Puoli vuotta makuuhuonerempan valmistumisen jälkeen saatiin vihdoin tehtyä viimeistelyhommat. Viime syksynä blogia seuranneet muistanevat, kuinka hajalla olin, kun Ikeasta ei yht’äkkiä yllättäen vaan saanutkaan tuota haluamaani sänkyä. Eikä ollut edes tietoa, koska sitä taas varastoon saadaan. Sitten tulikin jo Hilman lopettaminen, uudet työkuviot, blogin siirtyminen Kaksplussaan ja kaikki. Koko asia vaan ikäänkuin unohtui. Tällä viikolla […]
Author: nakitjamutsi
Seuraatsä?
Pikanopee välipostaus blogin seuraamiseen liittyen. Nyt, kun vihdoin (joo, oon vähän hidas näissä toisinaan) blogi alkaa olla saatavilla siellä missä pitääkin, ajattelin vinkata teille, armaat lukijani, miten voitte helposti seurailla Uskolaa ja pysyä kärryillä postauksista. Facebookissa on jo ilahduttava määrä tykkäilijöitä, 400 tykkääjän haamurajaa aletaan jo pikkuhiljaa hätyytellä. Moni tykkää blogin sijaan kommentoida fb:n puolella […]
Kun ikävä iski.
Selailin tuossa eräs ilta väsähtäneenä työpäivän jälkeen omia vanhoja statuspäivityksiäni Facebookista. Älkää kysykö miksi, en varmaan saanut sohvalla maatessani itsestäni muuta irti. Hymähtelin vanhoille vitseille, naurahtelin keskusteluketjuille ja koin monta “ainiin!” -hetkeä. Joulukuun kohdalla silmiin osui kuva Hilmasta, unelmasta, neljännestä lapsestani, josta jouduin luopumaan. Tuli spontaani itku. Kamala ikävä. Se oli kuitenkin jotain, minkä olin […]
Mutsi harrastaa.
Tai harrastais, jos ehtis. Multa kysyttiin yksi päivä, harrastanko mä mitään. Hetken mietittyäni jouduin vastaamaan kieltävästi. Tämä blogi on ollut mun ainoa harrastus jo pitkään ja tämäkin tuppaa jäämään kiireen jalkoihin. Mutta rehellisyyden nimissä kyllä kaipaan bloggauksen lisäksi jotain kivaa, omaa juttua. Mutta. Mihin väliin sen harrastuksen sitten tunkee? Kotona olen iltaisin useimpina päivinä hieman […]
Kesäkivaa.
Lomattomalle kesä voi tuntua välillä vähän epikseltä. Hellekelit ja loikoilukuvat lähes ilkkuvat työn raskaan raatajaa, mutta olen nyt koittanut nauttia kesäfiiliksistä silti parhaani mukaan. Näistä muutamasta kuukaudesta on vaan otettava kaikki irti, ihan siitäkin yksinkertaisesta syystä, että syksyllä väki taas pikkuhiljaa kaivautuu koloihinsa herätäkseen uudelleen vasta seuraavana keväänä. Onneksi meillä on ihanat ystävät, jotka kutsuvat […]
Miten mä en muistanut…
… että se remontti olikin tämmöstä?! Pölyä, purua, tapetinpaloja… eikä siis pelkästään remontoitavassa huoneessa, vaan ihan j-o-k-a paikassa. Lattialaudat odottaa asentamista, missäs muualla kuin salin lattialla. Pojan huoneen tavarat lojuvat läjissä tyttöjen huoneiden nurkissa. Ja tyttöjä ärsyttää. Ja kun tyttöjä ärsyttää, ärsyttää ihan kaikkia. Siitä pidetään visusti huoli. Mä olin ajatellut, että en väsy remppaamiseen […]
Moka on lahja.
Eilen, kävellessäni tyylikkäästi, vesiselvänä, täpötäydessä rannassa lyhtypylvästä päin (juu, ihan kunnolla kilahti), mietin miten just mulle aina käy näin?! Miten mä en voi vaan olla se eteerisesti kesätuulessa käyskentelevä pellava-asuinen ja hyväkäytöksinen aikuinen nainen, jolla on valkoiset hampaat ja helmikorvakorut? Mutta kun ei. Mä olen se, joka kävelee päin lyhtypylväitä, hyppää vääriin juniin, nauraa liian […]
Oli. Ja menikin jo.
Aina nämä juhlapyhät juoksahtaa ohi. Kaapit ostetaan väärälleen ruokia ja juomia, vähintään koko kylän tarpeiksi ja lopulta koko komeus on ohi ennen kuin ehti oikeastaan alkaakaan. Huomenna jonotetaan taas ostoskärryt vintallaan ruokakaupassa, kun juhannuksen jäljiltä on kaapit tyhjillään. Joka tapauksessa, liian nopeasti meni taas. Mä en niinkään odottanut itse juhannusta, vaan lähinnä kolmea peräkkäistä vapaapäivää. […]
Läskipäälle lenkkimusaa.
Mä olen tehnyt itselleni lupauksen olla lupaamatta enää mitään. Siis varsinkaan elintapoihin liittyvää. Legendaariset “viis kertaa viikos lenkil, kuustoist vatsaa, nelkketkaheksa punnerrust ja kolttoist leukaa illas” -henkiset lupaukset on kyllä nähty. Ku ei se sit ihan toimikaan niin. Lupaamatta yhtään mitään, olen kuitenkin luvannut alkaa voida paremmin. Kokonaisuudessaan. Koitan kaivella taas esiin niitä asioita, joista […]
Paksumman nahan toivossa.
Mua ärsyttää. Ensinnäkin se, että mä olen aina tällänen herkkis. Vaikka olen kovaääninen, nauravainen ja hyvinkin huumorintajuinen, otan kyllä itseeni kohdistuvan kritiikin vähän liian raskaasti. Varsinkin asiattoman kritiikin. Toiseksi ärsyttää nimenomaan tämä asiaton kritiikki. Jota ei oikeastaan voi edes kritiikiksi kutsua, vaan enemmänkin tarkoitukselliseksi vittuiluksi ja lapselliseksi pyrkimykseksi saada jollekin mahdollisimman paha mieli. Kai siinä […]