Meille ei ole koskaan kehittynyt erityisiä juhannusperinteitä. Paitsi jos perinteeksi lasketaan perinteettömyys. Useina vuosina ollaan oltu kotosalla jussina, kerran parin päivän Ruotsin reissulla ja pari vuotta sitten Ahvenanmaalla. Mutta mitään mökkiä tai erityistä juhannuspaikkaa meillä ei ole.
Tosiasiassa en ole kyllä sellaista oikeastaan osannut kaivatakaan. Kolmen päivän yhteinen juhannusloma keskellä täysin autiota kaupunkia ajaa asiansa vallan mallikkaasti ja tänä vuonnakin liikutaan varmaan lähinnä muutaman kilometrin säteellä kotipihasta, jos sitäkään. Parasta on olla yhdessä, etenkin kun kaikki lastenkin kaverit ovat keskikesän vietossa muualla, nuo penskatkin joutuvat roikkumaan mamman helmoissa. Ja siitäkös äiti nauttii.
Työt on nyt tehty, jääkaappi täynnä murkinaa, eikä mitään suunnitelmia seuraaville päiville. Aion ehkä kuroa kiinni Netflix-sarjoja, lukea kirjoja, nukkua päiväunia ja ehkä leipoa. Riippuen ilmoista ja fiiliksistä. Sen mukaan, mitä tehdä huvittaa.
Myös blogi rauhoittuu nyt pariksi päiväksi meitsin viereen päiväunille. Nakeilta tämän kuvan myötä oikein lupsakkaa juhannusta! Muistakaa a.) aurinkorasva b.) sadetakki c.) nesteytys d.) olla hukkumatta.
-Päivi
Kotona menee meidänkin juhannus, aika tutulla tyylillä.
Vaikka oletus on se, että joakisella suomalaisella on mökki tai ainakin sukulaisia, joiden mökeille pakkautua perunapussi ja mansikkarasian kanssa 😉
Mutta kiva kuulla, että kaupunkijuhannusta on muillakin suunnitelmissa.
Juu ei, meillä ei oo mökkiä, eikä niin läheisiä mökkisukulaisia, että tohtisi vierailulle paukahtaa. Mutta aika mukavasti tuo sujui täällä kotonakin. 🙂