Kuten olette jo varmaan hoksanneet, olen ollut hieman maissa viime aikoina. Jostain syystä lähiviikkoina on tuntunut satavan paskaa tuulettimeen oikein urakalla. Tiedättekö, sellaisia yksittäin pienehköjä, harmillisia juttuja, jotka yhdessä muodostavat ahdistavan vuoren, jonka yli tuntuu olevan mahdotonta kiivetä. Eilen nieleskelin itkua koko päivän ja kotiin tullessa se ryöpsähtikin ulos oikein kunnon voimalla. Pillitin ihan antaumuksella kokonaisen tunnin, lasten katsellessa piirrettyjä toisessa huoneessa.
Ei se mitään legendaa ole, että itkeminen helpottaa. Rinnassa painanut möykky suli pikkuhiljaa ja taisinpa siinä illasta jo hiukan hymyilläkin. Tämän päivän vapaa osui varsin hyvään kohtaan, siis. Ollaan kiharapään kanssa otettu rennosti, käyty kaupassa ja kahvilassa, ja juotiinpa vielä kevään ensimmäiset pihakahvitkin!
Ja mikä mainiointa, sain kuopuksesta loistavan blogikaverin opettamalla hänet käyttämään järkkäriä! Malli olisi voinut olla parempikin, mutta ihan hyvin on neiti saanut sihdattua.
Tuossa portailla oli muuten LÄMMIN! Tuuli ei käynyt yhtään ja talvitakki oli todellakin liikaa. Ei haittaa, kevät, kevät, tule jo!!!
Tottakai pikkulikka tahtoi myös kuviin, ehdottomasti äidin kahvikupin kanssa, koska “niin hienot naiset tekee”. (ja äiti… ;))
Olen tässä porun ja parun keskellä miettinyt paljon myös tätä blogia ja bloggaamista. Olen saanut paljon ihania, kannustavia, hirmuisen henkilökohtaisiakin viestejä, joista haluan kiittää kaikkia! Kyllä mä vielä meinaan koittaa kuitenkin jatkaa. Tämän hetkinen väsähtäminen on monien osien summa, eikä ehkä kuitenkaan kannata tehdä liian hätäisiä päätöksiä näin yht’äkkiä. Teatterinäytöksiä on tälle keväälle jäljellä vielä kuutisen kappaletta, joiden jälkeen vapautuu taas viikonloput ja illat huomattavasti paremmin, esim. just bloggaamista varten. Ja antaahan tämä aurinkokin energiaa.
Toivottavasti jaksatte lukea toisinaan sitä höpönlöpöäkin. Taidan lopulta kuitenkin itse olla se, joka stressaa juttujen tasosta eniten…
Niin. Blogeissa on joitain muutoksiakin tässä välissä ehtinyt tapahtua. Mitä tykkäätte, miltä näyttää? Pidempien postausten sivuttaminen on herättänyt aika paljon kommentteja, sitä ollaan kuitenkin fiksaamassa hieman lukijaystävällisempään suuntaan.
Mutta nyt hei, AURINKOA!
-Päivi-
Vielä huhuilen Ever After High -arvonnan voittajaa! HIPPU, ottaisitko pikaisesti yhteyttä minuun, niin saadaan voitto postiin. 🙂
Ihana kuulla ettet lopeta, teet vaan blogijuttuja sillon kun hyvältä tuntuu, ei tuskan takaa vääntäen. 🙂
P.s. Hyviä kuvia tyttö ottanut 🙂
p.p.s. Mä vasta tänään honasin että nämä jutut on monella sivulla, huono juttu minusta, kun ei näe kaikkea kerralla.
Joo, toi sivutus on herättänyt aika paljon närää, sekä meissä bloggaajissa, että lukijoissa. Aika harmillista, kun ei näe koko postausta kerralla! :/
-Päivi-
No hyvä että siellä jo vähän hymyilyttää! 🙂 Kaffea ulkosalla, tästä se lähtee, kevään kautta kesään. Ja sit rillataan! ( Apua, oli vaan pakko heittää tuo “junttislogan”!)
Haha, junttisloganit saa aina hyvälle mielelle! 😀
-Päivi-
Tämä nyt ei ehkä ihan tähä jo vähän iloisempaan postaukseen liity, mutta kevät ei tosiaankaan ole kaikille ihanaa, onnellista ja virkistävää aikaa. Kun ensimmäiset keväiset auringonsäteet kurkkivat, tekisi mieleni kaivautua peiton alle ja nousta toukokuussa.
