Oi, ihana tammikuu. Tämä on mulle perinteisesti se kaikkein hankalin aika vuodesta. Kun loppuvuoden juhlakausi on ohi, tammikuinen arkeen laskeutuminen tuntuu joka vuosi poikkeuksetta ankealta. Taivas on matalalla. On kylmää, märkää ja rähmäistä. Eikä kyse ole siitä, ettenkö taistelisi. Imen monivitamiinia poreena, deetä suihkeena ja sesonkiappelsiineja kaksin käsin. Ja mää nukun. Ette tiedä, kuinka paljon […]
OMA ELÄMÄ
Voi tytöt, mikä musikaali!
Teatterivierailun ja päivän Tampereella tarjosi Tampereen Työväen Teatteri Jokaisella ihmisellä pitäisi olla ainakin yksi sellainen paikka. Ei pelkästään tila, vaan myös tunne, jossa aistit avautuvat äärimmilleen, vatsassa lentelee onnen perhosia, jossa voi olla aidoimmillaan ja raaimmillaan, tuntea että on kotona. Paikka, jossa tuntee yhtä aikaa suurta rakkautta ja intohimoa sitä jotain kohtaan. Jollekin se paikka […]
Kun minusta tulee äiti…
Viisitoista vuotta sitten tähän aikaan hypistelin esikoislapseni äitiyspakkausta. Pesin ja viikkasin kummallisia yleiskeltaisia potkuhousuja, koetyöntelin tummansinisiä vaunuja olohuoneessa ja desinfioin valmiiksi tutteja ja pulloja. Esikoisen laskettuun aikaan oli toki vielä kolme kuukautta matkaa ja sitä ennen järjestettävänä yhdet häät, häämatka ja muutto, mutta halusin olla mahdollisimman valmis äitiyteen mahdollisimman varhain. Ihan niinkuin siihen voisi potkupukuja […]
Hyllynlämmittäjä 2018
Juuri, kun pääsin kovaan ääneen lupaamasta, että en kyllä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, silmiini osui niin mun näköinen haaste tulevaksi vuodeksi, että siihen on lähes välttämätöntä tarttua. Tosin, samaan aikaan, kun hihkun innosta suunnitellessani haasteen sisältöä, tiedän, että tämä on juuri niitä villasukkia ja kummilasten muistamisia, jotka ovat aiemminkin jääneet kesken. Mutta koska olen […]
Bring it on 2018!
Monta kertaa ehdin avata viikon aikana jo uuden, tyhjän kirjoituspohjan. Aloittaakin yritin monta kertaa. Mutta jotenkin, vaikka ajatuksia on ollut paljon, ne on risteilleet vähän hajanaisina, seilailleet päässä ristiin rastiin, löytämättä sopivaa risteyskohtaa, josta löytyisi homman punainen lanka. Lopulta päätin vain aloittaa. Tulkoon nyt sitten yksittäisiä ajatusroiskeita, kun sellaisia tämä mennyt vuosi kerran tuottaa. Varmaan […]
… vaan osaisiko joulun viettää jossain muualla?
Ja niin se taas oli, tuli ja meni. Kaikki, koko joulu, meni juuri niin hyvin, rauhallisesti, rennosti ja samoin kuin aina. Jos valmistautumiseen käytinkin aiempaa vähemmän stressiä ja paniikkihikeä, koko meidän perheen joulupaletti on joka vuosi samanlainen aina ruokia, vierailuja ja aikatauluja myöten. Tänä jouluna meinasi tosin tulla yksi kriisi, kun papan metsäpalsta olikin myyty […]
Kun on niin hyvä, että tekee mieli rutistaa lapset ruttuun
Näin kaksi päivää ennen jouluaattoa alan olla noin 98,9 % varma, että tästä tulee kaikkien aikojen paras joulu. Tai omalla tavallaan se on sitä jo, ollut koko juhlaan valmistautumisen ajan. Kuten viime postauksessa teillekin avasin, tämä koko vuosi, mutta erityisesti sen alkupuolisko, oli mulle tosi vaikea. Samaan aikaan, kun sain toteuttaa yhtä unelmaani ja viimeistellä […]
Vuosi, joka tuntui loputtomalta
Kun viime vuodenvaihteessa räjäyteltiin viereisellä puistoalueella raketteja, kilisteltiin kuoharilaseilla ja toivoteltiin ystäville mitä ihaninta alkavaa vuotta, en totta puhuen osannut suhtautua vuoteen 2017 millään tavalla uutena, positiivisena alkuna. Koko alkava kahdentoista kuukauden periodi tuntui jo etukäteen taakkana harteilla ja otsa veti huolesta ja ahdistuksesta ruttuun. Ruoskin itseäni siitä, että olin lupautunut liian moneen, etten tulisi […]
Mutta miten kävi treffikalenterin?
Muistatteko, kun vuosi sitten uhosin, että vuosi 2017 on sellanen meidän, vähän jo väsähtäneiden ja arjen ryydittämien pariskuntien tuitui-vuosi, jolloin panostettais oikeasti yhdessäoloon ja varattais joka kuukausi aikaa treffeille? Ja oikein sitten etukäteen suunniteltais ja joka kuukausi tehtäis erilaisia juttuja. Tiedättekö, niitä joita aina suunnitellaan, mutta jotka jää kerta toisensa jälkeen toteuttamatta. Olis keilaukset, leffat, teatterit […]
Tänään olin onnellinen…
Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]