Alkanut syksy on ollut tunnelmiltaan hyvin ristiriitainen. Menneet viikot on pitäneet sisällään yhtä lailla elämän huippuhetkiä kuin myös sellaisia, jotka jättäisi kaikkein mieluiten kokonaan elämättä. On ollut murhetta ja niitä kuuluisia muuttujia, mutta ennen kaikkea valtavasti huolta.
Kun elämä antaa sitruunoita, tulee mietittyä myös sitä, kuinka paljon ja mitä kaikkea itsestään antaa täällä blogissa ja muissa some-kanavissa. Olen vuosien varrella jakanut ajatuksiani, elämääni ja monia hyvin kipeitäkin asioita täällä tosi avoimesti. Täällä on puhuttu suoraan vaikkapa nyt rahattomuudesta, itsetunto-ongelmista, terapian aloituksesta ja siitäkin, miten parisuhde oli päättyä muutama vuosi sitten eroon. Olen saanut ihan valtavasti vertaistukea teiltä monessa elämän hankalassa käänteessä ja uskon, että moni on saanut tukea myös täältä.
Kuitenkin on myös niitä asioita, joita ei koskaan näillä sivuilla avata. Yksityinen minä sen huumoriveistelijän alla, kipukohdat, joita en päivänvaloon halua. On parisuhteen ja perheen sisäisiä asioita, joihin varmasti sitä vertaistukea voisikin saada, mutta joita en halua julkisesti lähteä ruotimaan.
Uskon, ehkä vähän sinisilmäisestikin, että useimmat ihmiset haluavat muille vain hyvää. Silti on aina niitäkin, joilla ei ymmärrys riitä tai jotka käyttävät muiden heikkouksia myöhemmin toista vastaan. Valitettavasti.
Olen paljon myös miettinyt sitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, ihan päivittäisessä kanssakäymisessä. Some on törkyviesteistä turvoksissa, oma paska olo on helppo kaataa vaikka lähimmän asiakaspalvelijan niskaan tai suoltamalla täyttä roskaa ihmisistä bloginsa täyteen.
Todellisuudessa meistä kellään tuskin kuitenkaan on kovin tarkkaa tietoa siitä, mitä työkaveri, naapuri tai lähikioskin myyjä käy parhaillaan elämässään läpi. Vähintä, mitä me voidaan tehdä, on kohdella kanssaihmisiä ymmärtäväisesti ja ystävällisesti.
Viime päivinä olen itkenyt huolesta ja epätoivosta, mutta myös huojennuksesta. Toisaalta taas olen nauranut jostain tuolta niin syvältä ytimestä, että se tekee ihan fyysisesti kipeää. Olen pelleillyt Instagramin täyteen tenavatähti-tiistaita, koska murheen syrjästä on pakko välillä irrottaa, ettei se vie kokonaan mukanaan. Olen järjestänyt, siivonnut, kuurannut ja yrittänyt jäsentää ajatuksiani johonkin järjestykseen. Olen yrittänyt saada kiinni, otteen jostain nurkasta niin, että kaikki olisi taas vaan tavallisesti ja hyvin.
Ja välillä onkin. Suurilta osin on.
Onneksi on lähellä ihmisiä, joiden olkapäät kestää itkuja ja sisukset holtittomia nauruja. Ehkä tätäkin ajanjaksoa muistellaan jonain päivänä vielä ilman katkeruutta.
-Päivi
Oi ihana Päivi ? niin paljon sä oot meille antanut ja jakanut elämää meille.
Mulle oot piristys jokaisessa päivässä!
ISO KIITOS ja tsemppiä, mitä ikinä meneillään onkaan ❤
-Darkkihoo
Suuri kiitos teille, kun jaksatte tukea, haastaa ja olla siellä.
Ja kiitos tsempistä myös. <3
Kiitos tästä ❤️
-Tiia
Kiitos. <3
Tämä oli taas niin kuin omasta kynästä. Halaus ja rutistus ❣️
Luja rutistus takaisin myös. <3
<3
<3
Tsemiä täältäkin! <3 Jos tuntuu että kaikki on pilalla, suosittelen myös seuraavia:
– Ensitreffit alttarilla Suomi (ei missään nimessä muiden maiden versiot. koska niissä kaikki menee aina heti päin peetä!)
– Lukeminen. Tää auttaa mulla aina varsinkin kasvatusmurheisiin. Lempeitä, viisaita ja dogmattomia opuksia kiireellisesti Kindlen kautta tai kirjastosta
– Vertaistuki lohduttaa Nyytiä
– Ja äiti
Voimahalaus Kyprokselta,
Aino
Oi, ensitreffit pelastaa kyllä paljon! Käytän paljon myös erilaisia hääpukuohjelmia tähän, ne toimii jotenkin aina tosi hyvin!
Lukemiseen sen sijaan pystyn keskittymään tosi huonosti tällaisina hetkinä. Tavallaan ihan harmittaa, kun parhaillaankin on yksi hyvä kirja kesken, mutta just nyt sen avaaminen tuntuu tosi työläältä.
Mutta kyllä mä silti luotan siihen, että kaikki jollain aikavälillä taas järjestyy ja normalisoituu. Niin asioilla usein on tapana. <3
Olet uskomattoman valovoimainen, kaunis ja hyväenerginen ihminen. Välität sellaista energiaa että ajattelen aina sinun juttuja lueskellessa että olisit mainio ystävä. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Kaikkea hyvää, iloa ja valoa sinun syksyysi 🙂