Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Meidän perheen arkikuvasarjan toisessa otoksessa pureudutaan arkeuden ytimeen. Tiskikoneen tyhjennys, tuo lapsisosastomme kiistakapula, lankesi tänä iltana pätkäpojan tehtäväksi. Mähän olin tuossa syksyllä nerokkaasti keksivinäni tavan, jolla saisin muksut tekemään tämän hurjan vaativan homman itsenäisesti, oma-aloitteisesti ja tappelematta. Tein rastilistan.
Periaatteesta en suoranaisesti maksa kotitöiden tekemisestä, koska mun mielestä ne kuuluu jokaisen kotona asuvan (ja sitä myötä sotkevan) kontolle. Ajattelin kuitenkin, että jos se jokapäiväinen “sunvuoro-sunvuoro-eiainakaanmunvuoro-määteinviimeks” -kiljuminen saatais vaihtumaan selkeisiin vuoroihin, olisi se jonkun kivan palkkion väärti.
Niinpä mä oikein viivottimella piirsin jokaiselle ruudukot ja lupasin, että kunhan ne on täynnä, saa valita yhden kolmesta. Pääsee kaksin elokuviin toisen vanhemman kanssa, kaksin syömään toisen vanhemman kanssa tai saa 10 euroa rahaa. Tiskikoneen tyhjennyksestä saisi yhden rastin ja täyttämisestä yhden. Jokainen ilmoitti heti alkuun valitsevansa syömisen tai leffan ja alkoivat innokkaasti täyttää rastitaulukkoa.
Se, mitä en tullut viivain-päissäni huomioineeksi, oli että ruudukoista tuli ihan vahingossa aika isot. Kerran sitten menin laskemaan ruudut ja istu ja pala, niitähän oli yli 60! Siis jokaisen muksun ruudukossa. Just. Aika houkuttelevaa.
No enhän mä tietty voinut lähteä perääntymään, koitin vaan tsemppailla muksuja, että hyvin menee ja ei enää kauaa. No eipä leipä. Mutta vanhimmalla alkaa kyllä olla rastit vihdoin plakkarissa. Pienemmät konttaa muutaman askeleen jäljessä, mutta ihan samanlaista urputusta ei tyhjennyshommista enää tule, kuin aiemmin. Vaikkei tämä mutsin rastisysteemi nyt niin aukottoman loistava ollutkaan…
Pitäisköhän miehellekin alkaa jakaa jotain imurointirasteja…?!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Nää on niitä ikuisuusriitoja, enkä kyllä oo viäkään saanu näitä toimimaan oma-aloitteisesti mutta kuulemma kun jaksaa jankuttaa, lopussa kiitos seisoo. Mä tein neljälle mukulalleni (8,9,15&17v) viikon jaksoissa vaihtuvat työlistat. Isommat vaihtelee listaa keskenään vuoroviikoin ja pienet omaansa. Homma on selkeempää kun tietää millon kenenki vuoro ja ketä syyttää tekemättömästä mutta jatkuvaa jankuttamista se vaan on…
Toi on oikeesti varmaan ainut järkevä tapa jakaa niitä hommia. Vaikka tuskin jankuttamisesta ikinä mihinkään pääsee… Huoh!
Saako lainata?
60 rastia jokaiselle riittäisi hyvin vuodeksi eteenpäin…
Anna mennä vaan! 😀
No lapsista en tiedä, mutta paskimmat duunit saa aikuisten kesken suoritetta kun palkkioksi on oraalisia palveluita luvassa. Kyllä sitä muutenkin pitää olla, mutta tuleepahan hoidettua parisuhdetta samalla. Eikä pliis mtn jeesustelua aikatauluista, jaksamisesta jne. Ei se aina huvita aloittaa, mutta ei se jälkikäteen kadutakkaan.
Now that’s the spirit! En oo kyllä tajunnu edes ajatella moista vaihtoehtoa, myönnän.
Meillä oli viikkotyövuorot kolmelle pojalle, jotka kierti viikoittain.
Tehtävät oli kirjattu paperille muistiin, ja niistä oli sovittu yhteiseti. Pojat olivat 7, 8 ja 12 vuotta, kun “kotityölistat” otettiin käyttöön. He saivat 3 mk/vk! + joskus “humpuukirahaa” hyvin suoritetusta/ylimääräisestä työstä.
Tehtävät sisälsivät:
1. Keittiö: ruokailun kattaminen ja tyhjennys.
2. Imurointi viikoittain (koko OK-alo: 5h+k+s) ja ET+TK:n siivous/järjestäminen päivittäin.
3. Ulko-ovien/-katoksen siivous päivittäin + polttopuiden kanto tulisijojen lämmitystä varten.
Nuorimmat aloittivat leipomisen/ ruuan laiton tekemällä “yhtä-paljon-kakkuja”, joita paistoivat mikrouunilla ja päällystää hilloilla/Jääskeläinen.
Vähitellen uteliaisuus/taidot tuottivat “courme'”-pihvejä tyttöystäville ja kavereille!
Nykyisin pojat ovat hurjan taitavia kodin hoidossa (paljon muussakin!)
Nuorin leipoo mm. leivonnaiset itse; täys-ruis- vuokaleipääkin syntyy sähköuunissa! Nyt hänellä on sitten leivinuunikin rakentamassaan OK-alossa.
Ajattele, tuo 3 markkaa/vko. Jos nyt ehdottaisi muksuille, että saatte 50 senttiä, niin katsoisivat varmasti kuin halpaa makkaraa. Tosin onhan se rahan arvokin hieman muuttunut.