Heräsin tänään kahdeksalta. Aamuna, jolloin olisin saanut nukkua vaikka puoleenpäivään. Raotin silmiäni, väsymys painoi ja huojentuneena ajattelin kuinka vielä voin jatkaa unia. Kunnes se tuli sieltä. Ajatus.
Kun ensimmäinen ajatus tulee, sitä harvoin on mahdollista pysäyttää. Ensimmäinen johtaa toiseen, joka taas seuraavaan ja sitä seuraavaan. Vaikka jäsenissä vielä painaisi, uni on kaikonnut. Kun on niin jumalattoman paljon sitä ajateltavaa!
Olen joskus listannut huonoksi puolekseni ylianalysoinnin. Jatkuvan ajattelun ja mietiskelyn. Murehtimisen ja stressaamisen. Iän myötä olen sentään oppinut olemaan stressaamatta asioista, joihin ei kerta kaikkiaan voi vaikuttaa. Kuten vaikka siitä, onko jouluna lunta. Parikymppisenä otti vielä nimittäin aavistuksen koville, kun pohdin pyhien lumi- ja pakkastilannetta viikkotolkulla etukäteen.
Ajatuksissa pyörii tietysti tekemättömät ja keskeneräiset asiat. Työasiat. Kouluasiat. Se, että kesä on jo näin pitkällä. Koulujen alkaminen. Koristurnauksen hotellivaraukset. EM-kisakatsomo. Ai niin, senkin sivun päivitys. Sohvanpäälliset pitäis pestä. Koskas me maalataan se olohuone. Kirjalainojen uusinta. Kirjoittamisasiat. Pitää muistaa ostaa pesuainetta. Leipä on loppu. Kuinka jostain on syksyllä luovuttava, kun aika ei tule riittämään. Miksi en ole tarpeeksi kunnianhimoinen, vaan liian mukavuudenhaluinen. Miksi aina lupaudun, jos saan kuitenkin niin vähän. Pihajuhlien booli. Kesäkeitto. Omenapuissa on joku ötökkä. Kuistin siivoaminen. Lakanapyykki. Valmistunko koskaan. Voisinko tehdä vähän tota, hiukan tonne, ehkä tämänkin. Kuinka me selvitään tulevasta vuodesta, mahtuuko kalenteriin, kestääkö piuhat, irtooko pää.
Joku sanoo, että helpottaa kun kirjoittaa asiat ylös. No tavallaan, joo. Paitsi jos ne on ylhäällä kymmenillä post it-lapuilla, ruutupaperinpaloilla, kännykän muistissa tai epämääräisessä Drive-tiedostossa. Sikin sokin lopulta siis kuitenkin.
Isot ajatukset huomaa siitä, ettei saa luettua. Nuppi on käymistilassa koko ajan, ei meinaa keskittymiskyky pelata. Ideoita vilisee, toteutus on kuitenkin aina kiinni jostain. Ja ajatuskuorma senkun kasvaa.
Kulunut viikko on ollut isojen ajatusten viikko. Kukaan ei ole häirinnyt mietiskelyä, vaan asioita on saanut käydä läpi ihan rauhassa. Tehnyt myös ärsyttäviä, harmillisia, mutta pakollisia päätöksiä tulevan vuoden suhteen.
Muutaman tunnin kuluttua saan lapset kotiin. Lupaan olla vaipumatta mietteisiini tämän päivän ajan. Yritän ainakin.
Mahtaako ruutujen toisella puolella olla samanlaisia yliajattelu-ongelmaisia?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Tell me about it !
Niinpä! :/
Täällä yks. Hankaloittaa hurveesti elämää tuo jatkuva ajattelu ja pohdinta!! Varsinkin vielä tämmösellä ahdistukseen taipuvaisella… huoh. Mutta jotenkin lohdullista kuulla, että meitä on muitakin ?
Mieti (hahah!) kuinka paljon helpompaa olis, ku antais kaiken vaan sujua omalla painollaan?! Mutku ei. Ei millään.
