Maailmankaikkeudelle kiitos, tämä syksy on ollut pitkään kaunis ja lämmin. Oman pään sisällä vallinnutta matalapainetta on ollut huomattavasti iisimpi kestää, kun vettä ei ole kaadettu saavista kuin ihan satunnaisina päivinä ja lämmittäähän nuo syksyn värit esteetikon silmää. Mutta vaikka somessa hehkutellaankin syksyn pyhää kolminaisuutta villasukin, kynttilöin ja glögein, kyllä ne useimpien arki-illat taitaa oikeasti pyykkikoneen, […]
HETKET JA FIILIKSET
“… ja muistathan olla reipas?”
Se syntyy kirpeänä kevätpäivänä, parkaisee silloin kun on ulkona raikas hengittää. Se on potra ja pieninenäinen. Vähän tukkaa, mutta reipas tyttö. Se kasvaa höpötellen ja laulellen. Sillä on pyöreät punaiset posket, tiukat saparot ja pulleat pienet kädet. Se ajelee pienellä vihreällä pyörällään juttelemaan naapuruston vanhuksille ja tutustuu omatoimisesti ympäristöönsä. Se on niin reipas tyttö. Kouluun […]
Kun korttitalo luhistuu…
… muista hymyillä, käyttää ysäriltä kalskahtavia reippaustermejä kuten moicca ja mainita, että kyllä tämä tästä ja huomenna on uusi päivä. Älä myönnä olevasi närkästynyt, väsynyt, vihainen tai uupunut, koska tehtäväsi on pärjätä. Niin, että moicculit vaan kaikille. Joku sanoo, että kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku. Mutta mä en nyt jaksais, koska tein juuri sunnuntaina hilloa […]
…mutta kuka sinä olet?
Tiedättekö, välillä mulle tulee sellainen vähän hassu olo. Mä olen kirjoittanut tänne auki osin syvimpiä ja ahdistavimpia tuntojani aina yksinäisyydestä parisuhteen vaikeuksien kautta vanhemmuuden kipuiluihin. Toisinaan joku ääneen ihmettelee, miten uskallan tai kehtaan. Olen kuitannut asian joskus yksinkertaisuudellani, toisinaan olkia kohauttamalla. Vaikka saatan olla kova juttelemaan muuten, vaikeista asioista puhumista en ole koskaan hanskannut. Mulle […]
Kehu puoliso päivässä
Miksiköhän se on niin vaikeaa? Kauniiden asioiden sanominen, hyvän mielen tuottaminen, koskettaminen. Kun rakastuessaan sitä tuijotti mielitiettyään lasittunein silmin tuntikausia, leperteli kauniita sanoja, eikä malttanut pitää näppejään erossa toisen iholta, 15 vuotta myöhemmin kehutaan toista lohduttamalla, että olet sä joskus pahempaakin ruokaa tehnyt. Intohimo väljähtyy ja suhde arkipäiväistyy väkisinkin, ja niin sen oikeastaan kuuluukin. Ei […]
Ajatuksissa
Rakas koti. Puheripuloivat pellavapäät, pursuavat roskikset ja loppunut vessapaperi. Oma suihku putoilevine suihkukapuloineen, täyttämistä odottavat valokuvauslaput ja vanhempainvarttiaikojen varaukset. Työtkin vain aavistuksen kasautuneet. Oli tosi onnellinen hetki tulla kotiin. Nii-in. Olinhan jopa kokonaista kolme päivää poissa. Mutta viihdyn myös kotona, omieni parissa tosi hyvin. Varttia ennen kotiintuloa alkoi bussissa hymyilyttää, kun ajattelin että saan kohta […]
Ärsytettynä pisteliäs
Mä en tykkää loppukesästä. En yhtään. Viimeiset pari viikkoa on ahdistanut. En osaa määritellä huonolle fiilikselle mitään tiettyä syytä, enkä yhdistä tätä edes arjen alkamiseen, mutta olotila on ollut matalapaineinen. Joku tässä kokonaisuudessa vaan mättää. Ensinnäkin tämä tukahduttavan kostea lämpö. Inhoan. Missään ei ole elintilaa hengittämiselle tai virkistymiselle, vaan koko ajan on vittumainen soija päällä. […]
Voiko äiti olla yksinäinen?
Mun ei pitänyt ollenkaan kirjoittaa tästä. Eihän tällaisesta voi kirjoittaa. Koko asia on mun kohdalla pelkkää suurta paradoksia. Yksinäisyys. Oikeasti on melkein vastenmielistä ja jopa julmaa mennä väittämään, että avioliitossa oleva useamman lapsen äiti ja hyvinkin vahvasti moneen suuntaan verkostoitunut ihminen voisi olla yksinäinen. Kuin märkä rätti oikeasti yksinäisten ihmisten naamaan. Niiden, joilla ei todella […]
Kesän viemää
Mä olen jotenkin herännyt tähän kesän ihanaan lämpöön ja raukeuteen vasta ihan viime viikkoina perheen lomaillessa ja helteiden hiostaessa. Nyt en kestä ajatusta siitä, että kohta ollaan elokuussa arjen kynnyksellä, pitää rientää reppuostoksille ja saada vekaroiden kesärytmi taas kääntymään muistuttamaan normaalia. Tällä viikolla tajusin iltojen hämärtyneen. Vaikka kuinka pehmeät elokuun illat ovat ihania ja kynttilöistä […]
Mummu
Meillä oli mummun kanssa samanlaiset varpaat. Huvittavan suuri isovarvas ja muut potut jyrkästi sivulle kaartuvat. Naurettiin joskus, että pysyttäisiinkö edes pystyssä ilman tuota valtavaa ukkovarvasta. Mummu oli pieni, mutta tiukka muija. Lähtenyt Karjalasta evakkoon ja kestänyt jo keski-ikään mennessä niin rankkoja juttuja, että nykypolven pullamössöllä olisi vähintään eksynyt sormi suuhun tai ainakin kädet mielialalääkkeille. Muistan, […]