Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuva Emmiltä.
En oikein tiedä, miten aloittaisin. Muuten kuin kiitoksella ja kiitollisuudella. Eilisessä Inspiration Blog Awards-gaalassa tämä mun neljäs lapseni, nakit ja MUTSI sijoittui tuomariston valinnoissa kolmen parhaan Lifie-blogin joukkoon. Siis satojen upeiden, ammattimaisten ja viimeisteltyjen blogien joukosta! Pääsy kärkikolmikkoon tuntui hienolta ja liikuttavalta, enkä osannut olla pettynyt, vaikka voittoa ei tullutkaan. Visuaalisesti upea ja sisällöllisesti monipuolinen Mami Go Go kyllä ansaitsi ykköspalkintonsa.
Tuomariston perustelut pistivät herkistymään. Blogia kuvailtiin hulvattomaksi arjen kuvaukseksi ja minua itseironian kuningattareksi (muistaakseni). Kiiteltiin vertaistuesta samassa elämäntilanteessa eläville.
Tuli ihan hurjan lämmin ja kiitollinen olo. Vaikka suurin palkinto ja kiitos olette te lukijat, jotka käytte täällä päivästä toiseen, tuotte omia näkökulmianne välillä vaikeisiinkin aiheisiin ja vertaistukea myös mulle, tuntuu tietysti tällainen tunnustus ammattilaisten suunnalta aivan älyttömän hyvältä. Antaa taas lisää potkua persuuksille jatkaa, panostaa ja kehittyä koko ajan lisää.
Julkista blogia mä olen kirjoittanut jo vuodesta 2009 saakka. Vuosien aikana blogista on tullut, paitsi osa työtäni, olen myös suurilta osin sen myötä päätynyt nykyiseen ammattiini. Tuskin koskaan olisin suunnannut viestinnän ja kirjoittamisen pariin, jos en olisi tuolloin 7 vuotta sitten vaan alkanut kirjoittaa. Ihan nollasta, osaamatta mitään.
Vuodet ovat onneksi hioneet tekstiä (luojan kiitos, aika paljonkin!), aiheita ja kokonaisuutta. Olen ehtinyt vähän opiskella ja löytänyt tämän rosoisen oman juttuni. Mikä on lopulta juuri kaikkein tärkeintä. Että on se oma juttu ja tekee sitä juuri omalla tavallaan. Ideavarkaissa on toki aina fiksua käydä, mutta tärkeintä on, ettei lähde apinoimaan ketään. Pitää riittää itsenään, omalla jutullaan.
Ja ehkä siksi tämä tuntuukin niin hyvältä. Että mun juttu, välillä räkäinen, rosoinen ja humoristinen, toisinaan kiukkuinen ja vakavakin, tuntuu hyvältä myös teistä lukijoista, näistä alan ammattilaisista sekä blogikollegoista, joilta sain eilen jälleen miljoona kaunista sanaa, joita olen edelleen tosi huono ottamaan vastaan. Mutta arvostan ja olen hirmuisen kiitollinen.
Blogien ammattimaistumisesta ja bloggaamisesta ammattina puhutaan paljon. Tästä olin keskustelemassa eilen iltajuhlaa edeltävässä päivätapahtumassa Bloggers Inspiration Dayssa, yhdessä Uinon Aino Rossin ja UKKO.fi:n Olli Kopakkalan kanssa. Vaikka blogi ei mulle kokopäivätyö olekaan, se on yksi osa silppuduuniani ja saan tästä yhteistöiden myötä myös tuloja. Huippusuositun Uinon Aino oli vähentänyt päivätyönsä tunteja vähitellen ja vasta muutama kuukausi sitten ryhtynyt kokoaikaiseksi some-työläiseksi. Vaikka tekemisemme, kohderyhmämme ja se muoto, millä töitä teemme oli erilainen, yhteistä oli se, että me molemmat ollaan tehtyä vuosien työ päästäksemme sinne missä olemme nyt. Siinä vielä yksi syy, miksi tuntuu hyvältä saada tunnustusta.
Niin, että kiitos. Kiitos teille lukijoille, kaikille jotka äänestivät mua yleisöäänestyksessä. Kiitos, kun käytte täällä, luette, kommentoitte ja laittelette viestejä. Kiitos vertaistuesta, some-jaoista ja jokaisesta sanasta, joita olette uskaltaneet tulla mun kanssa vaihtamaan, jos ollaan satuttu törmäämään. Kiitos tuomaristolle suuresta kunniasta.
