Perustiistai.
– Muista syödä ny hei ennen treenejä sit. Siellä on sitä kanapastalaatikkoa.
– Ai mitä laatikkoo?
– No sitä missä on kanaa ja pastaa.
– Ai mitä pastaa?
– No en minä tiä. Jotain kierrepastaa. Siis niinku makaroonia. Niin juu, ja sit sitä pekonia.
– Ai sitä. Joo, en tykkää.
– Täh? Miten niin et tykkää? Viimeksikin söit monta lautasellista!
– Joo, mutta mä en kato enää pidä siitä.
– Millä perusteella se nyt on yht’äkkiä muuttunu pahaksi?
– Se on aina ollukki. Voisko sitäpaitsi olla hei edes kotona jotain hyvää ruokaa, ku en syöny taas koulussakaan!
– No mikset muka syöny? Mitä siellä sit oli?
– Jotain liha-asia-juttua.
– Just. Mutta tää ei oo nyt mitään asiajuttua, ku ihan tavallista ruokaa. Sun täytyy syödä hyvissä ajoin ennen ku meet harkkoihin.
– Mä syön sit leipää.
– No etkä syö, kun on kerrankin laitettu ruoka valmiiksi! Sulla on pitkät harkat, et sää jaksa, jos et syö. Nyt lämmität sitä laatikkoa!
– Kiva tehdä aina jotain tollasta ihmeellistä!
– Miten niin ihmeellistä? Sehän on ihan tavallista ja hyvää. Nyt syöt oikeesti tai mä hermostun!
– Pakko heti alkaa ragee?!
Kaksi lautasellista myöhemmin…
– Ei se sit ollukaan niin pahaa vissiin?
– No ei… Kai se oli ihan ok.
Perus seuraava päivä.
– Mulla on hirvee nälkä! Onks mitään ruokaa?
– Siellä on varmaan yks annos vielä sitä eilistä, lämmitä sitä.
– Mut en mä oikein tykänny siitä.
– MITEN NIIN? Sähän juuri eilen söit sitä vaikka kuinka paljon?!
– Joo, mutta en mä silleen siitä tykänny.
– Aha, just. No ei siellä nyt oo kyllä muutakaan valmiina tähän hätään.
– Mä otan sit leipää.
– Etkä ota, ku syöt nyt sitä laatikkoo.
– No en varmaan syö, taas sitä samaa.
– Juu, älä vaan missään nimessä syökään. Pure kuule vaikka kynsiäs, jos ei kunnon ruoka kerran kelpaa.
– Pakko taas alkaa heti ragee!?
– …
Voisko joku nyt laittaa vaikka laatikollisen ravitsevaa pikanuudelia ja pinaattilättyä tulemaan, että saan noi kersat ruokittua ilman tätä ainaista kalabaliikkia?
-Päivi
*kuvan annos ei liity tapaukseen
Just tuota se on meilläkin…huoh! #järkilähtee
No äläpä!
Laitetaanko äidit kiertoon, niin ei olis “aina sitä samaa”?
Vaikka pakko se on myöntää, en minäkään enää jaksais tuota jauhelihaa…
Toi kierto ois kyllä kova! 😀
Sama, sama! Uhhuh.
Äh! Ugh, yök, en syö! 😀
Haha. Sama se on meilläkin. Jos ei ruoka oo liian erikoista, niin ei se “tavallinenkaan” ole sitten oikealla tavalla valmistettua. Voi huoh, anna mun kaikki kestää!
Juu, tää on kyllä siitä hienoo hommaa, että koskaan ei voi onnistua.
Se on hyvää ja syötävää niin kauan kun sitä ei ole pakko syödä.
Vaikka sitä tekis kaikkia maailman ruokalajeja paitsi yhtä niin ainut syötävä olis se tekemättä jätetty.
Terkuin, entinen (ja kyllä aika paljon vieläkin) nirsolapsi MeMarv.
Hahah, sinä sen sanoit! Kiitos! 😀
*Silmien pyörittelyä* En oo koskaan ymmärtäny ku sisarukset rutisee kaikista ruuista. Kotona asuessa joutu aina sisarusten takii tyytyy noihin ihan perus safkoihin. Onneks nykyää saa toteuttaa kaikkii erikoisempii ja kokeilla uusii asioi. Vanhemmat pääs mun kans kyl helpol ku ainoo ruoka mistä oon narissu on ollu hernekeitto ja kesällä grillimakkara. 😀