Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Verkkarisunnuntai. Ihana, tarpeellinen löhöilypäivä, jolloin kenenkään kello ei soinut, eikä kukaan juossut mihinkään.
Pitkät yöunet loppuivat ennen yhdeksää ja rauhallisen aamukahvin ja hesarin jälkeen sukelsin viltin alle ja annoin itselleni pitkästä aikaa luvan ihan vaan olla ja lukea. En ole tehnyt mitään kodinhoidollisesti järkevää tai hyödyllistä, vaan kerännyt vaan voimia.
Iltapäivällä suin vähän tukkaa pois silmiltä, täräytin Reinot jalkaan ja astelin kiharapään kanssa parin korttelin päähän elokuviin. Kikateltiin kaksin ja syötiin suklaata. Kotona sukelsin takaisin vällyihin jatkamaan lukemista.
Täydellinen päivä. Jokaisella pitäisi olla vähintään yksi tällainen kuukausittain.
-Päivi
Kuulostaa just ihanalta! Voisikin koko päivän vaan lukea ja olla.. Mut vaikka en mikään kodinhengetär olekaan, niin kyllä huono omatunto pukkaa aina, jos on liika kauan tekemättä jotain hyödyllistä. Tosi ärsyttävää, sillä kyllä tosiaan joskus täytyisi vaan saada olla.. Saisko tässä byrokratian luvatussa maassa tästä jotenki lakisääteisen asian?
Toi on sellanen naisten ongelma, väitän. Mutta mä oon nyt vähän niinku pakon edessä opetellu siitä pois. Koska jos paahtaa työhommia ja talkoohommia viikot pitkät, on oikeasti pakko joskus levätä. Ja kun kotityöt ei ole kyllä lepoa. Ainakaan mun mielestä. 😀
Voitais alkaa ajaa tätä lakisääteiseksi kyllä!