin miinuksia. 🙂
🙂 Tämä 42v äiti latasi myös pelin kännykkäänsä. Ja on nyt kulkenut esikoisen 22v ja kuopuksen 13v kanssa ympäri Helsingin keskustaa jahtaamassa Pokémoneja. Ja liikuntaa on tämä sohvaperuna saanut kivasti. Ja on keskusteltu, pelattu, nautittu maisemista ja juteltu vieraiden ihmisten kanssa.
Mua kans niin hymyilytti, kun oltiin eilen pokejahdissa ja toisella puolella tietä pyöräili kaksi nuorta jannua, jotka huusi meidät nähdessään lujaa “Pokémon GO!” ja me tietty vastattiin. Ihan ennennäkemätöntä yhteisöllisyyttä. 😀
Aivan ihana kirjoitus! Kivaa koko perheen puuhaahan tuo on. Itsekin olen yllättynyt, kuinka yhteisöllisiä ja sosiaalisia kanssapelaajat ovat! Eilen seisoskeltiin tunti lurella, jossa kaikki paikallaolijat juttelivat keskenään parhaista pokemoneistaan, leveleistään ja valloitetuista gymeistä – siis pari noin 6-vuotiasta, noin 11-vuotiasta, 18-vuotiasta ja parikymppisestä ylöspäin sinne kolmeen kymmeneen saakka. Ennestään tuntemattomia kaikki. Ihanaa, että somettajat saadaan liikkumaan, luodaan jotain yhteistä kivaa ja saadaan aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta! Aurinkoisin terkuin, 17-vuotias 🙂
Mä oon ihan samaa mieltä! Kun ei nykymaailmassa vaan auta enää se saarnaaminen, vaan on pelattava niillä korteilla, joita nyt on käytössä. Jos se sattuu olemaan sovellus, mitä sitten. Onhan noita kaikenmaailman aktiivisuusrannekkeita ja muita sporttiappeja käytetty jo vaikka kuinka kauan. Eroaako tää lopulta niistä kamalasti? Ei minusta.
Kiva, kun kävit kommentoimassa. Hyvää pokejahtia! 🙂
Kyynikkona olen kuitenkin sitä mieltä, että on surullista miten tuohon ulostautumiseen vaaditaan mobiiliappi, jossain on silloin perustavanlaatuinen vika. Enkä tuota nyt varsinaisesti vielä liikunnaksi sanoisi. Tietysti kiva että saavat raitista ilmaa.
Ja hyvä sauma tosiaan käydä läpi pelisääntöjä liikenteessä samalla, valitettavasti valistus valuu kuin vesi hanhen selästä kun liikutaan porukassa ja poke luuraa keskellä nelikaistaista moottoritietä. Pahoittelut kärjistämisestä, mutta se kai kuuluu nyky-yhteiskuntaan siinä kuin pokemonitkin.
En kä toisaalta ole lopulta edes sitä mieltä, että tämä olisi kyynisyyttä(negatiivisuutta, ehkä ennemminkin realismia. Ei toki kaikkien kohdalla, mutta liian monen.
Pienellekään liikenneturvan vaarantamiselle ei mielestäni löydy pienintäkään perustetta siitä, että olkkarin konsolin sijaan jatketaan samaa toisen ruudun kautta pihalla. (Olen kahden lapsen isä, takana kaksi paniikkijarrutusta ja yksi kolari rattailla pyöräilevän pokemonistin kanssa).
Ongelma ei sinänsä ole itse ilmiö, vaan nyky-yhteiskunnalle ominainen ilmiöiden äärimmäisyys.
