Ihana Mammara saapui kuin tilauksesta pelastamaan mut blogiahdingolta. Kirjoittaminen on jo pidempään tuntunut jotenkin nihkeältä, tuntuu kuin kaikki sanottava olisi jo sanottu ja ketä ihmettä just mun jutut muka yleensäkään kiinnostaa. Tämäkin kuulunee olennaisena osana mun alati jatkuvaa kolmenkympin (kohta se on jo neljänkympin, hei…) kriisiäni, kun mikkään ei tunnu miltään ja mittään en oikein enää odotakaan. Mutta paneudutaan siihen kriisinperhanaan joskus toiste paremmin, jospa se vaikka helpottais kun sen kirjottaa auki..?
Niin! Se haaste! Mammara siis meni ja viskoi Uskolaan haasteen, jossa olisi tarkoitus vastata kymmeneen kysymykseen ja loppuun pamauttaa vielä saman verran random-asioita itsestään. Ja tietysti heittää haaste eteenpäin. Joten pidemmittä jaaritteluitta: aloitetaan!
1. Minkälaisista blogeista itse pidät? Kevyistä, avautuvista, hauskoista jne? Luetko muita äitiysblogeja vai ihan jotain muuta? Mistä et pidä blogimaailmassa (omassasi tai muiden)?
– Lukijana mulle on blogeissa erityisen tärkeää se, että ne on kirjoitettu kunnolla. Jouhevasti, jotta niitä on helppo ja mukava lukea. Hauskuus, sarkasmi ja ironia on plussaa, ylenmääräinen kikkailu taaskin miinusta. Ihailen bloggaajia, jotka uskaltaa sanoa mielipiteensä suoraan, seistä niiden takana ja ottaa myös lokaa niskaansa tyylillä. Liian pitkät postaukset (jollainen tästä on hyvää vauhtia tulossa…) jää lukematta, muutenkin ehdin nykyään vierailemaan blogeissa aivan liian vähän. Kuvien osalta suosin mieluummin muutamaa hyvää kuvaa, kuin kahtakymmentä huonompaa. Luen blogeja kyllä laidasta laitaan, sisustuksesta leivontaan ja lifestyle-blogeihin. Äitiysblogeissa olen aika ronkeli, joku juju tai samaistumiskohta on löydyttävä, jotta jaksan lukijaksi jäädä. Blogimaailma on muuttunut aikalailla siitä, kun bloggaamisen monta vuotta sitten aloitin. Nykyään blogit on kuorrutettu mainoksilla. Ja naamoilla. Vielä muutama vuosi sitten bloggaaminen oli huomattavasti anonyymimpää ja jotenkin… viattomampaa. Nyt joka toisella tallaajalla on blogi, jossa hyvin avoimesti kerrotaan “mitä ostaisin, jos oisin rikas” ja odotetaan, jospa mainostajat olisi hereillä ja postipoika kiikuttaisi tuotteet ovelle. Ihan sattumalta. Siitä en pidä. Tai ehkä olen vaan kateellinen, kun en kehtaa itse olla yhtä härski.
2. Jos saisit valita minkä tahansa maailman kaupungin, johon saisit mukaasi rakkaasi ja työsi, mihin muuttaisit?
– Tällä valtavalla matkustuskokemuksella, minkä olen ehtinyt saavuttaa, joudun edelleen vastaamaan Tukholma. Köpis olis vahva kakkonen. Ja sit se kesähuvila Toscanasta, thank you very much.
3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?
– Ihan lapsena olen kuulemma haaveillut emännän (!?) ja lähetystyöntekijän (!!!????) ammateista. Ehkä ei analysoida niitä nyt enempää… Kun hiukan kasvoin ja huomasin paloni esiintymiseen, oli haaveammattini näyttelijä. Ilmaisutaidon lukiosta oli tarkoitus jatkaa teatterikouluun (tai yrittää edes), mutta kaikkihan tietää miten siinä kävi. Ei mitenkään. En edes hakenut. Harmittaa edelleen.
