Viime vuonna ne oli kangaskengät. Tänään, melkein tasan vuotta myöhemmin, se oli koulukuvaus.
Vaatteita mietittiin monta päivää. Laitanko tän paidan vai ton harmaan? Housut vai hame? Hiukset kiinni vai auki? Pinni, panta, kaulakoru, rannerengas?
Kuvaus jännittikin. Siitä puhuttiin jo reilusti viikkoa ennen kuvauspäivää. Viime vuonna mulla oli huono ilme, ni nyt hymyilen enemmän. Vatsassa väänsi jo illalla ja viimeisenä ennen nukkumaanmenoa lähti vielä yksi hammas. Nauratti, kun kuvaan tulisi harvahammashymy.
Aamulla ilmeitä harjoiteltiin peilin edessä. Hiuksia heitettiin puolelta toiselle, onko tää parempi vai laitanko näin?
Puoli yhdeksän jälkeen puhelin hälytti lähtömerkin. Kypärä päähän, hiuspanta mukaan reppuun. Hyvää koulukuvausta!
Puhelin soi jo ennen kuin tyttö on ehtinyt lähteä pihasta. Se saatanan kuvaus oli jo kahdeksalta! Eikä! Ei voi olla totta! Mutta nehän menee yhdeksäksi!
Ryntään pihaan kertomaan tytölle, että polkee reippaasti niin voi ehtiä vielä yksityiskuvaan. Tulee harmi, itku, pettymys. Yritän yhtä aikaa lohduttaa ja hoputtaa. Pala nousee kurkkuun. Miten mä onnistuin ryssimään tämänkin?
Sitä yrittää niin hirveästi. Ja on oppinut vuosien varrella antamaan itselleen armoakin. Perhearki pyörii kyllä, vaikkei kukaan muistaisi kahteen viikkoon imuroida. On koitettu keskittyä olennaiseen. Pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, muistaa kaikkien treeniajat oikein ja soveltaa viemisiä, tuomisia ja hakemisia. Kysellä sanakokeisiin, lähettää ajoissa hammaslääkäriin, ottaa kainaloon ja kutitella. Ja on yritetty muistaa täyttää jokainen koulusta ja harrastuksesta kotiin riiputettu lappu, palauttaa ajoissa ja varata vanhempainvarttiajat.
Ja sitten me unohdetaan tämä. Siellä se komeilee Wilmassa. Valokuvaus on luokallamme klo 8 ja koulupäivä kestää klo 8-12. Molemmat sen lukivat, kumpikin unohti ja lähetettiin tyttö kouluun normaaliaikaan yhdeksäksi.
Kun ensin olin pillittänyt aikani ja syyttänyt sekä koulua, opetusjärjestelmää että miestäni, oli lopulta pakko ottaa syyllisyys kantoon ihan itselle. Ja sehän tästä kaikkein viheliäisintä tekeekin. Kun oli se kuuluisa ihan oma syy.
Oikeastihan kukaan ei kuollut tai edes loukkaantunut vakavasti, kyseessä oli vain yksi koulukuvaus. Niitä on kuitenkin joka vuosi, lapsi ehti yksityiskuvaan ja onhan sitä joku muukin joskus luokkakuvasta pois ollut. Mutta silti tämä iski syyllisyydentuntooni syvälle. Lapsen kuuluu saada luottaa siihen, että me muistetaan, muistutetaan ja hoidetaan. Meidän kuuluu muistaa.
Silmäluomien alla on poltellut koko päivän, eikä mikään ole ottanut luonnistuakseen. Samaan aikaan tiedostan kyllä, että me äiditkin ollaan vaan ihmisiä, inhimillisiä olentoja, joille sattuu virheitä. Ja ehkä kymmenen vuoden päästä tytön täysi-ikäistymisen kunniaksi juodaan kuohuvaa ja nauretaan yhdessä tarinalle luokkakuvasta, johon hän ei ihan ehtinyt.
-Päivi
Voi ei? kiitos kuitenkin muistutuksena, meillä on huomenna tytöistä nuorimmalla koulukuvaus, taidanpa tarkastaa wilmasta kellonajan…minäkin unohdin eilen illalla olleen ulkoilutapahtuman päiväkodin pihalla, muistin kyllä, että jotain piti olla , mutta mitä? Jo muistui mieleen kun kurvasin 18.30 päiväkodin ohi ja huomasin siellä olevan paljon porukkaa koolla. No olisimme olleet jo puolituntia myöhässä, joten päätin antaa asian olla. KAIKKEA EI VOI MUISTAA, me äiditkin ollaan vaan ihmisiä. Vähän ehkä otti pattiin kun viime vuonnakin unohdin.?
Voi, toivottavasti teillä ehdittiin ajoissa! Kyllä on pakko myöntää, että kiroilin monta kertaa, miksei joku kahdeksaan normaalistikin menevä porukka voinut mennä kuvaukseen ensin, mutta turhapa tuota on nillittää, kun asiasta oli ihan asiallisesti viestitetty.
