Tämä on ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen kiva joulu. Harvinaista kyllä, mulla ei ole nyt vielä yhtään kiire pois tästä joulutunnelmasta. Lomalla saattaa toki olla osuutensa asiaan, mutta mielelläni nyt viivyttelen tässä tunnelmassa ja oman perheen kesken, omien seinien sisällä. Jotenkin fiilis on ollut entistä rennompi tänä jouluna. Olen kyllä siivonnut, kokannut ja koristellut, mutta paljon vähemmän ryppyotsaisesti, kuin joskus aiemmin. Ja ennen kaikkea olen huomannut, että se ei haittaa. Yhtä hyvä, ellei parempi joulu tulee vähän vähemmällä niuhottamisella. Joulunpyhinä kuuluu elellä, kuin pellossa. Myös äidin.
Tämän joulun top 5 kivointa asiaa on olleet:
- Rentous– no just toi rentous. Sellainen fiilistely, joka on niin monesti ennen jäänyt joulukiristelyn jalkoihin. On puuhattu yhdessä ja erikseen, valvottu myöhään, nukuttu pitkään. Ja erityisesti oltu toisillemme aika kivoja.
- Suku– en myönnä olevani mikään erityisen sukukeskeinen ihminen, mutta juhlapyhinä suvun merkitys korostuu. Käydään aina joulun alla viemässä pienet joulukukat kahdelle tädilleni ja joka kerta ilahdun yhtä paljon heidän vieraanvaraisuudestaan. Tädit edustavat ikäpolvea, jossa vieraita ei seisoteta ovensuussa, vaan kahvit ja kastamiset kasataan pöytään välittömästi ja käydään läpi vuoden kuulumiset. Hirmuisen kotoisaa ja elämää rikastavaa!
- Perinteet– se, kun paketista paljastuu joka joulu villasukat, kirja ja irtokarkkipussi. Sienisalaatti, luumuvaahto ja hedelmävati. Lumiukko, joulupuuro ja sauna. Tapaninpäivän tapaaminen meillä, jossa ollaan harvinaista kyllä koolla koko konkkaronkka; me sisarukset, puolisot, lapset ja jopa meidän vanhemmat. Heilutetaan heipat jouluruoalle ja syödään pizzaa. Ei stressiä, eikä laittamista. Ihan vaan ollaan.
- Sössiminen– aatonaaton jouluvalmistelut ei varsinaisesti sujuneet ihan oppikirjan mukaisesti. Sekametelisoppaan tälläsin tuplamäärän sekä sokeria että perunajauhoja (ihan hyvää se oli hyydykemuodossakin), bataattilaatikko sai aavistuksen liian reilut tömäykset valkopippuria ja kinkkua paistettiin ensimmäiset kolme tuntia pelkällä valolla. Jotain rentoutumisesta kertoo se, että nämä kuittaantuivat rehevällä naurulla.
- Yllätykset– niinkuin kerroinkin, olen aina tykännyt antaa lahjoja. Nytkin sisuskaluja kihelmöi, kun odotin miehen reaktiota Musen keikkalippuihin, jotka olin hommannut kesäkuun konserttiin Kööpenhaminaan. Ja ilahtuihan se! Nyt voikin yhdessä alkaa suunnitella kahdenkeskistä reissua Tanskaan, hihiii!
Kaikin puolin hyvä joulu. Ja meinasin vielä ainakin pari päivää jatkaa aloittamallani löhölinjalla. Lepuuttaminen tekee nyt aika hyvää syksyn puserrusten jälkeen.
Mites teidän joulut?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Kuulostaapa mukavalta.. Samaa rentoa meininkiä. Siskon perheen kanssa vietetään vuorotellen joulut toistemme luona, mukana on vuodesta riippuen omien perheiden lisäksi isovanhempia ja muita meidän sisaruksia. Ruokaa tekee/ostaa jokainen mahdollisuuksien mukaan, pukki käy aikaisin, sitten liuetaan omiin koteihin rauhoittumaan oman perheen kesken. Sisko puki tämän joulun molempien puolesta sanoiksi, ihan pelottaa mitä on unohtanu ku ei aharista 🙂 Niinpä, ei stressiä ja kaikki oltiin muistettu. IHANAA <3. Tänään tapanina huitaisin muun perheen säbäilemään ja tein pois takaraivossa takoneen tentin, viimeinen tehtävä koulun puolesta tälle vuodelle.. (Ei lasketa opparia, joka vielä kovasti takoo jossain tuloaan ja yrittää aiheuttaa paniikkia).
Oikein rauhallista ja rentouttavaa loman jatkoa sinne. Koulutehtävätkin sujuu mukavammin, kun on sopivalla fiiliksellä. Niidenkin teossa auttaa välillä hyvä viini tai siideri, testattu on 🙂
No hitsi, tänään tuli jo päättätyöpaniikki ja tempasin koko roskan viimesiä viilauksia vaille valmiiksi! Ihana joulu takana, ni mikäs siinä on tehdessä. 🙂 Tsemppiä sinnekin!
Voi miten kaunista teillä on!
Joulumieli tulee joskus ja joskus taas ei. Tänä vuonna jälkimmäistä.
Periaatteessa joulukuunnalkuvalmistautuminenkin näytti vielä ihan hyvältä: oli joululauluja ja fiilistä. Mutta sitten joulua kohden
– rankkaa alisuoriutumista. Liian paljon töitä ja liian vähän aikaa. Kun vielä aaton aattonakin takoi täyden työpäivän iltaan asti, ei aattona joulumielestä saanut kiinni millään. Ei vaan tullut, ei irronnut.
Jäljelle jäi sellainen “tavallinen viikonloppu” -olo. Ei nyt huono sekään, mutta paremminkin olisi voinut mennä.
No, ensi vuonna sitten. Varaan enemmän aikaa valmistautumiselle ja puhtaalla fiilistelylle. Rauhoittumiselle jo ennen aattoa.
Toi on niin totta. Mä olin ihan varma että tää joulu menee ilman fiiliksiä, mut sieltä se vaan paukahti paikalle. Onneks aina tulee uusia jouluja! 🙂