Täällä yks samanlainen. Juurikin tähän kesään ajoittuu taitekohta, jolloin oon lähtenyt tekemään asialle jotain. Kun yöunet menee, keskittymiskyky menee, kaikki roikkuu. Mä murehdin ja mietin ja jossittelen ja arvailen. Niinku, mutku, sitku, jos, tai… Kirjoitettuja listoja, joista osa on vedetty yli. Jotain saatu valmiiksi.
Lisäksi pidän tiukasti kiinni menneestä ja kulutan suunnattomasti aikaa ja energiaa sen vatkaamiseen.
Elämäntilanne, jossa samaan aikaan pitäis kaikenlaista ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja mistään ei oo mitään varmuutta ja päätöksiä pitäis tehdä. Ei oo helppoo tämmöselle ajattelunmestarille.
Joo, sit kun ylipohdinta oikeesti vaikeuttaa elämää oikein urakalla, on vaan pakko koittaa tehdä jotain. Ärsyttävintähän on se, että harvoin ne asiat siitä mihinkään paranee, vaikka niitä kuinka eestaas pyörittää…
Story of my life! Voiskin olla useammin just siinä hetkessä mutta ei. Sohvanpäälliset on pesemättä, neljä taulua nakuttamatta seinälle, kenkäkorien hiekat, verhojen vaihto, muista, ehdi, älä unohda…
T: yliajattelija mutta mukavuudenhaluinen aidan alittaja 😀
Oijoi! Niinpä! 😀
Jep, täällä yks lisää !!
Tervetuloa joukkoon! 😀
Listat, turha suorittaminen, kalenterin täyttäminen yli rajojen… kaikki on tosi tuttua. Siksi me täällä Tampereella on päätetty tarttua tähän aiheeseen ja nauraa meille, suorittajille 😀 Tervetuloa nauramaan joko itsellesi tai meille!
http://www.teatterisiperia.net/ohjelmisto
https://www.facebook.com/events/1603541296596819/
Eikä!? En kestä, ihan mahtavaa! Pakko tulla! Vaikka en mä mikään suorittaja oo… en, en.
Pusuja! <3
Ajatteluhan on kaikkein huikeinta ajanvietettä silloin, kun on seuraavana aamuna aikainen herätys ja pitäisi saada aivot nukkumistilaan. 😀
Listojen tekeminen on aivan parhautta. Mulla on mm. puhelimessa kolmisen vuotta sitten tehty ‘to do’ -lista kesälomalle, edelleenkään en ole kaikkia kohtia toteuttanut (kuten terassin oven ja leikkimökin maalaaminen). Jossei tänäkään kesänä, niin ehkä sitten vuoden kuluttua?
No just niin! Ja kun lopulta sit ajattelee jo sitä, kuinka kauan on nukkuma-aikaa jäljellä. 😀
Mulla on kans noita to do-listoja. Vaikka kuinka! Just lompakostakin löysin yhden, remonttiin liittyvän. Luin sen läpi ja taittelin takaisin. Ei ollu edistyny… 😀
Tuo kuulosti ihan minulta! Mä kutsun sitä ajatusten sinkoiluksi 🙂 Nyt on helppo hymyillä aiheelle mutta viime talvena olinkin ihan solmussa kaikkien ajatuksen kanssa. Sisälläni oli ajatusten tornaado joka piti minua valveilla ja stressasi minua aivan valtavasti. Ajatukset poukkoilivat asiasta toiseen ja loppua ajatuksiin ei tullut. Olin niin solmussa ajatuksieni kanssa että tarvitsin ulkopuolista apua psykologilta joka hienosti saikin minun ajatukset selvitettyä ja antoi minulle työkalut hallita mun pään sisällä olevaa sinkoilua. Nyt osaan jo aika hyvin ottaa iisimmin ja miettiä että so what jos en muista tai jaksa ja että koko ajan ei tarvitse olla kehittämässä uusia ideoita 🙂
Toi olis oikeesti varmasti tosi hyödyllinen juttu. Että joku ulkopuolinen kuuntelisi ja analysoisi sen päässä pyörivän solmun toisenlaisin silmin ja ajatuksin.
Jotain sitä on vuosien aikana sentään oppinut… ja joskus osaa jollekin sanoa ei. Harvoin, mutta joskus. Helpottaa aavistuksen kuormitusta päässäkin.
