On ollu. Nyt on ollu ihana päivä! Sain varaslähdön viikonloppuun, pitämällä muutamat ylityötunnit pois tänään. Ai vähän parasta? Nappuloiden lähdettyä aamulla kouluun päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja linnoittautua verkkareissa sohvalle pakertamaan tutkintoraporttia edes puoli askelta eteenpäin. Itsellekin yllätykseksi sain kanavoitua energian kerrankin oikein ja homma oikeasti eteni. Ei ehkä juuri tota puolta askelta enempää, mutta kuitenkin!
Toinen, ihan kans ensteks paras juttu on lounastreffit. Ja vielä ihan oman miehen kanssa! Tuntuu melkein kun olis oikein deiteillä, aika lyhyillä, mutta sinne päin kumminkin. Aika suositeltava toimintamalli noin kaiken kaikkiaan. Tollaset pikadeitit keskellä päivää. Harvoin siitä ainakaan huono mieli tulee!
Kupu ravittuna sain vielä kiharapäästä seuraa kirjastoon. Meillä on tuon pikkuruisimman kanssa ollut jo monta vuotta tapana käydä arkivapaalla kirjastossa. Nyt, kun arkisin vapaapäiviä on harvemmin, on tuo tapa hiukan jäänyt, valitettavasti. Huomasin myös, etten osannut suunnistaa hyllyjen välissä oikein ollenkaan. En ollut löytää tuhansien kirjojen joukosta ainuttakaan lukukelpoista. Ja mikä ihme siinä on, että ei sitten niin ainuttakaan kirjaa tule mieleen, kun oikein etsimällä etsii. Mitä te ootte lähiaikoina lukeneet, oisko mitään tärppejä heittää?
Nyt istun taas verkkareissa sohvalla. Sytytin muutaman kynttilän ja kuuntelen viime päivien tapaan vuoroin Adelen Hello’a ja Paula Vesalan Tequilaa. Ehkä en tänään tee enää mitään pakollista, jottei hyvä flow katkea.
Tähän samaan herkistelyyn vielä tuhannet kiitokset ihanista viesteistä ja tsempistä viime aikoina. Ootte aika mahtavia!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Ai ku kuulostaakin mukavalta päivältä! Olet ihanaa ansainnutkin, jos välillä vähän maailma painaa…
Ja mun lempiaihe: kirjat! Mä luen nyt kirjaa nro 57. Oon jäänyt ihan koukkuun Camilla Läckbergin kirjoihin, vaikka en ookaan ollut mikään suur dekkarifani, mitä nyt Lehtolaisen Leenaa lukenut.. Toisaalta luin muuten just pitkästä aikaa Juoppohullun päiväkirjoja, ja onhan nekin ihan hauskaa luettavaa. Haasteessa muutama positiivinen yllätys ollut mm Anna-Leena Härkösen Ei kiitos (huonot arvostelut saanut kirja), en oo innostunu kauheesti Härkösen kirjoista aiemmin, mutta tuo oli ihan hyväkin. Sit myös tulevaisuuteen sijoittuva kirja yllätti, sillä mäkään en ole mikään scifin ystävä. No, luin siis Veronica Rothin Outolinnun ja se sattui olemaan trilogian eka osa, niin on siitäkin pakko lukea jatko-osat.. Että kaikenlaista on tullut tänä vuonna luettua! Ja jatkuu vaan..:)
Voi vitsi, sulla on kyllä jo tosi hyvä saldo! Mä en ole lukenut kesän jälkeen mitään. Ei vaan ole ollut aikaa, enkä oo jaksanut keskittyä. Harmittaa ihan hulluna, mutta toisaalta tää on mulle tosi tyypillistä. Tällänen tuuri-lukeminen. Että silloin kun on elämäntilanne suopea, luen tosi paljon ja sen jälkeen saatan olla taas pitkään lukematta.
Lukuhaaste meni kyllä keturoilleen… mutta ehkä koitan selittää sen kahdessa vuodessa…?
Ja kiitos, jälleen kerran lukuvinkeistä! 🙂
Eppu Nuotion “Mutta minä rakastan sinua” oli samaan aikaan kepeä ja ajatuksia herättävä. Sitä voisi suositella, jos kaipaa helppoa irtautumista arjesta. Nyt mulla on menossa Juhani Syrjän “Juho”. Hyvä ja tunteita herättävä, mutta hiukan raskaampi ainakin alkupuolelta…
Voimia arkeen! 🙂
Hei kiitos vinkeistä! Mä en ole Eppu Nuotiolta lukenutkaan mitään, tää menee ainakin lukulistalle, ihan vaan pelkästä mielenkiinnosta. 🙂
Juhani Syrjä onkin tuntemattomampi nimi, täytyy tutkailla. 🙂
Ihana paiva!
Oli ihan mahtava! <3
Ihanan elämänläheinen ja hyvin kirjoitettu blogi sinulla!
Kirjat on kyllä ihan parasta ajanvietettä (kakkosena tulee ne aikuisten värityskirjat, koukuttavia teoksia…) Itse luen tällä hetkellä Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita. Trilogiasta on nyt just julkaistu viimenen osa, jota odottelen kovasti pukin kontista löytyväksi. Sarja siis kertoo Ida tytöstä, joka päätyy erilaisten vaiheiden kautta seuraamaan tunnettujen suomalaisten kulttuurikotien elämää 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Mukana mm. Topeliuksen ja Sibeliuksen koti.. Todella hyvin kirjoitettu ja yllätyin miten kevyttä lukemista kirja oli vaikka aiheena piikatytön elämä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!
Lisäksi täysin hakuammunnalla kirjaston hyllystä napattu Kigalin kakkukaupp -niminen kirja. Sijoittuu Ruandaan, about 2010-luvulle. Kertoo Angel-nimisestä kakkuleipurista joka kakkujen lisäksi antaa vaivihkaista neuvontaa asiakkaiden ja läheisten elämän solmuissa. Luin kirjan parissa päivässä. Laittoi ajattelemaan, mutta ei ahdistavalla tavalla, pohjevire kirjassa koko ajan positiivinen. Suosittelen 🙂