Pelkästään ikäviä asioita ei voi määräänsä enempää märehtiä. Olen luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta toisaalta myös ihan höpö taivaanrannanmaalari. Haaveksija. Jos saisin valita, mulla olisi joka viikko yksi päivä, jolloin saisin rauhassa hohhailla ja rakennella pilvilinnojani.
Tottakai mä toivon, että läheiset pysyy terveenä ja lapsista kasvaa kunnon aikuisia. Toivon tasapainoista elämää. (eikä näitä pommeja koko ajan…)
Mutta mistä mä sitten haaveilen? Aloin oikein eilen miettiä, mitkä olisi mun haaveista ne kaikkein tärkeimmät. Sain kasaan viisi enemmän tai vähemmän hönttiä haavetta, joista toivoisin jonain päivänä voivani toteuttaa edes jonkun.
Kunpa joskus…
1… oppisin puhumaan sujuvaa ruotsia
Mulla on jotenkin pöllö suhde Ruotsiin ja ruotsin kieleen. Miten ne jotenkin siellä on niin kauniita, rentoja ja hyvähampaisia? Ne on rohkeasti pinnallisen kepeitä ja Melodifestivalen on mun kevään ykkösjuttu. Jos olisin nuorempana ollut rohkeampi, olisin varmasti muuttanut Ruotsiin. Rakastan soljuvaa ruotsin kieltä ja haluaisin oppia puhumaan sitä kunnolla. Ruotsissa, ruotsalaisten kanssa. Siinä ei paljon nimittäin yo-kokeen eximiat taskussa lämmitä, kun Åhlensin kassalla jäädyt kysyttäessä, löytyykö kanta-asiakaskorttia. Ööööö… Tack?
2… pääsisin vielä teatterin lavalle
Palo esiintymiseen on mulle kai jotenkin sisäsyntyistä. Kaipaan ihan valtavasti näyttelemistä, laulamista ja hetkiä lavalla. Viimeisiä paniikin tunteita, ennen kuin esirippu nousee. Ja uskomatonta adrenaliiniryöppyä onnistumisen jälkeen. Kontaktia yleisöön, väliaplodeja, viritettävien soittimien vinkaisuja. Vaikka tämä on listassa toisena, on se kuitenkin haaveista tärkein. Ja rakkain.
3… olisi mahdollisuus matkustella vuosittain
Niin monta paikkaa näkemättä, niin monta asiaa kokematta. Kunpa joskus olisi mahdollista matkustaa johonkin vaikka joka vuosi. Miehen kanssa, perheen kanssa, ystävien kanssa. Ehkä joskus yksinkin. Irtaantua arjesta ja rentoutua. Nähdä edes pieni pala maailmaa.
4… saisin nauttia oman pihasaunan löylyistä
Tää on tietysti aika selkee. Meillähän ei ole saunaa ollenkaan. Viimeinen ripe meni, kun vanha sauna purettiin makuuhuoneen tieltä. Ja joskus vaan on niitä hetkiä, jolloin terävät löylyt tekis terää. Yksi suuri haave on siis remontoida autotalliin saunatilat ja vierasmaja. Jonakin päivänä.
5… voisin hankkia loma-asunnon
Koska me asutaan aikalailla maalla… tai no, hiljasella seudulla kuitenkin, mä en haaveile mökistä. Vaan nimenomaan kaupunkiasunnosta. Mieluiten kattohuoneisto jostain Tukholman keskustan vanhasta kivitalosta. Samassa talossa asuisi tietysti joku mukava ruotsalaisperhe, jonka kanssa voisin sitten haastaa sitä sujuvaa ruotsia.