Hep o/
Joskus olen ollut vielä pahempikin asian suhteen, mutta nykyään, kun oma terveys on tärkeämpää, pitää kaikenmaailman stressaaminenkin saada minimiin. Ja onhan se auttanutkin – ihan kaikkiin pikkuasioihin ei tule enää jämähdyttyä ajatuksissaan, ne ohittaa helposti olan kohautuksella; jos ei onnaa, niin sitten ei onnaa ja that’s it. Maailma ei kaadu siihen 🙂
Mun mielestä pitäis ihmisten muutenkin alkaa ajatella enemmän niin, että vaikka kaikki asiat ei aina menekkään ihan putkeen, se on niin pieni vilahdus koko elämässä, ettei siihen pitäisi kuluttaa turhaa energiaa 🙂 Niinpä olen ottanut itelleni sen periaatteen, että joskus pitää ottaa riskejä ja toisaalta kaikesta ei pidä ottaa itseensä tai kaikesta ei tarvitse ottaa niin hurjaa stressiä. Maailma pyörii kuitenkin ympärillä ja jatkaa pyörimistään, vaikka jokin asia ei aina sujuiskaan ihan suunnitelmien mukaan 🙂 Paljon kivempi viettää kesä noissa ajatuksissa! Eikä silti tarvii olla välinpitämätön, se ei missään nimessä tarkoita sitä.
Ehkä maailman paras periaate! Tollaseen ajatteluun pitäis useamman ihmisen (mukaanlukien itseni) opetella. Kun ei kaikki ole niin vakavaa, eikä ihan kaikesta tarvi repiä stressiä. Useat asiat menevät omalla painollaan ihan hyvin. 🙂
Ootko miettinyt, et voisitko olla HSP eli highly sensitive person eli suomeksi erityisherkkä ihminen. Jotenkin oli tutttua tuo ylianalysointi ja murehtimistaipumus. Terv. HSP muija 🙂
Mä oon kuullut tästä HSP:stä joskus, mutta en oo koskaan ajatellut, että se kuitenkaan varsinaisesti koskettais mua. Tosin taipumusta varmasti on. 😀
Kuka tulee kuopuksen tarhaopeksi syksyllä?
Sitä on hauska arvuutella maanantaiaamuna kello 4:47!
KYLLÄ! Tuo on juuri oikea aika sen pohtimiselle! 😀
Hehhee, taas saa nauraa itselleen ja vähän sullekin. 😉 Mä olen pohtinut ja kyhännyt erinäisiä listoja niin kauna kuin muistin. Sain makeat naurut kun löysin lapsuudenkotini kätköistä omatekemiä “elämänhallinta-ohjeita” ja suorituslistoja 13v.itselleni. Piti nukkua, syödä, opiskella, urheilla, remuta säännöllisesti ja hankkia elämän rakkaus… oh, my. Ensimmäisen lapsen ollessa pieni saatoin kulkea kotona kädet korvilla ja tiuskia “anna mun ajatella rauhassa”. Oli sietämätöntä kun ei saanut venytellä ja vanutella ajatuksia omaan tahtiinsa. Itse kutsun sitä pohdintojen virtaa “ajatusten highway:ksi”, iltaisin ja öisin erityisen tuskallista joutua loputtomien ajatustensa vangiksi. Oikeasti highway ei liene se sopivin sanonta vaan tiellä nimenomaan on poukkoilevia risteyksiä ja ajatus johtaa toiseen. Osuvaa siinä on vaan vauhti, jolla ajatukset sinkoilee. Nyt ollessani ä.lomalla vielä ilman vauvaa on ollut ihana huomata että osaan ottaa lunkisti. Luotan että tulevaisuus kantaa ja elämä tarkoilee herkkujaan mullekin. Toisaalta vaikka tällainen pohdiskeleva suorittaja olenkin, olen myös kovin impulsiivinen ja seikkailunhaluinen heittäytyjä. Jaa niin ja oliko tälle päivälle todo-listaa? Tottahan toki: Pese pinnasänky patjoineen, kävele ainakin 5km, tee manikyyri (kauniina laitokselle kato), viikkaa puhtaat vaatteet kaappeihin ja ennen kaikkea MUISTA rentoutua. Ei ees paha lista. 😉 Suloista sunnuntaita!