Mutta tosiaan, kaikkea ei tosiaan voi muistaa! Armoa meille! 😀
Justiinsa kirjoitin kalenteriin “koulukuvaus” ihan pienellä kun sille päivälle oli jo sutattu kalenteri niin täyteen hammaslääkäriä ja vanhempainiltaa ettei meinannut enää mahtua rustaamaan. Taidampa käydä ympyröimässä ja heittämässä pari huutomerkkiä mukaan…jos vaikka muistaisi edes sen… hammaslääkärissä onkin sitten jo tekemistä.
Joo, noi hammaslääkärit on ihan legendaarisia. Kun sieltä puskee pari päivää ennen viesti, että “teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäraika..”, ni mistä hitosta mun kuuluu tietää, että kelle lapselle?! Kyllä ei oo helppoo!
Voi ei :(. Mutta näitä sattuu.. täällä oli taas sellainen “hyvät vanhemmat” -ilta, kun meidän 4v. oli tosi itkuinen. Me vaan “rääkättiin” sitä, että kannattaako herätä aamulla klo 6.15 ja sen lisäksi päiväkodissakin sinnitellä hereillä päiväuniaika. Sitten on noin huono olo, voi voi, oma vika. Ja sitten iltatoimilla tajuan, että lapsi on tulikuuma: 39.20′. 🙁 Eikä muuten ollut eka kerta.
Tsemppiä arjen pyörteisiin, ehkä tää kaaoksen hallinta joskus jälkikäteen naurattaa!
Voi ei, toi on niin perinteinen! Monta kertaa käyny sama. Toivottavasti siellä voidaan jo paremmin. <3
Kun lankoja on käsissä paljon, putoaa niistä väkisinkin aina silloin tällöin joku maahan, siihen ihan varpaiden eteen. Harmittaahan se, mutta esimerkin kautta lapsetkin oppivat, että mokaamisen on ok. Kaikki ei aina vaan mene siihen kuuluisaan putkeen.
(Meidän lapset kyllä taitavat oppia vain sen, ettei elämässä juuri mikään mene putkeen, koska äiti on unohtanut, minne sen putken pani…)
Ensi vuonna paremmalla tuurilla 😉
Aivan totta kyllä. Vaikka sitä kuinka yrittää, joskus joku lanka putoaa. Ja pikkuhiljaa se vanhempien kaikkivoipaisuus lastenkin mielistä katoaa, kun nää inhimilliset piirteet astuu esiin.. 🙂
Kiitos! Kiitos! Kiitos! Ymmärrän sun tunteen ja samalla oon niin kiitollinen etten itse ole ainut joka ryssii. Tarvitsin tämän just nyt. Ja hei: koitetaan antaa armoa itsellemme 😀
Ihana kuulla, jotenkin niin helpottavaa! Armoa meille! <3
Mä en muista mitään koulukuvauksista. Voisko se olla niin että lapset on hoitanut ne ihan itse? Tai sitten kuvaukset on ollu keskellä päivää joten ovat olleet paikalla joka tapauksessa. Tai sitten aika kultaa muistot – onhan niistä jo monen monta vuotta. Kyllä sinäkin vielä toinnut!
Mä muistan omistani, että ne oli aina joskus kesken koulupäivän. Vaikka en tiedä, voi olla että on tällasiakin ollut. Eiköhän se taas tästä.
Tyttö tuli isältään äidin luo yöksi koska on koulukuvaus. Mä olisin hänet laittanut ysiksi kouluun ihan normaalisti mut onneks Nelle itte muisti asian et menevät kasiksi. Mulla tuli siinä kohtaa jo pala kurkkuun et en olis sitä lainkaan tiennyt tai muistanut?.
Tällaset olis järkevin pitää normi kouluajan sisällä ettei kävisi tällaisia.Muutenkin wilma paukkuu näin koulun alkaessa kaikkea infoa ja ei tahdo muistaa niitä millään.
Mutta siis zemit ja osaan kuvitella fiilikses kun mulla oli jo pelkästään siitä et mä.olisin tän kans mokannu jos ei olis ite muistanut.
Meillä ei mimmikään muistanut ja on vähän huithapelin vikaakin, etten yhtään ihmettele. Ja tosiaan, tota Wilmaa tulee kyllä jokaisen muksun osalta nyt aika reilusti, osa vaan kertakaikkiaan unohtuu.
No, traumoja ei (kai) jääny ja elämä voittaa. Ja tietty lahjoinkin mimmiä vähän, ihan vaan omaa huonoa fiilistäni parantaakseni… 😉
Musta on aivan syvältä, että muutellaan jotain kellonaikoja. Syytän Wilmaa. Meilläkin on tämän tästä jotain poikkeusaikatauluja. Omassa lapsuudessa ei musta lukujärjestystä muutettu ikinä.