Tälläisiä asioita mun pyöreässä päässäni siis liikkuu. Ihannetilanteessa asustelisin siis kattohuoneistossani Tukholmassa, saunoisin päivät pitkät ja kävisin iltaisin esiintymässä sujuvalla ruotsilla jossain teatterissa. Ja vuosittain matkustaisin johonkin. Todennäköisesti Suomeen. Hah! 😀
Koska uskaltauduin jakamaan näinkin intiimejä asioita teille, olisi ihanaa jos te tekisitte samoin. Ainakin seuraavien haaveista toivoisin voivani lukea:
Napatkaa muutkin mukaanne. Olisi ihana lukea teidän haaveista ja unelmista. Omani ovat jo osittain hassujakin, niin moni niistä todellisista unelmista on jo toteutunut. <3
-Päivi-
Voi vitsit sä tunnut niin kyllä ihanaiselta naiselta! 🙂
Hih, kiitos samoin! :)-Päivi-
Hei tää oli ihan superhauska postaus :)!Ja sun haaveista voisin heti omia tuon ykkösen :D!Rakkaus Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen on ollu mulla aina :).Ja ei oo kerta eikäs pari,ku oon meinannu pakata kimpsut ja kampsut(siis sinkkuaikoinani) ja muuttaa meren yli Tukholmaan,johonki niistä Gamla Stanin ihanista kivitaloista ja töissä kävisin jossaki upeassa konditoriassa esim.Vete Katten ois niiiin unelma <3.Vaan enpä ikää sitte lähteny,rohkeus ei riittäny.Osaa mun ruotsalaisrakkauttani ruokki valtavasti se,että mun mies on syntyny ja asunu lapsuusvuosinaan Ruotsissa <3!Jihuu,ollaan ees joltain osin tyylikäs,kaunis(pitkät ja hoikat) ja sanoinkos jo tyylikäs (osittain :)!) ruotsalaisperhe 😉
Hahah, kuulostaa niin tutulta! Mutta ehkä me joskus eläkepäivinä saadaan se kakkosasunto Gamla Stanista ja hengaillaan sit siellä kaikki ajat. Koskaan ei tiijä. :DJa sulle hei kans tämä haaste! :)-Päivi-
Tää oli kiva. Oli kiva lukea haaveistasi. Samalla sain pienen vilkaisun sinuun!Ja kiitos haasteesta! Nyt voinkin jäädä haaveilemaan omiani…
Jään innolla odottamaan, että saan lukea sun haaveista… :)-Päivi-
Aivan ihana haaste, kiitos! Aloin tässä jo miettiä omia haaveita, ja pari ponkas heti mieleen. Mä muhittelen!Ja tiätkö, susta ei uskois, että oot murehtija! Aina tosi aurinkoinen ja iloinen livenä! No tietty jos useemmin nähtäis, niin varmaan murehdittaiskin enemmän yhdessä 😉 Punkun äärellä!
Mä jään mielenkiinnolla odottelemaan sun haaveita. :)Mä ehkä osaan peittääkin murheeni… Lähipiiri tietää kyllä. Mietin joskus turhia asioita liikaakin. Ja hei, toi punkku ja yhdessä murehtiminen ON TOTEUTETTAVA, ennemmin tai myöhemmin. :)-Päivi-
Haaste otettu vastaan! Olen eilisestä lähtien miettinyt pää sauhuten omia haaveitani, ja kyllä ne vielä kirjalliseen muotoon tulee. :)Mä olen muuten aivan varma, että sä olet vielä jonain päivänä teatterin lavalla. Sinne sä kuulut! Mä tulen sitten eturiviin hurraamaan. (paitsi jos puhut ruotsia siellä lavalla, mä en ymmärrä sitä…) 😀
Jes, jään odottamaan sun haaveita. On oikeesti aika mielenkiintoista päästä ihmisten pään sisälle. :)Toivottavasti mä joskus vielä sinne teatterin lavalle pääsen. Vai uskaltaisinkohan mä enää…?! :D-Päivi-
Ihania haaveita sinulle Päivi. Kyllä niistä joku varmaan toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Ruotsia voit oppia esim. katsomalla sunnuntai-iltaisin klo 21 Solsidania. Esiintymisviettiä voit lievittää tulemalla yhteislauluiltaan Uudenkaupungin uuteen kirkkoon torstaina 13.joulukuuta klo 18. Silloin siellä kaikuvat De vackraste julsångerna, Lucia-kulkue saapuu myös laulaen paikalle. Tilaisuuden järjestelyistä vastaa seurakunnan lisäksi Uudenkaupungin Pohjola-Norden. Ihminen,jolla on taito haaveilla ja toteuttaa haaveitaan, on onnellinen. Kiitos blogistasi. t. Tuula-Riitta
Kiitos, Tuula-Riitta! 🙂 Solsdian tosiaan kuuluu suosikkeihin, myös ruotsalaisia elokuvia katson mielelläni. Ruotsia kyllä osaan ja ymmärrän, mutta se puheen tuottaminen on aika suuren kynnyksen takana… :)Juuri juteltiin, että kauneimpiin joululauluihin olis mentävä. Saas kattoo, saanko mukaan jonkun kaverin tuohon svenska-versioon. :)Haaveita kyllä pitää olla. Ne pitää ihmisen järjissään. :)-Päivi-
Kiitos Päivi, ihana haaste <3 Tartun siihen tulevalla viikolla (heti, kun oon selvinnyt pikkujouluista…kuinka monta päivää tää väsymys voi näin vanhemmiten kestää? ;)!
