Mähän tossa syksyn mittaan informoin teitä lievästi pilalle menneestä lenkkeilyn aloituksesta ja myös myöhemmin siitä, miten kunnon kamppeissa tämä raskas vapaa-ajan viete oli vähän siedettävämpää. Nyt, kun pakkasukko viskasi vähän tiukemmat talvikelit, oltiin taas totuuden äärellä; paksukin tarttee kunnon toppavaatetta. Ei näet pelkkä läski riittävästi lämmitä.
Meidän paksujen vaatettamisesta on käyty monia keskusteluja blogeissa, lehdissä ja televisiossa. More to Loven tytöt Mimmi ja Peppi toimivat jollain tapaa uran uurtajina ja sanoivat mediassa ääneen sen, mitä monet meistä ajatteli: Me isot, plussakokoiset, läskit ja pulskat halutaan ostaa vaatteemme myös ihan tavallisesta kaupasta. Me ei haluta erityismitoitettuja läski-mallistoja, me halutaan samoja vaatteita, isommassa koossa. Meissä on ostovoimaa, joka kannattaa hyödyntää. Ratkaisu ei ole odottaa, että me laihdutaan, kaiken kokoisia ihmisiä tulee olemaan aina.
Kaikessa lapsellisuudessani tunnen aina suurta iloa ja helpotusta, kun löydän jonkun kivan vaatteen ilman greitgööls-osastolle marssimista. Mukavaa pukea ylleen jotain “tavallista”, eikä sitä, mikä telttaosastolta sattuu mahtumaan. Uskoisin, että parempaan suuntaan ollaan menossa pikkuhiljaa. Ehkä jonain päivänä koon 36 ja 50 naiset voivat vielä pukeutua täysin samanlaiseen mekkoon, eri koossa.
Nuorempana oli, ainakin mulle, vielä vaikea hyväksyä vaatteiden ostaminen siinä omassa koossa. Niinpä sitä kerta toisensa jälkeen osteli koon tai kaksi liian pieniä vaatteita, joita ei voinut lopulta käyttää. Useamman vuoden kasvamista (nimenomaan henkistä tässä kohtaa) tarvitsi sekin, että ymmärsi istuvuuden olevan se pointti. Kokolapussa seisovalla koolla ei ole väliä, kunhan vaate tuntuu hyvältä ja on oikean kokoinen. Vaatemerkistä riippuen kun koot saattavat vaihdella hyvinkin paljon. Jos on tottunut käyttämään kokoa 44, voi olla ahdistuksen paikka joutua jostain mallistosta valitsemaan kokoa 50. Ku nehän on sit jo niitä oikeesti läskien kokoja. Mutta ehkä on lopulta kuitenkin helpompaa vaan myöntää olevansa oikeesti läski ja käyttää istuvia vaatteita, kuin ostaa kaapit täyteen liian kireitä “sitku”-kledjuja.
Iloiseksi tulin siis tietysti siitäkin, kun löysin Sportiasta maailman lämpimimmän talvitakin ilman yhtään erikois-spesiaali-kokomerkintää. Didriksonsin vettä, tuulta ja holotnaa pitävä takki on ihan tavallisten ihmisten mallistosta, mun sorjaan kerubin vartalooni sopi koko 48. Oon aika lovena takkiin senkin takia, että tällä talsitaan niin työmatkat, kuin pulkkamäetkin lasten kanssa. Kun on vuosia palellut niiden “mikätahansanytvaanmahtuu” -takkien kanssa, on aika palkitsevaa ulkoilla, kun ei oikeasti tule kylmä.
Nuo kuvissa näkyvät Helly Hansenin pakkaskengät on muuten miesten mallistosta. Näemmä mulla on jonkin asteista rintavuutta myös jaloissa, kun naisten kengät tuntui jalkapöydästä niin kireiltä. Mutta mussa on kuulemma munaa enemmän kuin monessa miehessä, joten ehkä nää siksikin sopii just mulle. Öhö öhö.
Kengät: Helly Hansen, Takki: Didriksons, Huivi: Tommy Hilfiger, Pipo: Helly Hansen *
Nyt kun vuodenvaihteessa taas puoli Suomea kirii kilpaa urheilemaan soukemman vartalon toivossa, sovitaanko, että liikutaan pääasiassa sen hyvän olon, ei niinkään ulkonäön takia? Tai mä ainakin sovin. Mut mä oonkin tietty ihan tyytyväinen pulska, jolla on erikoismitoittamaton takki. 😉
-Päivi-
* vaatteet saatu blogiyhteistyön kautta
Tuttuja tunnelmia, tosi kiva takki muuten! Kunhan tässä ns. joulusta päästään niin uusi kevennystaisto on taas edessä. Vaan ei ihan vielä. 😉 Hyvää alkavaa vuotta 2015, iloa jokaiseen päivään!
Mä oon niin laiska, etten jaksa alkaa taistella. Liikun ja kevennän ruokia sen verran, ku tuntuu hyvältä. Jos paino tippuu, ni antaa mennä. Jos ei, ni jääköön. 😀
Mahtavaa alkavaa vuotta!
Mä just eilen uhkailin Mimmiä, et aloitan ens vuoden alussa jonku kasvisliemikuurin, en siksi että olomuotoni ottais päähän vaan siksi etten meinannut eilen löytää toppahousuja itselleni. Takki on Raiskilta, nyt on sitten housutkin. Tulin tulokseen ettei mikään muu merkki edes myy mulle mahtuvia toppakamoja, olisikohan Sportiasta löytynyt sopivat toppikset Didriksonilta?
