Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Hyvät naiset ja… öh, no pääasiassa varmaan naiset! Tällä päivämäärällä julistan, että jouluun on aikaa enää neljä maanantaita. NELJÄ! Eikä oo kuulkaa hyasinttii, ei lahjaexcelii, eikä viime vuodenvaihteessa alennusmyynneistä hamstrattuja kinkkupusseja. Joulukortit jäänevät tänä vuonnakin lähettämättä ja pukki tilaamatta. Eli siinä mielessä perinteinen joulu tulossa.
Onneksi viime vuosina on käynyt varsin selväksi, että ihan hyvä joulu kyllä tulee, vaikka kaapit jäisikin pesemättä. Joulumieli koostuu kuitenkin ihan muista asioista kuin puunaamisesta ja emäntäpisteiden keräämisestä. Jouluruoka on aina maistunut hyvin, oli se sitten pieteetillä itse valmistettua, tai valmiina ostettua. Tunnelma on aina ollut yhtä lämmin riippumatta ikkunoiden puhtausasteesta. Ja lahjat on tuottaneet iloa aina, vaikkei paketin päällä olisikaan sieviä kulkusia tai virkattuja tähtösiä.
Kyllä meillä aina joulua laitetaan, mutta ihan oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Tänään sytytin ensimmäisen kynttilän perinteisessä lasipurkkikynttelikössä ja ensimmäiset joulutortut on jo paistettu. Erityisesti taputin itseäni olalle muistettuani ostaa lapsille joulukalenterit ajoissa ja ensimmäiset joululahjatkin on jo hankittu. Ennennäkemätöntä tehokkuutta!
Meidän jouluperinteisiin kuuluu myös kaupungin joulukadun avaus, jota juhlittiin tänään. Kaupungin jouluvalot on sytytetty, joulupukki tavattu ja toriglögit juotu. Joulun odotus alkaa meillä siis virallisesti tänään. Täsmälumisadekin yllätti.
Ajattelinpa muutaman viikon kuluttua pitää pienen joululomankin, kun kesällä jäi lomat pitämättä. Sitä odotan.
-Päivi
Lumi kieltämättä auttaa tunnelmaan pääsyyn! Viime vuonna tunsin jääväni joulutunnelmasta ihan paitsi, putosin kelkasta jo hyvissä ajoin, enkä vain saanut mieltäni “kirittyä” oikeaan tunnelmaan ennen kuin joulu jo oli ohi. Siksi tuntuukin hyvältä odottaa joulua tänä vuonna jo tässä vaiheessa.
Sain eilen yllättävän puuskan ja paljon “jouluista” valmiiksi. Siis kaivettua esiin joululevyjä soitettavaksi ja kynttilöitä poltettavaksi. Pöytäliinankin laitoin.
Meillä ei jouluksi siivota sen kummememmin ja ruokaa ja leivonnaisiakin laitetaan jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Siis vaikka seitsemän taatelikakkua, muttei välttämättä mukillistakaan glögiä…
Joulusisustukin onnistuu olemassa olevan “päälle”, samoin yksinkettaisin värein ja kuvioin (eli siis se kynttilä pöytään).
Ainoa “pakollinen” ohjelmanumero (ja stressi) on lahjat, joiden kohdalla ei voi mennä aidan alta. Mutta eiköhän nekin vielä järjesty…
Olikin tossa hetken aivan ihana ilma. Nyt jo meillä päin jo lumi sulaa ja heti alko masentaa… Mäkin varmaan laittaisin enemmän joulua, kun aikaa olisi. Ja jos maltan jonkun vapaan pitää, varmaan leivon ja pakerran bataattilaatikot tulille. Mutta toisaalta on huojentavaa tajuta, että ilmankin pärjää.
Ensimmäinen adventti valtasi Seattlen alueenkin. Kaupat huutavat hoosiannaa suurien joulutuoteröykkiöidensä puristuksessa. Meillä on muutto viiden kadunvälin päähän juuri ennen joulua tai heti joulun jälkeen. Että siinä mielessä perinteinen joulu, ettei mitään liian urautunutta ole tiedossa. Mutta adventin aikaa paloi kynttilä aamupalapöydässä tänään ja lapsilla kirkkaat silmät siitä odotuksesta, että se joulu tulee (meistä epäsovinnaisista vanhemmista huolimatta!!!).
Oi, kunnon ultimate joulustressi höystettynä muutolla. En kadehdi, pakko myöntää… Toi on kyllä niin totta, että lasten iloon yhtyy kyllä mielellään. Ja ne sen joulunkin mukanaan tuovat. Eivätkä onneksi anna unohtaa. 🙂
Tsemppiä muuttohärdelliin!