Olen Mikko kanssasi täysin samaa mieltä 🙂
Miksi ulkona liikkumiseen ja yhdessä olemiseen tarvitaan mobiiliappi, kone? Miksi ihmiset ovat niin kritiikittömiä uuden teknologian ja etenkin älypuhelimien ja appien suhteen? Halu päästä mahdollisimman helpolla, ajattelematta ja ponnistelematta on usein nykyaikana päämäärä. Perusasenteisiin ei puututa vaan otetaan vaan laiskasti se mitä tarjotaan. Ja malli lapsille on? – Et pärjää ilman puhelintasi, luota siihen, usko siihen niin olet elämässä mukana. En ole kyyninen vaan helkkarin surullinen ja toivoton enemmistön avuttomuuden suhteen 🙁
Mä olen myös ollut lähtökohtaisesti sitä mieltä, että on typerää katsoa aktiivisuusrannekkeesta, tuliko lenkillä hyvä olo vai ei. Ja toki olisi ihannetilanne, jos kaikki liikkuisivat innokkaasti ilman sovelluksia ja pelejä. Mutta kun näin ei ole.
Meidän muksut on kaikki olleet aina ilahduttavan reippaita liikkujia, keskimmäinen jopa todella urheilullinen. Mutta tuttavapiirissä on myös niitä, joiden lapsia ei saa liikkeelle millään. Eikö silloin ole kuitenkin parempi, että nämäkin tyypit saadaan edes jonkun verran liikkeelle, kuin etteivät liiku ollenkaan? Ja mun mielestä on surullista jokaisen sohvaperunan kannalta, jos kilometrien kävelyä, juoksua tai pyöräilyä ei kutsuta liikunnaksi… mitä se sitten on? Ei ehkä urheilua, mutta liikuntaa yhtä kaikki.
Oon ihan samaa mieltä, että nyky-yhteiskuntaa leimaa monenlaiset ääri-ilmiöt ja “kaikki tai ei mitään” -ajattelu. Mutta en silti ole tässäkään asiassa suoran kieltämisen kannalla. Ensin pitää tutustua ja ottaa selvää, mistä on kyse ja vasta sen jälkeen muodostaa mielipide. Mä kokeilin ja mun mielipide on esitetty yllä, mutta tietysti myös toista mieltä saa olla.
Yhtenä plussana paikallistuntemuksen lisääntyminen. 11-vuotias totesi pokejahdista tullessaan, ettei tiennyt rautatien yli menevän sillan nimeä aikaisemmin. Nyt tietää sen olevan Linnunlaulun silta, ja että kyseinen alue on Linnunlaulua. Osaa kaveriensa kanssa sujuvasti kulkea Helsingin keskustassa kotikonnuillaan, mutta nyt oppii myös kommunikoimaan mestoita ihan niiden oikeilla nimillä. Paimiossa mummolassa kysyi heti pihaan päästyään, mikä ja missä on Mikaelintalo.
Ihan samaa juteltiin tuossa eilen, kun stopeilla erilaisilla muistomerkeillä. Sen lisäksi, että lapset oppii paikallista historiaa, se on hyvää muistutusta itsellekin. 🙂
Mistä näihin kommenttiketjuihin on eksyneet nämä miehet (tai miesten nimillä kirjoittavat), joilla tuntuu aina olevan jotain negatiivista kommentoitavaa?
En nytkään ymmärrä, kuinka ihan neutraalista tekstistä voi olla eri mieltä. Että onpas huono juttu, että lähditte yhdessä ulos koko oerheen kesken…
Ps. Mä kokeilin peliä kans.
A) Olen oikeasti mies. B) Teksti ei ole neutraali. C) Kirjoittajalla oli mielipiteensä, se hänelle suotakoon. Minulla omani, miksi sitä ei suotaisi? D) Tämä ei ole henkilökohtaista. E) Miten tämä on sukupuolikysymys?
Kyllä täällä saa tottakai olla eri mieltä ja hyvä vain, että keskustelua syntyy. Voi olla, että Veera viittasi aiempiin miehen nimillä kommentoineisiin. Hyvä keskustelu laajentaa omiakin näkökantoja, mutta tietysti turhanpäiväinen haukkuminen ja vittuilu (jota joskus esiintyy ja useimmiten jostain syystä miehiltä), on turhaa, eikä toivottavaa. Mutta tästä nyt ei ollut Mikon kohdalla kyse.