Mua ärsyttää semmonen “on meillä isoja kokoja” kauppa, missä tilataan vaan ne raiskin d-malliston vaatteet kokoon 46 saakka. NIINKU MEIDÄN LÄHIPRISMA TEKEE! ET oisko mitä, että ku tilaatte sitä isompien sarjaa niin tilaisitte niitäkin kokoja mitä ei myydä muilla sarjoilla, toppiksia kun löytyy ainakin 44 kokoon saakka joka merkiltä.
Hear hear! Toi just pistää sylettämään! Ilmeisesti isoiksi koiksi lasketaan vaan koot sinne 46 saakka, siitä ylimenevät on jo verrattavissa radioaktiiviseen jätteeseen. Tai jotain. Aivan sairaan raskasta!
Mä en itseasiassa koklannu Didriksonilta kuin takkia, mulla on Luhdan kevyttoppikset, jotka pitelee hyvän kerraston kanssa aika mukavasti kylmän loitolla. Ja oli ihan pakko käydä tsekkaamassa kokokin, oli yllättävän vaatimaton D46 näihin reisiin! Isompiakin kokoja oli Sportiassa tarjolla, ku sovittelin.
Mut ei kasvisliemikuuria! Nostetaan pulska katti pöydälle, jospa jossain kohtaa alkais tapahtua..? 😉
Ihana postaus! ♥
Kiitos! <3
Totta myös toisinpäin: Olisi kiva löytää aikuisten vaatteita myös tarpeeksi pienessä koossa, usein pienin on 34. Toki saisin halvalla lastenosastolta vaikka farkut, mutta kun en ihan oikeasti lähes kolmekymppisenä enää välitä glittereistä, paljeteista ja ruseteista.
Sama tunne. Nuorten/aikuisten osastoilta sais löytyä pienempiäkin kokoja. Ja myös isompia kuin 46. Itse joudun aina farkkuja ostaessani kaventamaan ja lyhentämään itse. Lastenpuolella toki housut olisivat varmaan sopivan pituisia mutta ei mene kun polviin saakka.
Uskon kyllä, että ärsyttää! Ei ehkä kovin monen aikuisen juttu nuo glitterit ja perhoset. 😀
Ihana takki! 🙂
Kiitos! Mä tykkäilen kans tosi kovin! 🙂
Tosi hyvän näköisenä olet nyt liikkeellä! Sporttinen tipu 🙂
Hahah, no en sporttisesta tiijä. Mutta yrittäähän aina voi! 😀
Minen oo pulska, minoon pitkä. Melkein 190 senttiä leviäperseistä akkaa. Vaikka kuinka laihduttais tai lihottais, ei millään löydä sopivaa renttua päälle. Ja on se kumma, että samat ylikansalliset naisten rättikaupat, Henkkamaukat ja Mangot, roikoottaa mulle sopivia housuja tankotolkulla Ruotsissa, Puolassa ja Lontoonkielen maissa, vaan Suomessa pitäis kaikkien jalkojen olla sen mittaiset, ettei ne mulla piisais laisinkaan maahan asti. Paidan hihoja saa nykiä alas, jos ei miesten osastolta osta. Ja kun kumminki tykkään näyttää tytöltä enkä poijjalta, olis kiva ostella naisten osastolta muutakin kuin rintsikoita. Eläköön eri kokoiset! Miten nuo vaatekaupatkin saisi tajuamaan sen…
Ps. In Didrikson we trust
Just niin! Eläköön kaiken kokoiset! Ja ihme homma, ettei Suomeen saada pitkälahkeisempia, jos niitä on muuallakin. Kaikkien pitäis vaan olla standardikokoa. Huoh.
Heissan!
Kiva kirjotus. Ja ihanat kengät!
Mun vaateongelma on rintaliivit, kun oon muuten ihan peruskokoinen, mut liivikoko on 70H. On meinaan ihan varmaa, et mistään peruskaupasta ei löydy sitä kokoa ja sit on aina pakko mennä alusvaateliikkeeseen, joissa hinnat on ihan pilvissä. Hyvistä liiveistä saa pulittaa melkein sata euroa, on meinaan musta aika paljon niin pienestä kangaspalasta. Olis joskus kiva saada hyvät liivit edullisesti, sit vois ostaa uusia vähän useammin!
Olis kyllä ihanaa, kun olis varaa ostaa useita, HYVIÄ liivejä. Kyllähän alusvaateliikkeistä saa oikeesti kunnollisia ja hyvin tukevia alusvaatteita, vaikka toki ne hinnoissaan ovat. Ymmärrän kyllä harmituksen. :/
Niin totta joka sana! Tuskaa löytää kunnon vaatteita vähänkään isommassa kossa. Minulle se vaikein vaate on housut. Pohkeet on normaalia paksummat (mitkään pitkävartiset kengät ei mene kiinni), ja sama jatkuu mahaan asti. Kun löytää reisistä ja pohkeista sopivat housut, ei mene mahasta kiinni ja niin edelleen.
Rintaliivitkin oli ongelma kunnes löysin mielestäni järkevänhintaisen suomalaisen verkkokaupan Lumingerien josta löytyy isommallekkin povelle ihania liivejä.
Oma koko ei varmaan tuskastuttaisi aina niin paljon jos olisi helpompi löytää nätisti istuvia vaatteita. Ja juu on laidutettu moneen kertaan, mutta luulen että kokonaan en tätä taistelua tule ikinä voittamaan…olen sellainen auttamaton sokerihiiri. 😉