Se muuten kestää! Kauheeta, ku pitää alkaa krapulatkin suunnitella etukäteen. ;)-Päivi-
Terveisiä Ruotsista! Eximian paperit taskussa, mutta muhittuaan siellä kymmenen vuotta käyttämättömänä eivät ne paljon lämmitä. Siellä samaisella kassalla olen vieläkin välillä ihmeissäni. 😉 Minäkin olen aina pitänyt ruotsin kielestä ja ruotsalaisuudesta, mutta ihmeen kankeasti tämä kieli on alkanut kääntyä.Toivottavasti unelmasi toteutuvat vielä joskus. :)-K
Hahaha, mahtavaa! Sä elät siellä nyt mun unelmaa. 😉 Tosi kiva, ku jätit viestiä. 🙂 Hyviä vointeja ja terkkuja Ruotsiin!-Päivi-
Kirjoituksesi pisti oikeen miettimään..ja kuinka ollakkaan, haaveissamme on joitakin yhtäläisyyksiä. Mä haaveilen joka päivä ja myös useampaan otteeseen. Yleensä niistä samoista jutuista ja toivon, että joskus joku haaveista toteutuu… 🙂 – New York. Pakko päästä. Katselemaan, fiilistelemään, haistelemaan. Tätäkin haavettaa vaan pönkittää se, että oon viikon sisään katsonut melkein kaikki Sinkkuelämä-jaksot. ;)- Pirtin remontti. Juu-u, piti tehdä se ensi kesänä, mutta kävikin ilmi, että toinen vessa kaipaa pikaista remonttia. Pirtin remontti siis siirtyy. Mutta haaveissani tiedän jo miltä se tulee joskus näyttämään… :)- Esiintyminen. Kokemusta ei ole kuin koulujen näytelmät (olin joka vuosi joka ikisessä) ja pikku likkana lauloin&tarinoittin AINA, VHS:ltä löytyy todistusaineistoa. 😉 Nyt syksyllä olisi kaupungissamme alkanut kesäteatterimme opiston kurssi. Melkein ilmoittauduin, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut. Jos ensi syksynä? :)- Joku oma juttu. Tehdä juur sitä mitä haluan: kondiittori, oma puoti, sisustussuunnittelija. Yleensä nämä, mutta järjestys vaihtelee. 🙂 Mieheni tekee työkseen juur sitä mistä on aina haaveillut ja on äärimmäisen ihanaa seurata häntä sivusta kuinka hän nauttii, kun saa tehdä sitä mistä eniten tykkää. Päivät on usein kukonlaulusta iltaan, mutta mukisematta hän herää joka ikinen aamu.- Ystävät. Muutaman ystävän kanssa meni välit muutamia vuosia sitten ja heitä kaipaan välillä, aivan älyttömästi. Haaveissani kaikki olisi taas niin kuin joskus silloin ennen. <3 Tässä näitä. Muutamia noista en koskaan ole sanonut edes ääneen eikä ne ole missään paremmuusjärjestyksessä.Ihanaa torstaita!
Eiks ookki hyvä välillä oikein pysähtyä omien haaveidensa äärelle? Sitten niitä kohti on mahdollista alkaa pyrkiäkin. 🙂 Kuulostaa kyllä hyvältä nämä sun haaveet. Voisin allekirjottaa niistä kyllä useimman. Tsemppiä unelmien toteutumiseen. <3-Päivi-
Ihana haaste! Mähän oon oikea haaveilun ammattilainen.. ;D Tämän haasteen otan ilolla vastaan ja toteutan siitä postauksen jossain vaiheessa (määrittelemätön aika, you know…). Kiitos! ♥