Kevätahdistustani lisää myös se, että kaikki kakka tuntuu tapahtuvan aina keväisin. Tänä vuonna jo vähän aiemmin, sillä vuoden vaihteessa päädyimme eroon pitkäaikaisen avomieheni kanssa. Mukana kuviossa on myös pieni poika, jonka onnellisuus on vaakalaudalla. Samaan hyömyyn myös opintoni jumahtivat, sillä harjoittelupaikan löytyminen olikin astetta vaikeampaa.
Kaiken tämän (ja aikaisempien kakkakeväiden) jälkeen olen kuitenkin huomannut, että ne asiat vain järjestyvät. En tiedä miten, mutta aina ne järjestyvät. Eilen sain sen harjoittelupaikan ja ero-ongelmointikin alkaa helpottaa, niin äidillä, isällä kuin lapsellakin. Nyt koitetaan opetella nimenomaan nauttimaan ihan vain siitä arjesta, vuorollaan yksin ja lapsen kanssa.
Ihmismieli haluaa aina jotain suurempaa ja isompaa ja ja ja… Mutta kun kaikki menee miten sattuu, huomaa, miten upeaa ja suurta se “pelkka tylsä arki” Onkaan.
Meilläkin tänään nautittu parvekkeella kahvit ja vielä mennään leikkipuistoilemaan ihanan sään kunniaksi. Aurinkoa sinnekin!
Jos totta puhutaan, niin mä taidan kuulua just noihin “kaivautujiin”. Ainakin osittain. Nytkin vii eisen viikon verran on kalvanut kumma ahdistus ja kurkun kuristus. Mitään ei jaksaisi, mikään ei innosta, haaveet tuntuu kaukaiselta. Tilan syvenemisen saattaa aiheuttaa, hävettää myöntääkin, vaikka jonkun blogiherut..päivitys, jossa energia virtaa ja kukkasipulit on valittu ja koti on täydellinen ja lapset kuin suoraan onnellisesta sadusta..tai vaikka korviin kantautuneet kuulumiset lapsuudenaikaisen ystävän elämästä. “Ostivat mökin merenrannalta..” Kai se on kateutta tai ainakin oman onnensa ymmärtämättömyyttä. Keväisin jotenkin korostuu se, mitä kaikkea voisin olla ja omistaa. Pölyisten ikkunoiden takaa maailma näyttää joskus harmaalta. Yritän sinnitellä, juoda vielä yhden kupin kahvia ja nauttia tuosta kesään vievästä valosta. Vaikka täältä viltin alta käsin.
Hurjasti terkkuja myös sulle, Sylvia! Kateuteen älkäämme vaipuko, vaikka toisinaan se vaikeaa onkin…
Aurinkoa! 🙂
-Päivi-
Mun muutama kaveri on myös kertonut vastaavanlaisista fiiliksistä keväiseen aikaan. Mulle noita fiilareita tulee ehkä enemmän syksyisin, meille kun kevät on synttärijuhlaa ja valoisaa aikaa usein muutenkin. Ja itsekin olen kevään lapsi, ehkä sekin vaikuttaa.
Tsemppiä sinne peiton alle, eiköhän se ennemmin tai myöhemmin helppaa! 🙂
-Päivi-
Itku tosiaan auttaa ja hyvä kun pystyt itkemään Päivi <3! Kaikki ei kykene siihenkään… Aurinkoa kevääseesi (onko toi oikea sana??)!
En olekaan pitkään aikaan itkenyt, joten taisi irrota ihan korkojen kera. Ja hyvä niin. Helpotti.
Ja p.s. On se sana. 😀
-Päivi-
Kyllä mua ainakin aurinko niin piristää. Olen ollut työttömänä jo yli vuoden, ja jotenkin pimeän aikaan se vähän masentaa. Mutta nyt keväällä ei niinkään, ihana päästä pihaa rapsuttelemaan. Ja mukava blogi, eihän aina blogeissakaan tarvitse olla kaikki yhtä hymyä 🙂
Erityisesti juuri valo on se, mikä mua piristää. Kyllä se taas tästä. Aurinkoista kevättä sulle! 🙂
-Päivi-
k