Juu ei tässä mitään hätää sentään. Vireää keskustelua vain 🙂 Ei muuta kuin onnea pokejahtiin 😉
Itselle tuli yhtenä plussana vielä mieleen: sosiaalistuminen.
Me suomalaisethan ei olla hyviä puhuun tuntemattomille ihmisille. Kuitenki, oltiin toissapäivänä kaverin kans mettästämässä hirviöitä pitkin Kangasalaa, ja ihan vaan parin tunnin aikana tultiin juteltua toisille, ihan täysin ennestään tuntemattomille toisille pelaajille tuosta noin vaan. Pari jannua oli luultavasti saman ikäsiä, päälle parikymppisiä, yks pariskunta about 30-40 wee, ja sit viä pari ihan ala-asteelaista pikkulikkaa. 🙂 Lisäksi, ku oltiin palaamassa kaverin kämpälle päin, ja siinä matkalla pyydystettiin viä yks Pokémonni, ni siitä meiän ohitte viä pyöräili n. 6 ihmisen ryhmä haitarilla 13-15 v. likkoja, jotka huus innostuneena ohi mennessään meille “Pokémon Go!” Vastattiin sit samalla tavalla!
Mikä muu kun raju känni on saanu suomalaisia koskaan jutteleen muille?
Nimenomaan! Ei mikään! Ihan mahtavaa, että tulee jotain, mikä yhdistää kansalaisia juttelemaan ja poistumaan kuorestaan. Siis muutakin kuin se känni tai kerran 20 vuodessa voitettu mestaruus jossain lajissa. 😀
Ei marjat mätänee metsään.
Yks e liikaa. “Ei marjat mätäne metsään” tarkoitit varmaan sanoa. Eläimet niitä siellä syö. Hyvänä mustikkavuonna ei räksiä puutarhassa näy.
No mutta hyvä homma!
Kyllä se on suoraan saatanasta, kun hyödylliset hölmöt ja pahaa-aavistamattomat lapset saadaan kuvaamaan kaikki paikat jopa sisältä suoraan CIA:n puolesta.
Juu, näin o!
Näin mielenterveysongelmaisena: Itseäni ahdistaa reilusti ylipainoisena liikkuminen, kun painon takia ei voi hölkätä ja jos vain kävelee ympyrää asuintalojen ohi, tuijottavat naapurit kuin hullua. Jonnekin urheilukentälle tai pururadalle autolla ajaminen taas tuntuu vielä tyhmemmältä.
Pokemon Gon ansiosta uskaltaa lähteä liikkeelle, kun on jokin “hyväksyttävä” syy kävellä. Lisäksi vastaantulijoiden kohtaaminen ahdistaa vähemmän, kun voi vain alkaa selata kännykkää eikä näytä siltä, että tekee sen vain katsekontaktin välttämiseksi. + Nyt ne huolestuttavat nuorisojoukot, joiden aiemmin pelkäsin huutelevan perään, ovat “omaa tiimiä”, kun kaikki pelataan samaa peliä
Juuri tuonkin takia on mun mielestä ylimielistä ja väärin aliarvioida tämän kautta tullutta liikuntaa, joka vielä kohdistuu ihmisiin, jotka eivät normaalisti liiku. Mä olen myös ylipainoinen ja viime aikoina ollut toooooodella laiska lenkkeilijä, mutta nyt olen saanut itsestäni irti jo muutamana päivänä useamman kilometrin kävelyn. Pakkohan senkin on olla parempi kuin ei mitään.
Plus juuri tuo sosiaalisuus. Kaiken ikäiset, kokoiset ja näköiset on cool, ku ne on samassa veneessä. Onhan se nyt hyvä!