Tämä blogi on antanut ja mahdollistanut mulle niin paljon. Olen kiitollinen ja onnellinen.
-Päivi
Jee, onnea! Paikkasi kärjessä ansaitsit, kun oot niin paras!
T. True Nakittaja ?
Kiitos, ihana! Niin mahtavaa, kun teitä pitkän matkan nakittajia on vaan edelleen messissä. <3
Onnea – Ansaittu tunnustus!!
Kiitos! <3
Hahaa! Jippii! Me tehtiin se!
Sä teit sen kovimman työn. Kirjoittelit satoja tunteja ja me vaan täällä kliksuteltiin nakitjamutsit.com ja välillä äänestä nappia 😀 Mutta ai vitsi mä olen iloinen, että just sun blogi oli siellä top kolmosessa ja mä olen niin iloinen että niin moni äänesti.
Mä luen monia blogeja. Eri IT välineet on kasvaneet mun käsiin kuin pyrstö merenneidolle joten pyörin netissä vapaa-ajalla kuin myös työssäni. On kiva että blogeja on monenlaisia. On kivaa käydä hakemassa inspistä kuvankauniista kodista tai gourmet leipurin tekeleistä. Ihastelen urheilullisten ihmisten itsekuria ja kroppaa ja välillä tyylikkäitä vaatteita.
Mutta mikään, ei mikään, voita sellaisen pienen kaupungin rempseän Päivin postauksia missä elämä on rehellisesti mitä se on. Välillä se on kuin kiiltokuvaa, välillä vi***taa, joskus oli jesaria housuissa tai muuten vaan ruuhkavuodet. Sitä se elämä on täälläkin. Kukaan ei jaksa lukea vaaleanpunaisesta hattaraelämästä vuodesta toiseen sillä silloin luulee helposti että itessä on joku vikana kun huono päivä tulee enemmän kuin kerran vuoteen.
Kiitos että jaksat kirjoittaa meille. Kiitos että jaat meille ne hattarat että myös ne ruuhkavuositarinat. Hyvä sä!
Niin ja tarkemmin nyt katsottuani ilmeisesti me failattiin se meidän osuus kun ei oltu ihan tarpeeksi paljon painettu sitä äänestä nappia lukioiden suosikki kategoriaan asti. Mutta hyvä jättää ens vuodeksikin jotain saavutettavaa <3 Loistavaa että tuomarit oli hereillä ja huomasivat että nakkilandiassa tapahtuu liikehdintää 😀
Hahaha, noooh, ei se haittaa. Keväällä sain jo pronssia teidän ansiostanne, joten te olette suoriutuneet omasta osastanne enemmän kuin hyvin.
Ja kiitos aivan järjettömän ihanasta viestistä. Välillä tuntuu, ettei mulla ole enää mitään sanottavaa. Mutta jostain sitä silti aina lopulta kumpuaa. Ja onneks ootte te, jotka annatte tulitukea koko ajan. <3
wowwwooo hienoo Päkä 😀 terkut lumisesta ja liukkaasta karjalasta. Taas mie totteen et naurettaa vaik syän märkänis 😉 Mie oon kyl nyt niin onskuponsku siu puolestais et a vot hyvä tyttö 😉
Aaaaaw! Ihanaa! Kiitos!
Jes wautsi, onnea!! Ääneni annoin ja korteni kannoin. Tälläkin kertaa. ? Kiitos siitä, että sanoitat ja tuot julki niitä meidän monien jakamia/kokemia tunteita. Kiitos, että välillä saadaan lukea ruusunpunaisesta elosta, pienistä onnen hetkistä ja välillä rämmitään arjen upottavassa suossa reikäisillä kumisaappailla. Kiitos siis aitoudesta ja monipuolisuudesta. Jatketaan yhteistä taivalta. ?
Kiitos, darling Sylvia! Mä ilahdun aina yhtä paljon, kun huomaan teidän vakkareiden jaksavan käydä aina vaan. Se on mulle tärkeetä. Kiitos vertaistuesta ja kommenteista. Olet ihana! <3
[…] -kategorian voiton vei Mami Go Go -blogin Minttu mun ja Päivin jakaessa kakkos- ja kolmossijat. On jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavaa, miten raskaasti […]