Eput.

Kerroinkin jo viime viikolla ihanasta “eputus” -perinteestä,  joka kuuluu Uudenkaupungin kevätohjelmistoon kuin Pakkahuoneen munkit ikään. Pienet eskarilaiset siirretään perusopetukseen tässä liikuttavassa (mutta onneksi sopivan lyhyessä) tilaisuudessa. Lapset lakitetaan kirkkain “eppu” -lippiksin ja lopuksi jokainen tuore eppu päästää ilmapallon taivaan tuuliin. Vanhemmat, sisarukset, kummit ja mummit seuraavat vesissä silmin pikkuisia venkoilijoita ja miettivät mielissään, miten nuo jo syksyllä pitäisi päästää kouluun.

En muuten ollut ainoa, jolla pysyi aurinkolasit visusti silmillä, vaikka välillä pilveen menikin… Vaan taisi se leuka väpättää ihan tasaisesti ympäri yleisön.

Kaunista, surullista, haikeaa… mutta samalla hienoa ja innostavaa. Me ollaan saatu toi poika jo noin isoksi, eikä se ole vielä ihan piloilla. Ylpeä hetki.

Mutta nyt ei nyyhkitä tämän asian edessä enää. Ainakaan ennen kuin 13. elokuuta… 😉

-Päivi-