Musta kanssa tämä pokemon peli on mukava 🙂
Tosin Pikku Kakkosen puistoon ei Tampereella lapset mahtuneet leikkimään, kun aikuiset ihmiset olivat valloittaneet puolet puistosta pelin tiimoilta. Nuorempi väänsi itkua, kun vauvakeinut oli valloitettu ja useimmisoa muissakin laitteissa istuivat aikuiset ihmiset. Kysely paljasti että siinä on juurikin jotkut pelille neljä tärkeää pistettä.
Mielestäni peli on edelleenkin ok ja mukava. Joitakin epäkohtia saisi kyllä hioa: Yksityisille piha-alueille ei mielestäni ole ok mennä tallomaan istutuksia pilalle pelin lumoissa ja autojen eteen ei ole ok hypätä.
Tahtoisin kuulla Mikon käsityksen liikunnasta, jos kymmenen kilometrin mittaiset kävelylenkit ei läpäise seulaa? Tollasella asenteella nyt ei ainakaan kannusteta ketään liikenteeseen.
Millä asenteella? 10 km kävelylenkit läpäisevät kyllä seulan.
Tässä alkaa toistumaan perinteisen nettikeskustelun piirteet. Naapuripöydästä huudellaan, että eipäs huudella naapuripöytiin.
Vähättelevällä asenteella. Totesit, ettet kutsuisi Pokemonien metsästystä liikunnaksi. Kuitenkin se on saanut kaikenikäiset ihmiset sankoin joukoin liikenteeseen ja vaikka kaikki heistä eivät liikkuisikaan sitä kymmentä kilometriä, niin yhdenkin kilometrin mittainen kävelylenkki päivässä menee liikunnasta. Ihmisiä tulee kannustaa liikkumaan, ei vähätellä ja arvostella heidän suorituksiaan. Samasta syystähän se koululiikuntakin tappaa nuorten liikkumisinnon. Olen huomattavasti ylipainoinen ja ensimmäisen kerran vuosiin painokäyräni on lähtenyt laskuun.
Kun puhutaan Pokemon Go:n aiheuttamista vaaratilanteista, kannattaa suhteuttaa niiden määrä pelaajien määrään. Totta kai miljooniin pelaajiin mahtuu vaaratilanteitakin, kuten kaikkiin muihinkin aktiviteetteihin, jotka suoritetaan jossain muualla kuin pehmustetussa huoneessa. Sikäli jos joku kävelee Pokemon Go:n takia auton alle, ei se ole pelin vika – todennäköisesti se ihminen olisi kävellyt sinne joka tapauksessa jonkin muun syyn vuoksi jossain toisessa tilanteessa. Ne samat ihmiset siellä liikenteessä törttöilee edelleenkin, nyt vain tehden jotain muuta kuin ennen.
Peliin liitettävä rannekekin on tulossa pian myyntiin ja sen kautta pelaajien ei tarvitse enää tuijottaa näyttöä liikkuessaan.
Komppi Vadelmalle. Jos Mikko ei pidä Pokemon GO!n pelaamista liikuntana, niin hän ei taida olla peliin perehtynyt.
Mä oon kans sitä mieltä, että varsinkin vähän liikkuville (mukaanlukien itseni…) on tärkeetä, että liikkumisen aloittamisesta ei tehdä liian vaikeaa tai aseteta rimaa liian korkealla. Jokainen otettu askel on varmasti parempi, kuin ottamatta jäänyt. 🙂
Lähtökohtaisesti olen ehdottomasti samaa mieltä. Pokemoneista kerrankin on hyötyä! 🙂 Sitten tulee se pieni mutta. Itse kun en pelaa, en ymmärrä, kun Tampereen keskustan leikkipuistossa ja sen vieressä parveilee nykyään ihmisiä. Ja ne eivät liiku. Mutta kaikilla on nenä kännykässä kiinni. Puiston portit jäävät auki kun keskitytään muuhun, tai ei edes ymmärretä, että ne pitää sulkea. Vallataan puiston vähät penkit meiltä, joille ne on tarkoitettu. Kiroillaan pienten lasten leikkipuistossa aivan keinujen vieressä. Vain nämä asiat mua pelaamisessa ärsyttää. Niin, eikä ne liiku. Ne istuu 😀 mut edelleen, hyviä puolia on enemmän. Kunhan vaan ymmärrettäisi, että myös ympäröivään maailmaan pitää kiinnittää huomiota. Eikö se kännykkä värise kun jotain tapahtuu?