4. Millaisena näet elämäsi ja itsesi viiden vuoden kuluttua?
– Ihan rehellisesti… viimeisten vuosien valossa en uskalla vastata tähän oikein mitään. Kun en tiedä. Kunpa olisin onnellinen.
5. Mitä toivot blogisi suhteen jatkossa?
– Toivon tietysti, että saan bloggausinnon takaisin. Että aiheita tupsahtelee ja lukijat pysyy matkassa. Tietysti toivon myös lisää lukijoita. Ja kommentteja. Rohkeutta itselleni tarttua hankalampiinkin aiheisiin.
6. Mikä sinua surettaa?
– Ylimielisyys. Asennevamma. Ihmiset, jotka kuvittelee olevansa jotenkin parempia, kuin me muut. Koulutuksensa, sukunsa, statuksensa tai varallisuutensa perusteella. Rasvaiset kultakäätyäijät, jotka kuvittelevat voivansa tytötellä vaikkapa nyt tarjoilijoita tai kaupan työntekijöitä. Hyvä etteivät vielä perseelle läpsi. Hyi olkoon!
Eiku hetkinen! Ei tämä saanutkaan mua surulliseksi, vaan vihaiseksi!
Surulliseksi tulen, kun tunnen olevani yhdentekevä.
7. Mitkä koti- ja/tai mutsihommat ulkoistaisit jos voisit?
– Innnnnhoan kauppakassien ja tiskikaapin tyhjentämistä! Imurointi ei myöskään kuulu lemppareihin. Mutsihommista ulkoistaisin jokaikisen vatsataudin from here to eternity. Pthyi!
8. Minkä asian eteen olet valmis taistelemaan?
– Onnen. Oman ja lasteni.
9. Miksi sinun pitäisi saada tämä työpaikk…. eiku hetkinen, ei tää ollutkaan työhaastattelu. Ööh, kuka teillä imuroi?
– Mun selkä ei hirveästi hommasta perusta, joten lähes poikkeuksetta mies. Liian harvoin, jos multa kysytään.
10. Mikä kodissasi on parasta?
– Se, että kaikilla on oma huone. Paikka, johon voi mennä karkuun/kiukuttelemaan/olemaan yksin/nukkumaan/leikkimään/kuuntelemaan musaa/lukemaan kirjaa/ jne.
10 extra-asiaa minusta:
1. Työskentelen rautakaupassa. Niin, en olis uskonut minäkään.
2. Juon ruoan kanssa aina maitoa, jos sitä vaan on tarjolla. Maito on hyvää.
3. Pelkään ampiaisia, käärmeitä ja sitä, että olen ihan paska äiti.
4. Kiroilen toisinaan kuin merimies. Vihaan sitä, kun joku moralisoi minua siitä. Vitun väliä.
5. Kiljuin juuri lapsia lopettamaan tappelun. Ehkä kuudettakymmenettä kertaa tänään.
6. Tykkään karviaisista.
7. Katsoin lapsena niin paljon Velipuolikuuta, Kummeleita, Poliisiopistoja ja Uunoja, että voisin kommunikoida lähes pelkästään niistä opituilla vuorosanoilla. Zervushka haidis!
8. Mä heitän noi lapset ihan just pihalle, jos ne ei NYT lopeta tota tappelemista!
9. Pelkään, että elämä meni jo.
10. Mulla on maailman ärsyttävin isoveli, mutta olen siitä aivan tajuttoman ylpeä.
Sisso! Tästä tuli nyt just sellanen ylipitkä postaus, joista en tykkää. No, ei voi auttaa. Mainiota, jos jaksoit lukea tähänkin asti! Nyt otan ja tempasen haasteen eteenpäin kahteen osoitteeseen, jotka ovat: Kaksplussan blogikollegani Demi ja Kiljuva Pikkunälkä (tykkään sun tyylistä kirjottaa), sekä ihka ensimmäinen blogi, johon koukkuunnuin vuosia sitten Mari ja Siltakulma. Olette ihastuttavia tyyppejä, tässäpä teille kyssäreitä:
1. Mikä sinusta tulee isona?
2. Elämäsi hienoin hetki?
3. Salainen paheesi?
4. Parasta bloggaamisessa?
5. Kadutko jotain? Jos, niin mitä?
6. Noloin haaveesi?
7. Mikä ärsyttää juuri nyt?
8. Elämäsi suola?
9. Millainen olisi täydellinen päiväsi?
10. Tärkein saavutuksesi? Lapsia ei lasketa. 🙂
Nyt mä lopetan. Pissahätäkin jo. Ja lupaan tässä ja nyt olla osallistumatta tuohon parhaillaan jylläävään kaunis kroppa -haasteeseen. Sokeutuisitte vielä, ressukat.
