Arvatkaa, mikä on elämässä hienointa? Uudet ja odottamattomat kokemukset ja kohtaamiset. Näitä molempia oli täynnä eilinen ilta, kun sain kunnian istahtaa tähtibloggaajan rastipaikalle Marja Hintikka Livessä. Meiltä landeltahan pääkaupunkiin matkaa julkisilla rapsakat reilu kolme tuntia, odotteluineen jopa yli neljä, mutta jotenkin nautin hirmuisesti yksinmatkaamisen rauhasta. Kun kukaan ei nyi hihasta tai kysele mitä on ruoaksi, voi ihan ylhäisessä yksinäisyydessään tärvellä tärykalvonsa kuuntelemalla musiikkia luureista liian kovaa ja naputella samalla vaikka töitä.
Mitkään ruuhkavuodethan nää ei olis, jos joku lapsista ei ilmoittaisi tällaisen reissun ollessa päällä, että vatsaan sattuu. Odotin jo vakuuttavaa raporttia ykäkertojen määrästa ja kuumelukemista, mutta onneksi kyseessä oli lopulta väärä hälytys ja poika on jo ihan kunnossa.
Mutta se MHL! En tiedä, olenko huomaamatta kasvanut aikuiseksi, vai mitä on tapahtunut, kun koko reissu meni ilman yhtään kohellusta. (jos ei nyt lasketa sitä suoran lähetyksen puheryöppyä) Tosin olen vasta paluumatkalla, joten mitä vaan voi vielä sattua… Mutta ilta oli sanalla sanoen huikea! Marja, Jenny ja Heikki olivat juuri niin symppiksiä ja hauskoja, kuin telkkarista voi kuvitella. Taustajoukot oli huippumukavia. Tunnelma oli todella välitön ja kodikas ja huomasin, että ohjelma alkoi jotenkin ihan huomaamatta, enkä ymmärtänyt jännittää ollenkaan. Ja sieltä sitä kommenttia sit ryöpsähti. Nopeasti kun pätkän Areenasta kurkkasin, meinas oikein huvittaa. Tollanen pyryharakkahan mä olen.
Tilitykseni takana seison, ihan molemmilla koivilla, vaikka joku oli senkin väärin halunnut ymmärtää. Mutta niitä kommunikointivaikeuksiahan siinä omalla tavallaan sivuttiinkin. Ei nää suhteet aina kovin helppoja ole. Suuri määrä tsemppaavaa ja vertaistukevaa palautetta on myös sadellut monesta tuutista. Kiitos jokaisesta viestistä, olette ihania!
Jos joltain jäi vielä eilinen jakso näkemättä, se on katsottavissa Yle Areenassa. Aiheesta jatketaan tänään vielä radion puolella, Yle Puheella klo 16. Jokunen kommentti myös tässä lähetyksessä meitsiltä.
Tämä lyhyt yksinpyrähdys piti sisällään niin valtavan määrän erilaisia tunteita, etten olisi ikinä uskonut. Innostuksesta ja onnesta pettymykseen ja koti-ikäväänkin. Yöllä, ennen kuin viimein suljin silmäni, mietin, kuinka onnekas olen, kun mulla on maailman paras mies ja upeat lapset. Se mun oma turvallinen pesä. Ja ne muutamat ihmiset, jotka seisoo takana aina. Veri ei ole aina vettä sakeampaa, mutta god damn it, skumppa on!
Puss!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Mä tiedän, että sä pärjäsit hyvin!
Eilinen meni ohi, koska väsytilanne niin kova, se jäi siis herkkupalaksi areenasta tälle illalle. 🙂 Tajusin olevani kovasti puhki siinä tilanteessa kun hokasin odottavani eilispäivän hammaslääkäriä, ihan vaan että saisin istua paikallani hiljaa, hahhah. Ja ketkäs muutkaan mahdollistivat tämän “nautinnollisen lepotuokion” aivan omassa rauhassa, kuin mun äiti ja isä. 😉
Oi, hitsin väsymystilanne, buuuu! Onneksi sait hetken “nautiskella” rauhassa. Hahahah! Puss!
