Silmiini osui aamulla tämä Tickle Your Fancy -blogin Saran ajatuksia herättävä postaus. Noin lyhyesti referoituna Sara oli kirjoittanut aiemmin työviikostaan, iltapäivälehti oli aika vapaasti tulkinnut ja nostanut postauksen otsikokseen ja BOOM, tämä yrittäjänä itsensä elättävä bloggaaja on suuren yleisön silmissä laiska kitisijä, jota kehotetaan menemään oikeisiin töihin. Oikeisiin.
Hyvät naiset ja herrat, tarttuisin mielelläni nyt hetkeksi näihin oikeisiin töihin. Juuri tällä hetkellä tämä asia kun on itsellänikin aika pinnalla, olenhan juuri siirtymässä näistä oikeista töistä kaikenmaailman kirjoitus-, viestintä- ja markkinointihapatuksiin. Olen saanut pitkiä katseita, pidempiä katseita, hölmistyneitä ilmeitä ja suoranaista ällistelyä. “Ai maksetaanko siitä jotain?” on varsin yleinen kysymys, kun kerron kirjoittavani. Kyyyllä, kyllä, saan palkkiota tekemistäni sisältöyhteistöistä. Ja ei, en kirjoita lehteenkään ihan vaan harrastuksena. Niin ja ajatella, joku voi tehdä työtään sosiaalisessa mediassa ja käyttää työssään sosiaalista mediaa. Eli siis, kuten asia edelleen useasti nähdään; loisia päivät Facebookissa ja saada siitä palkkaa.
Hyi ja yök. Nämä laiskat nykyihmiset. Haluavat tehdä sitä mistä tykkäävät, missä tykkäävät ja koska tykkäävät. Pöyristyttävä ajatus. Kyllä meitä on iät ja ajat yhdistänyt yhteinen kahdeksan tunnin kärsimys työpaikalla viitenä päivänä viikossa. Aina on herätty vitutukseen maanantaina, juhlittu viikonloppua kuin sodan päättymistä ja tehty kesäloma-aamukampa heti edellisen loman päätyttyä. Se, että joku luo itselleen työn asiasta, josta pitää, tai herra mun vereni, jopa väittää rakastavansa, on vaan sopimatonta. Työ- ja vapaa-aika tulee erottaa toisistaan vitutusmittarilla. Töissä lusitaan koska on pakko ja tositöissä ollaan mielellään tekemisissä mahdollisimman epämiellyttävien asioiden kanssa. Tuntuupahan sitten se vapaa-aika ainakin ansaitulta.
Maailma muuttuu. Työelämä, luojan kiitos, muuttuu. Yhä useampien ihmisten työt on tehtävissä verkossa, juuri siellä missä ihminen on, juuri silloin, kun ihmiselle sopii ne tehdä. Ja sehän on pelkästään hyvä asia, vapauttaa aikaa elämiselle, synkronoi työn ja vapaa-ajan saumattomasti yhteen. Monessakaan virastossa ei olisi pakko istua kasista neljään, noudattaa 70-luvun puolivälissä luotuja kahvi- ja ruoka-aikatauluja ja napsauttaa tietokonetta kiinni sillä sekunnilla, kun työaika on virallisesti päättynyt. Töitä on mahdollista tehdä oikeasti joustavasti, eikä tuottavuus todellakaan edellytä työpaikan seiniä.
Vaikka me kirjoittajat, esiintyjät, valokuvaajat ja ihan muuten vaan etätyöhömpöttelijät voimmekin tehdä osan töistämme kotisohvalla, keittiössä tai vaikka sängyn alla, ei se vie yhtään arvoa ainoaltakaan bussikuskilta, myyjältä tai sairaanhoitajalta. En pelasta työlläni henkiä ja tuloksestakin on tästä lähtien vastuullinen vain itselleni, mutta minä teen ihan yhtä oikeaa työtä, kuin kuka tahansa muukin. Saan palkkaa, josta maksan veroja. Ihan kuten kuka tahansa muukin.
Joten kaikille teille “siel se vaa kirjottaa sitä blogiaan ja saa siitä vielä jotain rahaaki!”. Niin saankin. Ja olen helvetin ylpeä siitä.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Mutta siis, sä oot hyvä työssäsi! Tokihan on siis oikein, että siitä myös maksetaan. Mä taas en kykenis siihen, kirjoittaminen ei oo mun juttu.. Ja mä voisin hyvin kuvitella itseni nimenomaan 8-16 töihin, siis joskus sitten sen ollessa ajankohtaista. Nyt tää työaika on 24h, kun on kotiäiti/maatalousyrittäjä.
