Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Tuli joulu kultainen. Tuli joulutunnelma, lahjat, herkut ja yhdessäolo. Tämä kaikki, vaikka taaskaan ei tullut pestyä sen enempää ikkunoita kuin kaappejakaan. Matoistakin tampattiin vaan osa. Joulupullat jäi leipomatta, pipareita lapset teki tasan kerran. Ja silti, tuttu kuusen, kinkun ja glögin tuoksu sai hartiat rentoutumaan ja yhdessäolon tuntumaan erityiseltä juuri eilen, jouluaattona.
Oikeastaan tämän pitäis olla arkikuva 38.2, se on nimittäin meidän perheen tämän joulun lukema. Kuumemittarissa. Pätkäpoika valitteli kuusimetsästä tultuaan kehnoa oloaan, joka paljastui aatonaattona kuumeeksi. Samat lukemat mittautti pikkusisko aattoiltana. Jotenkin aika perinteistä joulumeininkiä. Viime vuonna tosin pitkittynyt kuumetauti iski vasta uudenvuoden jälkeen, mutta näihin aikoihin tuntuisi monessa kodissa kulkutaudit jylläävän. Mä ehdin jo pyyhkiä ahdistushiet otsikolta, kun jätkän tauti paljastui nuhakuumeeksi, eikä vastataudiksi… Jääpähän jotain odotettavaa tälle talvelle vielä, öhö öhö.
Joulua jatketaan täällä Uskolassa siis erityisen rennoissa tunnelmissa, useampi sohvapaikka kun on ehtinyt mennä jo toipilaille. Tänään ei mennä mihinkään, vaan nautitaan vuoden rennoimmasta ja parhaasta päivästä ihan keskenämme. Itse ajattelin parkkeerata lahjakirjani kanssa sängylle. Ja jos vähän sitä suklaata…
Leppoisaa joulun jatkoa, te kaikki ihanat siellä ruutujen äärellä!
-Päivi
Kipeilyä lukuun ottamatta kuulostaa hyvältä, rentoa ja rauhallista! ? Sellaista vetkuilua ajattelin meidänkin päiviin nyt kuuluvan. Vielä toistaiseksi lasten kanssa mummulassa, mutta jossain vaiheessa vois valua kotiin vetelehtimään. Tapanina taas anopille, mutta onneksi täälläkin voi olla ihan sillai ku huvittaa.. Hyvää joulua vaan sinne! ? Kyllä se sujuu ilman suursiivoa ja ilman lunta..
Lumi toisi kyllä sen oman fiiliksensä, mutta menihän se taas näinkin. Siinä mielessä onnea on tuo jatkuva pimeys… ei edes näe, oliko lunta vai ei. 😀
Leppoisaa loman jatkoa!
Ens jouluna ihan taatusti hoidan asiat kuntoon hyvissä ajoin. Tämä vuoden loppupuoli oli nyt tietysti hyvin poikkeuksellinen onnettomuuksineen ja hautajaisineen, mutta tähän kaikkeen kun yhdistää kahden aikuisen työkiireen ja stressin sekä kaikki viimetinkaan jääneet joulujutut niin tuntuu siltä, että olen ehkä jossain lepotasapainossa ens vuoden alussa aikaisintaan.
Täälläkin näytti kuumemittari 38.8 aattoaamuna esikoisella. Tänään lääkäri antoi tuomioksi angiinan ja korvatulehduksen. Sukulointi on siis hoidettu vajaalla perheellä ettei tartutettaisi muita huonokuntoisia.
Pino kirjoja odottelee tuolla enkä yhtään viinilasillista ole vielä jaksanut (?) juoda. Ehkä sitten huomenna. On siis vielä jotain kivaa odoteltavaa 🙂
Voi ÄH! Ei nyt ihan kaikkein parhaimman kuuloinen joulu… toivottavasti esikoinen jo paremmassa hapessa, meillä pätkiksellä tuntuu pitkittyneen ja levossa mennään edelleen. Noh, eipä ole kiire mihinkään.
Toivottavasti oot saanu jo punkkusi ja jalat hetkeksi ylös. Olet sen ansainnut!