Mikä ihmeen freelancer?

Blogia taaksepäin selatessani huomasin, että aika usein viittaan jotenkin epäsuorasti tekemääni työhön. En ole tätä tehnyt kovinkaan tarkoituksellisesti, mutta ehkä osittain koen jotain velvollisuutta selitellä, että vaikka vapaa tapa työskennellä on mahtavaa ja sopii mun luonteelle varsin hyvin, teen kuitenkin ihan tosissaan oikeita töitä, vaikka tekotapa onkin hieman totutusta poikkeava. Freelancerinkaan työ ei ole tietenkään pelkkää auvoa, hitaita aamuja tai kokkareita, mutta itse olen kokenut sen sopivimmaksi tavaksi tehdä töitä.

Monelle freelancer on myös terminä vieras. Multa kysytään välillä, teenkö töitä ollenkaan, teenkö töitä vaan toisinaan, maksaako mulle joku ihan oikeaa palkkaa ja jos maksaa, niin kuka. Ja jos niitä töitä teen, niin mitä ihmeen töitä ne sellaiset sitten on. Ymmärrän sen myös hirmuisen hyvin. Tämä on varmaan, etenkin näillä leveysasteilla, vielä aika tuore tapa työskennellä, mutta koska aika pieni prosentti mun työstä on sidottu tiettyyn paikkaan, myös nykyään mahdollinen. Freelancerina mulla ei siis ole yhtä työnantajaa tai vakituista paikkaa, missä työskentelisin, vaan eri tahot ostavat multa palveluja, joita tuotan heille korvausta vastaan.

Lyhyesti noihin kysymyksiin voisin vastata, että teen töitä oikeastaan koko ajan ja tehdyistä töistä myös onneksi maksetaan. Tituleeraan itseäni sisällöntuottajaksi, eli tuotan sisältöjä eri kanaviin. Tällä hetkellä kirjoitan pääasiassa paikalliseen ja lähialueiden sanomalehtiin ja tietty tänne blogiin. Lisäksi teen erilaisia markkinointiviestinnän kokonaisuuksia, konsultoin tai tuotan esimerkiksi jonkun tapahtuman tai yrityksen sosiaalisen median kampanjoita tai ihan selkeästi tuotan suoraa päivityspalvelua. Käytännössä leipä tulee pöytää kirjoittamisesta, muista kamppiksista lisätään sitten leivän päälle joskus pelkkää voita ja toisinaan kinkut, juustot ja kasviksetkin.

Läheltä seuraavat tietävät, että mun päivät rytmittyvät lähinnä lehtikeikkojen mukaan, joita saattaa olla päivässä 0-5 kpl. On viikkoja, jolloin keikkoja on paljon ja päivät venyvät, kun jutut pitää toki myös kirjoittaa, ja toisaalta viikkoja, jolloin selkeää keikkaa on niukemmin ja keskityn enemmän pelkkään kirjoittamiseen ja muihin duuneihin. Käytännössä suunnittelen päivieni ja viikkojen ohjelman itse. Tehokkaana päivänä saatan tehdä kahden päivän duunit, jolloin voin ottaa seuraavana vastaavasti rennommin. Mutta tulee niitä säälittäviä päiviäkin. Joskus sitä tuijottaa koko päivän kirjoitusohjelman kursoria ja illalla valmiina on otsikko. Toisaalta tuolloin tietää, että seuraavana päivänä on tiedossa tupladuuni. Koska jos valmista ei tule, ei heru kyllä rahaakaan.

Puoli vuotta freelancerina on vielä lyhyt aika, mutta voin ainakin aivan rehellisesti sanoa, että en ole katunut päätöstäni kertaakaan. En edes niinä aamuöinä, jolloin olen herännyt kylmässä hiessä miettimään tulevaa hiljaista viikkoa, enkä silloin, kun miehellä alkoi usean viikon loma ja mulla ei. Hetkellisesti ehkä harmittanut, mutta ei kaduttanut. Vaikka olen aina pitänyt itseäni kovin turvallisuushakuisena, olen huomannut sietäväni epävarmuutta yllättävän hyvin. Koska sitä tämä väkisinkin vaatii. Maanantai-aamuna en välttämättä tiedä, mitä viikko tuo tullessaan, mutta usein sunnuntaina huomaan tehneeni kuitenkin koko viikon hartiavoimin töitä. Ainakin vielä duunia on siis riittänyt, enkä vielä ole itseäni ehtinyt oikeastaan mihinkään myydä. Joten mieli on ainakin juuri nyt kovin luottavainen.

Ensimmäisen puolen vuoden freelancer-elämä kiteytyy plussiksi ja miinuksiksi jotakuinkin näin:

PLUSSAT

+ Vapaus. Tämä on ihan selkeä ykkönen. Tällainen työnteon malli sopii meidän perhetilanteeseen ja mun luonteeseen äärimmäisen hyvin. Saan itse päättää koska teen mitäkin, mikä tietysti helpottaa myös perheen arkiaikatauluja. Kukaan ei myöskään hengitä niskaan, jos tekee välillä jotain ihan muuta kuin töitä, kunhan hommat on ajallaan valmiina. Joskus huvittaa herätä seiskalta, joskus ysiltä. Toisinaan huvittaa tehdä päivän hommat tukka pystyssä sohvalla, toisinaan vähän asiallisemmassa kuosissa kirjastossa tai kahvilassa.

