Mua on vähän harmitellut tässä viime vuosina, etenkin nyt tänä kuluvana, kun niin moni sellaisista mulle ennen niin tärkeistä asioista on jäänyt ihan hunningolle tai mennyt kokonaan ohi tämän alituisen arkikaaoksen takia. Vaikkapa nyt tuo joulu. Vielä lasten ollessa pienempiä olin viimeisen päälle jouluhöperö ja aloitin jouluvalmistelut todella hyvissä ajoin. Olen toki huomannut viime vuosina, että tulee se joulu vähemmälläkin, mutta kaipaan silti nimenomaan sitä joulun odotuksen aikaa ja hyväntuulista hössöttämistä. Mä ihan oikeasti pidin siitä.
Lapsille haluaisin myös tarjota sitä kihelmöivän ihanaa joulunalusjännitystä enemmän, kuin parina viime vuotena olen jaksanut. Yhdestä päästä lähdin jo aavistuksen purkamaan myös työtaakkaa, juuri näiden juttujen takia. Ja huomenna aloitan jouluvalmistelut! Ihan iisisti ja chillisti lasten kanssa, vaikken muuta kuin hiukan siivoamalla, ripustamalla jouluvaloja ja paistamalla torttuja, niin kuitenkin. Tarvitsen nyt jotenkin hurjasti tällasta kotoilua. Ehkä se on tää pimeys…
Mutta chillailkaa tekin! Jalat ylös, kynttilät palamaan ja murut kainaloon. Ei hassumpi ajatus, vai mitä? Rentoa viikonloppua!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Olen huomannut saman!
Tottakai olen aina TIENNYT, että lasten syntymäpäivät tulee vähemmälläkin tekemisellä. Että kahvi keittimeen ja pussi pakastepullia uuniin. Mutta kun olen aina niin nauttinut siitä, että olen tehnyt montaa sorttia ja kokeillut uusia reseptejä. Suolaista ja makeaa… Ja lastenkutsuista ja niiden järjestämisestä vasta nauttinut olenkin. Aina.
Siis kunnes nyt.
Ei aina riitä. Eikä voimat.
Menee joulut ja syntymäpäivät ihan ohi, alisuoriutuessa, kun arki ja arjen kiireet lypsävät naisesta kaiken energian. Vappunaamiaisia en saa lapsille aikaiseksi järjestää keväällä, en halloweenjuhlia marraskuussa. Vaikka aina olen niin tehnyt. Ja nautinnolla.
Uskon, että se tulee vielä. Jonain päivänä on taas voimia ja aikaa innostua näistä jutuista. Jouluista ja synttäreistä.
Oi kyllä! Juuri tuon saman oon huomannut ja miettinyt aikalailla viime vuosia. Vaikka olen joka kerta helpottunut, kun oon saanut jotkut kekkerit ohi, vaikka sitten sen helpoimman kautta, olisin oikeesti halunnut tehdä ne kunnolla. Joulua haluaisin suunnitella ja touhottaa iiiihan rauhassa. Ikäänkuin oman päivittäisen joulukalenterin kautta, viedä joka päivä lähemmäs oikeaa juhlaa. Nythän se on sitä, että viimeisellä viikolla hätäpäissään kerää lahjoja kasaan ja koittaa muistaa edes sen kinkun ostaa.
Mä myös luotan, että se vielä tulee. Se “hyvä aika”.