Myönnetään. Ei se nyt ihan niin huikean armaalta ole näin alkuun tuntunut, tämä arki. Suorastaan lamaannuttava vaikutus on ollut huomattavissa. Niin töissä, kuin kotonakin. Lattian laitto on just yhtä pitkällä, kuin sunnuntainakin, pyykkiä ei ole kukaan muistanu pestä ja töissä pelkkä inventaarion ajatteleminenkin tuotti tuskaisen fiiliksen.
No, jospa kolmas päivä nyt toden sanoisi. Olo on tänään ollut jo reippaampi, huolimatta taas uuden hiiriystävämme yöllisestä metelöinnistä. Inventaarion laskuosuus on (vihdoin) ohi, joten seuraavaksi naputellaan lukuja koneelle. Ehkä mä jään henkiin.
Kaipa se rytmi löytyy taas pikkuhiljaa. Juodaan sitten vaikka pannukaupalla kahvia ja saavillinen Beroccaa. Ihan turha muuten lomalla nukkua pitkään, ei tuntuis jäävän mihinkään varastoon… 😉
Mitäs teidän arkeen kuuluu?
-Päivi-
P.s. Kiitos kaikille postaustoiveita koskevaan kyselyyn vastanneille! 🙂
Tsemppiä sinne arkeen. Eiköhän se taas siitä, luulen. Kahvia vaan ja sitä beroccaa. Silloin tällöin myös tilkkanen viiniä ja pala suklaata. Mä kaipaan aurinkoa, se piristäisi. 🙂
Kiitos, sitä samaa sinne! Kyllä tää tästä pikkuhiljaa varmaan lähtee rullailemaan. Aurinko olis kyllä niin tervetullut kaveri. Onneks ollaan menossa valoa kohti. :)-Päivi-
Tsemppiä <3www.elamankultahippusia.blogspot.com
Kiitos, samoin! :)-Päivi-
Mulla oli sama juttu heti joulun jälkeen… Niitä pyhiä kun oli niin pirusti ja risaisia viikkoja monta. Jotenkin tuntui (ja tuntuu kyllä vähän edelleen), että arjen jaksaminen on niin raskasta… Makaronilaatikkoa ja lyhyitä iltoja. Blaah. Mä tahtoisin joka ilta tortillaa ja shampanjaa.. Mutta kai tää tästä, mä jaksan sillä sinnillä, että jossain vaiheessa on loma auringossa ehkä se kevät (ja VALO) sieltä ennemmin tai myöhemmin tuloo. Tai siis sen on perkele pakko tulla kun kalenteri sanoo niin! Kyllä se tästä, onhan sullakin kaikkee kivaa odotettavaa!!
Hei, tortillaa ja shampanjaa mulle kans joka ilta!!! 😀 Onneks ollaan menossa kevättä kohti, vaikka tää tammikuu kestää jo itsessäänkin yks kolme vuotta. Tsemppiä arkeen, Nipsu! :)-Päivi-
Vähän sama juttu. Ainaski toin inventaarion kanssa. Muistelen viime vuotta, kun teimme sen näin: minä makasin sairaalasängyssä, puhelin oli auki ja sisareni tuurasi kaupassa – luetteli siellä hylly hyllyltä tavaroita ja minä naputtelin koneelle, selälläni maaten. On se nyt sentään helpompaa, muttei herkkua ollenkaan! Enkä ole päässyt kuin vasta alkuun, inhottava homma. Nukkunut olen päivin ja öin, eikä uni lopu koskaan. Toisaalta, kun töissä ei ole enää niin kiire, ehtii vähän nautiskellakin ja kotona jopa hiukan järjestellä paikkoja, voisko sitä jo sanoa sisustamiseksi, no ei sentään…
Mä olisin varmaan jo luovuttanu tossa kohtaa, olet kyllä sisukas! 🙂 Nyt vaan pitäis saada tämä invis pois alta, ni ei kolkuttelis tuolla takaraivossa jatkuvasti…-Päivi-
Täällä myös pientä kankeutta ollut havaittavissa, mutta tänään jo selkeästi parempi päivä. Kyllä se siitä päivä kerrallaan. Ja taas sairastamisen jälkeen aloitettu juoksu toi uutta puhtia.
Mä sain kanssa tänään jo hiukan itseäni niskasta kiinni. Kyllä se tästä. Ja päivätkin pitenee. Thank God! :)-Päivi-
Mulla meni ihan päinvastoin. Maanantaina huippu fiilikset, mutta tämä päivä vastusti jo heti aamusta. Aikaisten aamujen rytmi on vielä hakusessa, mutta eiköhän tuo tuosta tasaannu :O)
Toiset päivät vaan on sellasia, mulla oli eilen. Meinasin jo pistää koko kaupan myyntiin ja hakea johonkin markettiin ryyniä hyllyttämään. Mutta onneks en vielä kuitenkaan… ;)Tsemppiä arkeen! :)-Päivi-