Mä NIIIIN toivon, että ne olis ees tulleet siihen lurelle kävellen tai pyörällä. En mä oikein ainakaan itse jaksa innostua tällasesta pelistä, jos siinä vaan istutaan tai mennään autolla paikasta toiseen. Mutta mä oonkin tosi kärsimätön. 😀
Ja käytöstapoja ei tietenkään saa unohtaa, vaikka kuinka pelais.
Itse en ole aikuisiällä ollut mikään liikunnallinen ihminen. En näe logiikkaa siinä että lähtisin kävelemään tai lenkkeilemään päämäärättömästi,
Nyt on tultu käveltyä, kun Pokemonin munat sitä vaatii. 😂
Miksi ihmeessä aikuinen ihminen ei ymmärrä liikunnan hyvää merkitystä ilman keinotekoista innoitusta?
Voi elämä! Jos itse toteaisin moista miettisin todella hartaasti mikä on pielessä ja ryhtyisin toimimaan itseni hyväksi. Ei minulla muuta.
Eiköhän se liikunnan “hyvä merkitys” ymmärretä ja tiedetä, mutta minäkään en ole koskaan voinut sietää sitä päämäärätöntä kävelyä/lenkkeilyä, jonka vuoksi sille ei ole ollut motivaatiota. Olen aina inhonnut tarpeetonta kävelyä. Pyöräilemisestä oon aina tykännyt, mutta kävely ja lenkkeileminen! Niin tajuttoman tylsää ja tyhmäntuntuista toimintaa, etten oikein toista keksi. Pokemon Go:n myötä sille kävelylle on tullut joku merkitys, eikä se tunnu enää lenkkeilyltä vaan hauskanpidolta.
Äh, eihän asiat ole niin mustavalkoisia. Mikä toimii jollekin, ei todellakaan toimi jollekin toiselle. Jos liikunnasta tuleva euforia olis kaikkien ihmisten arvojen kärjessä, tuskin ylipaino-ongelma olisi nykyisenlainen. Jos joku app toisia innostaa liikkumaan, sehän on hyvä!
Vielä kun joku keksisi syömispelin, että ihmiset söis pelin kiinnostuksen ajan terveellisesti. Voi uusavuttomuus. Edelleen siis painotan ettei varsinaisesti itse peliä vastaan mitään ole.
Mutta josko poistun takavasemmalle herhiläisparvea pakoon. Jos vaikka niitä pahansisuisia ja suvaitsemattomia miehiäkin saapuu vielä paikalle.
Kiitos bloggaajalle asialinjasta 🙂 Muille hyvää kesää.
Oli miten oli niin tämä vähän nauratti. http://www.newyorker.com/cartoons/daily-cartoon/bonus-daily-cartoon-pokemon-go-bieber-rescue
[…] keräävät marjoja sittenkin, joskin myös marjoja keräämättömyyden oikeudesta on ehditty räntätä loputtomasti eri puolilla […]
[…] on hyvä kerrata vanhempien muksujenkin kanssa vielä, etenkin kun sitten kevään on tullut noi Pokémon-hommatkin. Että koulumatkoilla ja liikenteessä keskitytään siihen liikenteeseen, eikä pelaamiseen. […]