Kukin valitsee ammattinsa ja joillain duuni on fyysisesti raskaampaa, kuin toisilla, ja sama, et toinen tekee ns kevyempää, mut silti voi olla hyvinkin ressaavaa hommaa. Mun mielestä tärkeintä on, että tekee jotain! Mä en pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka makaa kotona päivät pitkät tekemättä mitään, kun voi elää tuilla ym. Itselle on hyvin tärkeää päästä jonnekin töihin sitten, kun lapsitilanne antaa paremmin myöten. Ps. Muuten oon kyl laiska ihminen, mut työ on sellainen arvomaailmakysymys..
No toivon ainakin olevani hyvä työssäni, olkoon se mitä tahansa. 😀 Aina en ole kai tuntenut olevani hyvä tai omimmillani, siksi kai niin kovasti oon koittanut paikkaani etsiä. 🙂
Ja samaa mieltä, pääasia on että tekee jotain. Kaikki ei ole tällasia taivaanrannanmaalareita, joiden pitää saada tehdä JUST sitä mikä tekee onnelliseksi, monet eivät välttämättä viihdy työssään, mutta ovat kuitenkin riittävän tyytyväisiä tehdäkseen muutakaan.
Mä oon kans tosi mukavuudenhaluinen (siis laiska..), mutta työt teen kans aina kunnolla.
Jaahas, jaahas, sitä on torstain seminaarissa oikein kuunneltu! Siellä minä myös, mutta sukkaa kutoen. Appropoo, mistä pitkin sanomani, että toinen kutoo sukkaa ihan vaan ilokseen ja ihmettelee, että joku tekee sitä työkseen. Minä teen. Saan pitsipolvareista 40 euroa. Mitä siitä tulee tuntipalkaa – ei viitsitä sitä ajatella. EIHÄN KIVASTA TYÖSTÄ TARTTE MAKSAA?
Minä bloggaan ilokseni, työstäni ja harrastuksistani ja vähän myös toilailuistani. Mutta siitä en saa palkkaa. Olisi kiva saada. Käy “kateeksi” niitä, jotka saa.
Mutta sitä vähän ihmettelen, että miksi – ei, en uskallakaan niin kirjottaa – vaan että kuka sulle maksaa tämän blogin pitämisestä, kun rullailuista huolimatta en yhtään mainosta löytänyt. Verestäpä muistiani, miten se homma toimii.
Kyllä juu, oikein tuli seminaarissa kuunneltua. Tavallaan ihan hyvä, kun olin sitä mukana järjestämässä ja monista asioista jo lähtökohtaisesti Tolvasen kanssa samaa mieltä.
Sitä en osaa sanoa, miksi kukaan mulle tästä mitään maksaa. Portaaleilla on eri käytäntöjä palkkioiden suhteen, jotkut saavat kuukausittaisen kirjoituspalkkion ja päälle yhteistyöpalkkiot, joissain saa ainoastaan yhteistyöpalkkion. Ja mainostajathan ne lopulta rahoittaa. Mutta älä toki pelkää, tämä on vain sivutyö. Pääosa tulosta tulee ihan muualta. Olen ihan vallan tyytyväinen tähän noin 1 krt/kk yhteistyötahtiin myös.
Kateellinen ei toki kannata olla. Tai saa toki olla, jos siihen oikeasti näkee jotain aihetta ja se vie itseä jollain tavoin eteenpäin. Mutten usko kumpaakaan.
Noei, kyllä se kateellinen -sana aikalailla lainausmerkeissä on.
Erittäin aiheellinen kirjoitus! Muutkin sellaiset ammatit, jotka liippaavat läheltä jotain harrastusta, eivät lukeudu kaikkien ajatusmaailmassa oikeiksi töiksi. Esim. jos kertoo työskentelevänsä musiikin parissa, saattaa saada vastaukseksi ”vertaistukiselostuksen” siitä, miten juttukaveri itsekin on tullut soittaneeksi muutaman kerran triangelia tai nokkahuilua koulun orkesterissa. Kuvittajan tai pilapiirtäjän hommaa puolestaan saatetaan pitää huvikseen piirtelynä. Käsityöläisen tuotteiden korkeaa hintaa ihmetellään, kun ei ymmärretä, ettei tuotteita ole tehty vain omaksi iloksi, vaan niiden avulla olisi tarkoitus tienata elanto… jne. Oma lukunsa on tosiaan vielä pätkä- ja silpputöiden ihmettelijät, joiden mielestä vain vakaa vakityö on se oikea työ.
