Kevään viimeiset viikot. Ne on ehkä koko vuodenkierron pahimmat, aina täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy. Töiden deadlinet kirkuvat punaisella, fuusiopiha rehottaa syytellen, on juhlaa, synttärii, päättäjäist ja hammaslääkärii.
Dödö on loppu. Hammastahna on loppu. Yläkerrassa on tuskaisen kuuma nukkua.
Viimeiset kokeet – koita vielä vähän aikaa jaksaa! Terassin rakentamiseen tarvitaan lisää puutavaraa. Pappa rakentaa, luojan kiitos pappa rakentaa. Laitetaanko kaiteet? Millaiset kaiteet? Ei laiteta. Laitetaan sittenkin. Entäs se varjo, laitetaanko varjo? Vai paviljonki? Eiku varjo. Ostettiin paviljonki.
Helle tuli aikaisin, matot pitää pestä. Mumma auttaa, onneksi mumma auttaa. Entäs ne koriskauden päättäjäiset ja rippileiriryhmän vanhempainilta? Päällekkäin, kuinka muuten muka.
Hei jollain on huomenna hammaslääkäri, kellä? Eikö sulla oo ku noi goretex-kengät, säähän läkähdyt! “Kuvistöiden kantamiseen pieni kassi”. Emmää muistanu, anteeks. Onneks sait sylissä tuotua.
Ooksää imuroinu? Miksei kukaan oo imuroinu! Miten niin ei oo ruokaa, ota leipää! Ai ei oo leipää? Eikö kukaan oo käyny kaupassa? Miten kukaan ei oo käyny kaupassa, miten tää perhe oikein elää.
Pitämättä on kahdet kaverisynttärit, muistamatta niin monta asiaa. Kaikki on vähän levällään, odottaen aikaa, jotakuta, joka tekisi. Ajatukset pyörii kesässä, valoisissa illoissa siellä paviljongissa.
Tämä on vaan vaihe, tästäkin taas selvitään. Onneksi on kevät. Tai kesäkin jo ehkä. Kumpi tai kampi, kaikki käy.
Ajatukset (ja aika) ei oikein meinaa riittää blogiin, mutta kohta ajattelin jo istua uudella terassilla, paviljongin vaalean katon alla kylmä mojito kourassa ja naputtella juttuja Wienistä Tallinnaan ja niistä – toivottavasti edenneistä – rippijuhlasuunnitelmista terassiprokkikseen.
Siihen saakka yritän vaan pitää kuulan kasassa ja muistaa käydä kaupassa.
-Päivi
Ovelle tuli tänään mies myymään hälytysjärjestelmää. Sanoin että täällä huutaa ruuhkasireenit niin täysillä, ettei täällä mitään järjestelmiä tarvita. Tulipalokiirekin on koko ajan ja mittarit punaisella niin ettei paljon ehdi nukkua. Että jos roisto yrittää tulla niin oon kuitenkin hereillä. Mutta kohta on kesä ja poltan kaikki muistilaput ja muistutuslaput grillissä.
Hahaha, siinähän yrittää myydä jotain hälytysjärjestelmiä! 😀 Täältä pesee takas!
Mä VIHAAN toukokuuta. Ei mul muuta.
Sama! IHan hiton sama!
En enää kehtaa tarjota lapsille hernekeittoa. Sitäkään ei voi joka päivä syödä, vaikka sen saakin valmiiksi tölkistä. Keskittyminen ei tunnu riittävän edes kahden päivän ruokien yhtäaikaiseen suunnitteluun, vaan joka päivä käydään kaupassa, mielellään useamman kerran, hakemassa sitä “jotain pientä”.
Mun suurin huoleni on ollut jo pari päivää se, ettei kukaan ole muistanut käydä alkossa. Ei siis ole mitään, mistä sen illan viimeisen yhden lasillisen kaataisi, siinä kun kesäillassa viilenevässä istuu terassilla täyden pyykkitelineen vieressä nauttimassa kynttilän valosta ja tunnelmasta.
Meillä on toi sama maksalaatikon ja pinaattilättyjen kanssa. Ja inhoon tota joka päivä kaupassa käymistä, mutta samalla meiningillä menee meilläkin. Aina yks pussi leipää, purkki maitoa ja jotku nopeet nuudelit. Argh.
Ah, just niiiiiin tätä meilläkin, ei voi kun rakastaa! <3 (muuten ei jaksaisi)
Toi on niin totta! Onneks on tekemistä! 😀
Niin tuttua! Mies oli eilen lähdössä kiltisti kauppaan ja mun piti tehdä listaa. Mutta miten voi tietää että milloin ja kukakin on syömässä kun on sitä ja tätä ja tota. Ja moneen asiaan vielä vaikutti eilen myös se, että moneltako on Suomen seuraava peli ja paistaako torstaina aurinko. ?
Mutta ihana kun on lämmintä!! (Vaikka toimistoon meinaa tukehtua, eikä ulkonakaan ehdi olla kun varastetut hetket..) Mutta silti mä NIIN nautin tästä kesästä. ❤
Tsemppiä vaiheeseen, kohta se loppuu. ?
Melkein yhtä paljon ku kaupassa käymistä, inhoon noiden lappujen tekemistä. Se on selkeesti ajattelutyötä, johon ei pysty! 😀
😉 Toivottavasti se loma pian alkaa!
Ihanaa että saatte isovanhemmista apua! <3
No jos ei loma, ni ainakin kesä! Ja se on jo paljon!