Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Uskomattomalla tarmolla ja tehokkuudella alkoi tämä säkenöivä uusi vuosi 2017. Tai siis nimenomaan ei alkanut. Pystyin välttelemään jopa blogiani koko eilisen päivän sohvan pohjalla piereskellessäni niin tehokkaasti, että viime viikon arkikuva siirtyi – hupsista keikkaa – tälle viikolle. Käytännössä olen siis jo kaksi viikkoa haasteen aikataulusta jäljessä. Säälittävä esitys.
Kuva on kuitenkin eiliseltä. Tiedättekö, kun sen yhtä aikaa varovaisen riehakkaan ja vastuullisen vuodenvaihteen jälkeen päivällä aamulla herää ainoastaan aavistuksen kivistävään olotilaan ja kämppä on kuin sotanorsulauman jäljiltä. Janoisia kansalaisia näyttäisi huushollissa olleen kymmenittäin, puhumattakaan nälkäisistä. Popcorn-vana ei valitettavasti vie piparkakkutalolle, vaan imurinvarteen, mutta onhan tuo kaikki sen arvoista. Loistava seura, hyvä ruoka ja kupliva juoma. Tähtisadetikut puoliltaöin, suukot, halaukset ja toiveikkuus uuden edessä.
Ja taas tulin miettineeksi, kuinka usein juuri nämä parhaat ja merkityksellisimmät asiat jäävät aina arkiväsymyksen ja kiireen jalkoihin, kuinka sitä aina kiristää kaikkein voimaannuttavimmista jutuista. Taas sitä vaan paahdetaan laput silmillä pyykkikasojen ja ruokakaupan väliä ja maristaan kun mikään ei ole kivaa. Ihmekös tuo, jos keskittyy vaan pakolliseen. Ei pakko ole kivaa.
Mä koitan olla hirveästi lupailematta tälle vuodelle mitään, koska jo pelkässä lupauksessa asuu epäonnistumisen siemen. Mutta aion taas yrittää. Istua iltaa useammin ilman huolen häivää, käydä treffeillä ja pelata lasten kanssa enemmän lautapelejä. Lupaan yrittää myös käydä uimahallissa (edes kerran), vähentää roskan syömistä ja ulkoilla enemmän. Yritän.
Mutta ehkä ennen kaikkea aion yrittää nauttia elämästä sellaisena kuin se eteen tulee, kuten viime postauksessa jo haaveilin. Ottaa ilon irti myös arjesta, koska siellä tiskirätin ja Wilma-viestien allahan se elämä piilee. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja on niin paljon, mistä olla kiitollinen.
Tästä tulee varmasti just sopivan onnellinen vuosi.
-Päivi
Hmm.. Pitäisköhän itse tarttua tähän arkikuvahaasteeseen nyt täksi vuodeksi… Tää on ollut aika kiva!
Tartu ihmeessä! Mä seuraisin ainakin mielelläni, varmaan vähän erilaista arkea kun tää meidän sirkus. 🙂
Yrittää on hyvä verbi ❤️ Blogia on mukava lukea, kiitos siitä ?
Yrittää ON hyvä verbi! Jotenkin armollinen.
Ja kiitos. <3
Itseki tuli suunniteltua (eli ei luvattua ) uudenvuoden kunniaksi jos ja vaikka mitä. Onneksi suunnitelmia voi muuttaa! Voi jättää sen normaalin arjen sinne pyykkivuoren alle välillä ja keskittyä olennaiseen, niinkuin esim… no vaikka sipsin syömiseen. Jota piti alkuperäisissä suunnitelmissa vältellä. Onneks en ole sotastrategisti. :’D
Hahaha, just loistavat suunnitelmat. Ja parasta on juuri se, että niitä voi aina muuttaa. 😀
Pääsin tänään treffeille!
Eli treffihaaste on vielä näin tammikussa hyvin hallussa ?
Eikääää, mahtavaa! 😀