Pikainen joulunalusmoi bataateilla

Mä alotan varmaan jokaisen postauksen samalla tavalla, mutta hyvänen aika, mihin tää aika on taas kadonnut?! Jouluun on (ainakin lasten laskujen mukaan) enää viisi yötä. Jestakset sentään, kun olis taas kovasti puuhaa. Taidan jälleen eniten odottaa aatonaattoiltaa, talon hiljaisuutta, kinkun ja kuusen tuoksua ja rauhassa nautittua viinilasillista.

Siihen asti painetaan kuitenkin täysillä vielä töitä ja nyitään jouluhommia kasaan. Joulunpyhinä aiotaankin vaan rentoilla. Stressi loppukoon maanantaina. Viimeistään.

Jouluruokien suhteen päästään onneksi tänä vuonna erityisen helpolla. Äitini on luvannut paistaa laatikot ja limpun, savukala kiikutetaan pöytäämme tätini miehen toimesta, kinkku saatiin joulumuistamisena työmaalta ja rosolliakin äitipuoleni keittiöstä. Ainoa laatikko, jota olen itse tehnyt jo useampana vuonna, on bataattilaatikko. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos ei vielä jouluperinteisiin kuulu!

Aiempina vuosina olen napannut ohjeen blogista, jota en nyt kuollaksenikaan muista! Enkä tietenkään ole ottanut ohjetta ylös, eikä googlekaan löytänyt tutun näköistä sivua. Höh! Päätin nyt kuitenkin jakaa aika perusohjeen kyseisestä herkusta. Tämä on napattu ihan suoraan Maku.fi -sivulta.

Bataattilaatikko

1 kg bataatteja

2 dl ruokakermaa

1 dl korppujauhoja

1/2 dl siirappia

1 muna

2 rkl rypsiöljyä

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/4 tl muskottipähkinää

1/4 tl inkivääriä

Pinnalle:

2 rkl korppujauhoja

2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä palat kypsiksi.

Valuta vesi pois ja survo bataatit. Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pintaan korppujauhoja ja painele kuvioita lusikalla. Vuole bataattilaatikkovuokaan vielä voinokareita.

Kypsennä bataattilaatikkoa 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

—————-

Ainiin! Joulufiilis nousi vähintään kattoon tänään isompien lasten joulujuhlassa, kun meidän ekaluokkalainen sai “reilu kaveri” -stipendin. Voin kertoa, ettei riittänyt pieni kyynel silmäkulmassa, ihan räjähdin ulvomaan ääneen. Jos ylpeyteen voi pakahtua, aika lähellä on nyt. Meidän pätkäpoika. Hieno poika.

Näihin tunnelmiin (ja tuohon yhteen surkeaan kuvaan) päättyy tämä pikaraportti. Ihanaa joulunalusaikaa, kaikki! Syökää paljon kinkkua! 🙂

-Päivi-