Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Mikäli olisi vielä jäänyt jollekin rivien välistä, alta tai ihan päältä luettuna epäselväksi, täällä nakkilan huushollissa on olleet käynnissä vähän hevit ajat. Kiireen ja riittämättömyyden kanssa on painittu viime viikkoina ihan riittävästi ja tuo on tietysti osaltaan heijastunut myös tänne blogiin. On ollut hiljaisempaa ja aiheet kovin matalapaineisia.
Juuri näistä syistä olin erityisen onnellinen heräillessäni tänä aamuna kohmeloisena. Darrassa, kanuunassa, kankkusessa, krapulassa, ihanan kuohuviinin, mansikkamargaritojen ja tanssin täyteisen illan jälkeen. Pää tyhjeni hetkellisesti kaikesta stressistä ja sinne mahtui vain tahmealla tanssilattialla kuullut, mauttomat ysärihitit.
Aamulla pöydällä odotti tämä, onnellisen illan jälkeinen näky. Joskus yhteinen ilta ystävän kanssa on juuri se, mitä ihminen tarvitsee.
-Päivi
Kyllä, näin se on. Välillä täytyy rentoutua! 🙂
Se on just näin! 🙂
Amen. PS. Ai nou thö fiiling. Veri vell.