+ Työ, jota rakastaa. Okei, ehkä tää olis menny ykköseksi. Joka tapauksessa, tämä on ainut malli, jossa voin täällä asuessani tehdä sellaista työtä, jota oikeasti rakastan, jolla on mulle merkitystä ja josta saan itselleni sekä haastetta että tyydytystä. Mulle on aina ollut tosi tärkeää tehdä näköistäni työtä ja nyt olen vihdoin päässyt tavoitteeseeni. Se tuntuu uskomattoman hyvältä.

+ Monipuolisuus. Tämä on mulle sellaista hommaa, jota opiskelen koko ajan sitä tehdessäni. Pääsen tapaamaan ihmisiä, joita en koskaan olisi kuvitellut tapaavani ja mukaan projekteihin, joista olisin joskus voinut vaan haaveilla.

+ Joustavuus. En uskalla edes ajatella, millainen lasten kesä olisi ollut, jos olisin ollut koko kesän päivätöissä. Nyt olen tehnyt enimmäkseen töitä kotoa käsin ja voinut olla siis paikalla lähes koko ajan.

+ Itsenäisyys. Vaikkei heti välttämättä uskoisi, osa minusta on totaalisen introverttiä. En aina viihdy ihmisten seurassa, joten mulle sopii varsin mainiosti, että aina mun ei ole pakkokaan. Nautin työn tuomasta vastuusta ja itsenäisyydestä ja siitä, että tiedän tasan millaisina tuotokseni lähtevät maailmalle, kun muita välikäsiä ei ole.

+ Palkkio tehdystä työstä. Tuntuu lopulta aika loogiselta saada korvaus tehdyn työn perusteella. Se myös motivoi eri tavalla, kun tiedät tekeväsi työtä omaan pussiisi ja saavasi sen valmistuttua X euroa. Ei myöskään tule ns. turhaan istuskeltua töissä kuluttamassa aikaa, jos ei huvita mikään. Tai tulee, mutta sen tuntee sitten kyllä nahoissaan.

MIINUKSET

– Alkusäätö. Kun alkuvuodesta valmistuin ja päätin ryhtyä freeksi, ajattelin sen olevan varsin simppeliä. Omalla tavallaan se olikin, mutta lakisääteisten maksujen ja asioiden kanssa säätäminen vei yllättävän paljon aikaa. Kukaan ei tuntunut tietävän, mikä olisi oikea laillinen tapa ryhtyä ns. oman työn tekijäksi perustamatta yritystä. Kevyt- tai työsuuskuntayrittäjänä työskentely ei kerrytä esim. liitoissa työssäoloaikaa, eli vaikka painaisit 60 tuntista työviikkoa, jäädessäsi työttömäksi et saisi liitosta jeniäkään. Omalla tavallaan tässä elellään reunalla siis koko ajan. Yritystä mulla ei ole vieläkään, vaan kevytyrittelen nyt todennäköisesti ainakin tämän vuoden loppuun ja katselen sitten uudestaan.

– Työn ja vapaa-ajan erottaminen. Edelleen on vaikea pitää vapaapäiviä täysin vapaina. Olen lähes satavarma, että jos en vastaa sähköpostiin heti, siihen jää vastaamatta. Usein ajateltu vapaa keskeytyy jopa useita kertoja ja toisinaan muuttuu kokonaan työpäiväksi. Yritän pitää ainakin yhden kokonaisen vapaan viikossa ja tässä olen skarpannut nyt erityisesti. Jotta ei lopu puhti kesken.

– Epävarmuus. Varsinkin alkuun oli hankala tottua siihen, että usein työt saa tietää vasta muutamaa päivää aiemmin tai jopa vasta samana aamuna. Ahdistus on tosin helpottanut ajan kanssa, töitä kun on tähän mennessä aina kuitenkin ilmaantunut. Kaikille tämä ei varmaankaan kuitenkaan sovi.

– Valintojensa/työnsä perusteleminen. Koska tämä ala ja mun tekemä työ on monen mielestä vähän epämääräistä, joudun harmillisen usein perustelemaan, että tämä on ammattini ja siksi työstä on maksettava myös palkkaa. Useimmiten ymmärretään kerrasta, joissain tilanteissa päätä on hakattu seinään niin pitkään, että otsassa on jo aika raju tiilikuvio. Edelleen pidän kiinni siitä, että ilmaiseksi tai täysin polkuhintaan en työtäni tee (niinkuin pitäisi kaikkien muidenkin), koska ilmaistöistä vapautuvalla ajalla voin tehdä duuneja, joista maksetaan kunnon korvaus. Lopulta aika loogista sekin.

Olen siis viihtynyt freenä varsin hyvin. Koulujen kohta alkaessa helpottaa ajatella, että voin useina päivinä olla lapsia koulupäivän jälkeen vastaanottamassa, etenkin tuota pienintä. Juuri tällä hetkellä en näe itseäni enää ns. perinteisessä työsuhteessa, ainakaan ihan äkkiä, mutta mistäs sitä tietää. Suosittelen myös rohkeasti kokeilemaan freelance-työtä, jos sellaisesta haaveilee. Ihan tyhjän päälle ei ehkä kannata pompata, mutta jos jotain asiakaspohjaa on jo olemassa, anna mennä!

Onko langoilla muita freelancereita tai freelancer-hommia suunnittelevia? Millä fiiliksillä?

-Päivi