-Päivi-
Mahtavaa, kiitos että osallistuit!
Meillä on ollut näemmä ainakin samoja haaveita ja vihastutaan samoista jutuista, mut onhan se ennenkin todettu like one mind, like one mind… 🙂
(Ja munki mielestä sun isoveli on ärsyttävä… eiku hetk… eiku.. hahaahahaa!)
Haha, ja just muuten kans sanoin miehelleni et kroppahaaste on kyl sellainen haaste, johon EN aio osallistua! 😀
Hahaha! Tosiaan, like one mind! Tunnistin myös sun vastauksista paljon yhtäläisyyksiä omaan ajatteluuni. Ja kyllä sen voi ihan ääneen sanoa; Pete on ärsyttävä! 😀 😀 😀
-Päivi-
Hehehee, tuo kohta 4… Samaistun! 😀
Loistavaa, etten ole ainut! 😀
-Päivi-
Just parasta 🙂 Kiitos
Hahaha! Kiva, jos piristi! 🙂
-Päivi-
Kyllä Päivi sinun postauksia jaksaa aina lukea vaikka olisikin välillä pidempiä. Ei haittaa! 🙂
Voi, ihanasti sanottu! Kiitos! 🙂
-Päivi-
“10 extra-asiaa” sai mut niin nauraan, perkele 😀
Nim. Puhun myös sujuvasti Kummelia… se kai meisssä (ex-tamperelaisissa) 90-luvulla lapsuutensa/teiniaikansa viettäneissä on kaikissa vähän sisäänrakennettua!
Go Päivi!
Hahahaha! Kyllä aina vaan lähtee! 😀 Noi nykymuksut ei vaan meinaa oikein tajuta. 😀
-Päivi-
Hahaa! Ai sä oot huomannut sen. Aloituksesta jo luulin, että ny se tulee, muttei siis ollutkaan SE haaste! Rohkee ja avoin oot, mutta siinä menee raja, niinkö?
Kyyyyllä raja aika lailla siinä menee. 😀 Kannan ehkä ylpeästi arpeni ja läskini, mutta vaatteiden sisäpuolella. 😉
-Päivi-
Mä oon ainakin yksi uusi lukija ja nykyään käyn aina toiveikkaasti katsomassa, onko tullut uutta tekstiä. Yleensä on, kun en kauhean usein ehdi käydä. Tykkään sun jutuista, kirjoitat hyvin. Vaikka se on kyllä huonoa, että sun sisutuskuvat on niin hienoja ja meillä on sotkuista (vaikka olihan sullakin niitä sotkukuvia), mutta toivon, että tilanne täällä vähän paranee, kun lapsi on isompi. Kolmenkympin kriisi tulee kohta kans.
Mukavaa, että oot löytänyt Uskolaan! Tervetuloa! 🙂
Meillä tuo 10-vee tuntuis olevan pahin sotkija koko poppoosta, joten välttämättä ei siistimpää ole myöhemminkään, mutta se riippuu tietysti lapsistakin paljon. Ja mä myönnän olevani toisinaan TOSI laiska siivooja, ku ei aina vaan jaksa. Mut viimeistään sit on nättiä, ku noi muuttaa pois kotoa, eiks jeh? 😉
-Päivi-
[…] Kaksplussakollegani Päivi muisti minua pikku haasteella. Pelasti samalla tämän postaamattoman kiirepäivän, kiitoksia vielä! […]
Kiitos haasteesta;) Pyrin toteuttamaan tän;)
Kiva, jos jaksat tarttua haasteeseen! Terkut Siltakulmaan! 🙂
-Päivi-