Hyvin meni sun osaltas. Vaikka olis ne voineet antaa sun vähän pidempäänkin rupatella, niin olisit päässyt itse asiaan. Tykkään ohjelmasta ja sen aiheista yleensä, vaikka toisinaan se säätäminen, etenkin sen Jennyn, vähän tekee katsomisesta rasittavan. Itse en ihan hirveesti diggannut kummastakaan eilisestä päävieraasta ja olisinkin toivonut siihen, jotakuta, jolla olisi ollut “normaali haastava” mummosuhde. Reinon keissi nyt on niin jostain muualtakuin perussuvusta ja Lolan taas toinen ääripää. Harmi, ettet sä ollut itse vieraana, olisi ollut 100* mielenkiintoisempaa kuin kummankaan haastateltavan.
Joo ja mä luulen, että siihen toivottiin suurempaa vastakkainasettelua, mutta sitä ei sit vaan oikein tullu. Mut auta armias, jos olisin ollu oikein vieraana, ku nytkin jo meni välit mutsiin. Siinähän sitä oltaiski oltu. 😀
oisin kanssa voinut vaihtaa lolan suhun!
Hyvin sä Pyryharakka vedät!
Haha, ihana, kiitos! <3
Näin vanhan työkaverini tänään ja se sano jotenkin lohdullisesti, että "sulla oli telkkarissa tukka niin silee, mutta onhan se tollanen tavallinen taas". 😀 Jotenkin niin kertoo musta. 😀
Ihan samaan kiinnitin huomiota, tukka silee….
Kiitos, se meni niin hyvin <3
Mulla on mummo hoitamassa lapsia just NYT. Tänään kun sain irrotettua sen imurinletkusta, me jatkettiin sitä ikkunanpesu-spekulaatiota. Sulla olis pitänyt olla triplasti parempi puheenvuoro, niin inspiroivasti puhuit! Loistavaa!
Ikkunanpesu oli ehkä hiukan huono esimerkki… koska VIELÄ enemmän mua kaivelee sellanen kaappeihin meneminen. Että mitä vittua, kenen luvalla siirtelet mun tavaroita, tiäks? 😀 Mutta ihan mahtavaa, että ootte saanu keskustelua viritettyä, toivottavasti mahdollisimman monelle aukes tosta lyhyestä pätkästä ees jotain.
Koko ajan odoteltiin…. kuviteltiin jo, että ohjelmaan on tullut muutos ja sä et pääsekään ääneen. Muuten ei ois koko ohjelmaa katottukaan. Toi aihe kun ei meikäläistä kiinnosta enää eikä vielä – noinniinku henk.koht. Ihan sua varten jäätiin kattomaan ja sit niin pikkuisen vaan pääsit ääneen.
Juu, toi bloggaajaosuus on aika lyhyt. Mut jälkikäteen ajatellen ehdin puhella aika pitkäänkin. 😀
Hyvin sä vedit! Mä en jotenkin kestä kyseistä ohjelmaa ollenkaan, en ees tiedä miks kun en oo sitä koskaan edes katsonut. :0 Mut Areenasta jälkikäteen kelailin sun jutun läpi ;).
HIhihihi, joistain jutuista vaan tulee tollasia! Et niitä ei kestä, vaikkei ees tiedä miksi. 😀 Mut kiva ku uhrauduit mun takii. <3
Huikeeta oli! Ja ihmeellistä mä huomasin vähän jännittäväni sun puolesta ts. kuvittelin, jos mä olisin siellä, mutta sä ootkin ihan pro. Ihana 🙂
IHana! <3 En mä kyl mikään pro ole, mutta yllättävän kepeellä jännityksellä onnistuin homman hanskaamaan. Vaikka tekstiä suolsinkin ihan Reino-tahtiin. 😀
Näytit tosi hyvältä!
KIITOS! <3