Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Tällä viikolla kuva puhukoon puolestaan. Jos joulufiilis olisikin ollut hieman aiemmin kadoksissa, tänään sitä on kurottu kiinni oikein urakalla. On siivottu, leivottu joulun ensimmäiset piparkakut, väsätty rocky roadeja, kuunneltu joululauluja ja paketoitu näpit hiertymillä lahjoja. Huomenna on vuorossa ilahduttava postissa jonottaminen, kun pakettivuori on saatava ajoissa (tai edes sinne päin..) matkaan. Vaikka ilollahan minä satkun postimaksuihin tällään, jotta saavat postilaiset palkkansa. Vaikka ihan ilman nurmikonleikkuuta.
Nyt alan vähitellen jo odottaa joulua, ja etenkin muutaman päivän kuluttua koittavaa lomanpätkää. Onhan tää joulu nyt kaikesta stressailusta huolimatta aika kiva.
-Päivi
Vink, vink!
Postilla on sellainenkin palvelu, jossa paketin kanssa ei tarvitse postissa jonottaa.
Paketti maksetaan omilla pankkitunnuksilla ko kotona ja vain jätetään, jonon ohi, postin tiskille.
Testasin ja käteväksi havaitsin.
Kotona meni toki aikansa, kun näpyttelin tietoja tabletilla, mutta sainpahan tehdä sen sohvalla istuen ja ilman toppatakkia ja hikeä niskassa…
Joo, ja hei pakettiautomaatti on kova! Eilen tosin sit vaan mentiin sinne postiin. MUTTA selvittiin uskomattomasti ilman suurempaa niskahikeä, koska tajuttiin valita niin myöhäinen aika, ettei asioimaan ollut eksynyt enää ketään muuta. 😀
Yksi sana: pakettiautomaatti.
Jouluiloa Nakkimutsilaan!