Oi kyllä, juuri näin! Ylipäänsä tuntuu väärältä, jos harrastuksesta tai harrastuksen kautta saa itselleen työn. Mikäköhän siinäkin on? Onko harrastus niin kiva ja positiivinen juttu, mitä työ taas ei saisi olla? En tiedä… aika rasittavaa kyllä. :/
Mä oon niin onnellinen, että joku / jotkut saa toimeentulonsa näistä “ei-oikeista” töistä. Mitäs se taas on meiltä muilta pois?? Mäkin mielelläni tekisin jotain hieman “vapaampaa” sitten kun kotihoidontuelta työelämään palaan… mutta en vaan keksi mitä se voisi olla. Joten kellokortti ja 8-16 arki odottavat. Helppoa ja tylsää.
Se on just näin! Ja kun taivahan tosi on myös se, että kellokorttityö sopii toisille tosi hyvin, meille joillekin ei sitten niin millään. Mutta siksi pitäiskin ymmärtää molemmin puolin. Kun ei taas ole kummaltakaan pois kumpikaan. 🙂
Mä arvostan luovia ihmisiä ja sitä, että joku saa palkkansa tekemällä sitä mistä oikeasti on hyvä ja mistä nauttii. Kuvailit hyvin sitä, miten työelämä on muuttunut, asenteet toki aina perässä laahaten. 😉 Itse tosiaan toistaiseksi työskentelen saikkarina, aikatauluun sidottua vuorotyötä, mutta mainittakoon myös, että tässäkin duunissa voi käyttää luovuuttaan ja pääsee satunnaisesti ns. flow-tilaan. (Kun on kiire ja tiukkoja paikkoja, mutta saumattomalla yhteistyöllä saadaan asiat ja mikä tärkeintä potilaat, hoidettua parhaalla mahdollisella tavalla.)
Tää ei liity nyt mihinkään, mutta huomaan että omasta seurannasta on tippunut pois muutamia blogeja joiden tajusin tuottavan mulle enemmän pahaa mieltä ja kateutta kuin iloista vertaistukea. Tässä kiireisessä elämäntilanteessa on lohdullista lukea ratkenneista farkuista, lasten kanssa rimpuilusta, arjesta iloineen ja vitutuksineen, kuin täydellisistä keikistelykuvista ja kosmetiikkavinkeistä koostuvaa kiiltokuvaa.
Sun blogista mä saan iloa. Joten kivat sulle! <3
Puss, ihana Sylvia! Sairaanhoitajan duuni on sellasta, johon en ikinä itse pystyisi. Te ootte aivan mielettömiä! Ja onneksi teitä on. <3
Ja kiitos! Kiva kuulla, että tuotan iloa (vaikka oon tammikuun ollu kyllä ihan paskista paskin bloggaaja), eikä musta taida tohon kiiltokuvahommaan kyllä olla lainkaan. Monesti oon miettiny töistä kotiin laahautuessani, meikit poskilla ja tukka länässä, että miten helvetissä ne kiiltokuvabloggaajat sen tekee?! Koska mulla ei oo kyllä ees aikaa. Laittaudun kyllä aina aamuisin, mutta harvoinpa siinä mitään kuvia ja blogeja tulee siinä vaiheessa mietittyä. 😀 Et vaikka nyt "jään" kotiin tekemään töitä, teen kuitenkin edelleen enimmäkseen muuta ku blogia. Vaikka toivottavasti tällekin olis taas enemmän aikaa pian. 😀
“Etätyöhömpöttelijät” 😀 😀 LOL!
Mä alan ihan kohta kotihoidontuelliseksi projektipätkä- ja osa-aika- ja halutessaan voi sunnuntaina mennä töihin- työntekijäksi. Sen lisäksi olen ollut jo pitkään etätyöhömpöttelijä (hiihhii, niin hyvä sana!!!). Mun mielestä tämä on ihan loistava kuvio. Olen sidottu paikkaan vain muutamana päivänä viikossa ja vauva saa olla kotona ja nukkua iskän vieressä päiväkotiin raahaamisen sijaan mun työaamuina. En missään nimessä haluaisikaan mitään toimisto-orjuutta ja jos mummona on pieni eläke ni sitte on. Tsippadippa hömpöttelen läpi työelämän!
Kokopäivätyötä klo 9-17 olen viimeksi ollut kymmenen vuotta sitten.
Hahah, mä aion kans jatkossa käyttää etätyö ja freelance-hömpöttelijä -nimikkeitä. 😀 Koska ne kuvaa aika hyvin sitä, kuinka tällaiset duunit usein nähdään.
Kuulostaa just täydelliseltä järjestelyltä teidän tilanne, anna palaa vaan!