Tosi harvoin sitä tulee oikein viimeisen päälle kehuttua itseään, mutta nytpä aion tehdä niin. Voi Päivi, miten fiksu ja itsesi tunteva olit viime vuonna, kun heti joulun jälkeen kirjoitit itsellesi tällaisen armollisen kirjeen jouluvalmisteluihin liittyen! Nimittäin taas nyt, kun joulukuun ensimmäisiä päiviä eletään, olin jo painamassa paniikkinapulaa ja heittämässä puurokauhaa kaivoon, kun en kuitenkaan ehdi. […]
OMA ELÄMÄ
24 askelta puutalokaupungin jouluun
Sen verran on taas ollut arjessa vauhtia (ja sairastelua), että melkeinpä yllätyin tajutessani joulukuun alkavan huomenna. Muutaman joulumamma-pisteen sentään saan hommattuani muksuille joulukalenterit kerrankin ajoissa, joten edes yhden viivan saan vedettyä to do -listalleni. Koska haaveilen joka vuosi rauhallisesta jouluun laskeutumisesta ja leppoisasta fiilistelystä, ajattelin koota itselleni, ja tietysti teille muillekin, joulukalenterin, jonka avulla joulutunnelma […]
Parasta on, kun ei ole pakko sanoa mitään
Kun mää kaikkeni yritin. Vedin vitskuu, hehkuviinii ja valkosipulii. Olo oli silti edelleen lauantaiaamuna vähän puolikas, mutta lähdin siitä huolimatta tietenkin Turkuun, missä järjestettiin jo toiset vuosittaiset Varjo Awardsit. Vieraslista oli kasvanut viime vuodelta ja koolla oli yli 20 sometyöläistä. Ihania, vallattomia, eteerisiä, hauskoja. Ihmisiä oli paikalla melkein kaikista mahdollisista genreistä, mutta yhteistä kaikille oli […]
Bermudan teiniö
Tiettyjen asioiden menettämistä sitä osasi äidiksi tullessaan odottaa. Vapaa-aikaa olisi varmasti vähemmän, katkeamattomista yöunista saisi vain haaveilla eikä rahanmenoakaan voisi estää. Parisuhdeaikaa tuskin olisi enää entisellä tavalla ja tissien terhakkuudelle nyt ainakin saisi sanoa hyvästit. Se, mihin sen sijaan en ainakaan itse henkilökohtaisesti ymmärtänyt varautua, oli kaiken maallisen omaisuuteni katoaminen mystiseen bermudan kolmioon, kun lapsi […]
En haluaisi valittaa, mutta…
Voi paska. Voi paskanpaskanpaska. Siinä kiteytettynä viimeiset pari viikkoa. Koko viiden hengen sakilla ollaan yskitty kylkiluidemme katkeilua uhmaten, väristy horkassa peiton alla, niistetty onteloiden täydeltä ja missattu töitä, kokeita, harrastuksia ja tapaamisia. Itse pysähdyin kuumeen edessä ensin neljäksi päiväksi ja sen jälkeen palasin muka reippaasti töiden pariin. Virhe. Kuume otti ja nousi takaisin, ja veti […]
Järkähtämättömät
Mun isä on hauska mies. Ei mikään suurten joukkojen viihdyttäjä tai parrasvaloissa paistattelija, vaan sellainen luotetun porukan kesken velmuilija ja hyvähenkinen kuittailija. Lapsena ahmin sen vhs-kaseteille nauhoitettuja Velipuolikuita ja opettelin ymmärtämään huumoria sen perusteella, missä kohdassa iskä nauroi. Iskä on myös vetäytyjä. Se viihtyy omissa oloissaan ja välttelee viimeiseen asti juhlia tai suuria väkijoukkoja, koska ahdistuu […]
Ystävät ja ilonpito, tarvitsen teitä kaaosvuosiini
38,0. Sen verran näytti kuumemittari eilen illalla, kun olin koko päivän tuntenut oloni kohmeiseksi ja kummalliseksi. Kuumetauti on kaatanut tähän mennessä petiin jo neljä viidestä perheenjäsenestä, ainoastaan sporttijätkä sinnittelee terveiden kirjoissa. Sairastuminen tarkoitti tietysti myös hetkellistä pysähtymistä. Kun olin ensin yön vuorollaan hikoillut ja värissyt ruttuisissa lakanoissani, lepo jatkui aamulla sohvalla. Ja kyllähän te tiedätte, […]
Just another basic monday
Joku sielu meni täällä kerran tekemään sellaisen virheen, että kertoi haluavansa joskus lukea sellaisesta meidän ihan perusarkipäivästä. Ja sellaistahan näissä blogeissa vielä muutama vuosi sitten olikin. Niitä arkisia hetkiä, pohjaan palaneita kattiloita ja toisaalta märkiä suukkoja. Nyt, kun ylipäänsä blogeissa on syksyn aikana ollut havaittavissa pientä sisältömyrskyä ja kyseenalaistamista sitä kohtaan, mihin blogiala on menossa […]
Paranee vanhetessaan
En tiä, ootteko jostain rivien välistä (tai ihan riveiltä vaikka täällä ja täällä) osanneet tulkita, että ajan kuluminen, ja sen myötä vanheneminen, on aiheuttanut pientä ahdistusta ruudun täällä päässä. En minä nyt mihinkään nuoruusvuosiin halaja, päinvastoin, mutta paneehan vanheneminen ihmisen mietteliääksi. Se on niin lopullista, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Kun ei voikaan painaa jarrua […]
Oot lainaa mulle hetken vain
Nonni. Ainahan mää tiesin, että vanhemmuus on kamalaa. Luopumista, vastuuta ja huolta. Mutta että sitten tulee ihan random lokakuun viimeinen päivä. Tiistai. Teinilikka huseeraa tuossa tapansa mukaan. Piilottaa sukkamyttyjä sohvatyynyjen väliin, hölisee lakkaamatta turhanpäiväisyyksiä ja iskee videoita erityispörröisistä kissoista naaman eteen. Tavanomaisen sähellyksen ja höpinän keskeltä erotan, että se sanoo menevänsä tänään rippikouluun. Rippikouluun. Mutta […]