Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Tiättekste tän? Ku ootte lähdössä juhliin. Ensin komennat hirveessä hiessä mukulat puunaamaan ittensä juhlakuntoon, tai edes sinne päin. Lopulta tietenkin kamalassa kiireessä ja kainalot soijassa koitat pujottautua omaan kolttuusi, kuivaat naamahikeä vessapapeririekaleilla ja kaivat iltalaukkujen pohjat huulipunan toivossa.
Tämän kaiken keskellä jo noin puolitoista minuuttia odottamaan joutuneet mukulat äityvät luonnollisesti tappelemaan. Kuvassa isoveli osoittaa siskolleen, kuinka tämä poseeraa kuvissa. “Niinku tälleen. Ja niinku tälleen. Ja sit viel niinku tälleen.” Pikkusisko läimäisee ärsyyntyneenä veljeään, syntyy kahakka ja mutsin on pakko korottaa ääntään.
Kuin taikaiskusta mukulat ovatkin yht’äkkiä samalla puolella ja katsovat vanhempiaan hölmistyneinä ja vähän jopa säälien.
“Pakko noin pienist alkaa ragee?”
“Nii just, pakko noin pienist.”
Vaihtoehtoisesti syytetään sitä toista. Koska kyllähän me kaikki tiedetään, kuka tämänkin alotti. Se oli toi.
Mun tekis nyt mieli siideriä.
-Päivi
P.S. Blogi päivittyy nyt vähän kesämoodissa, eli hiukan harvakseltaan. Roikuskelkaa messissä silti. Puss!
On se muuten kumma, että juhliin lähdettäessä äiti aloitta valmistautumisen aina ensin, noin kaksi tuntia ennen lähtöä. Puolet omasta meikistä, kolmanne kampauksesta, kokoon kurovat (tai sellaiseksi ainakin mainostetut) alusvaatteet ja sukkahousut.
Sitten alkaa lasten metsästys, puunaus ja pukeminen (sekä miks on pakko -perustelu), hiustenlaitto ja “lenkkarit ei lähtis mukaan” -toivelätinä. Välissä mies käy kysymässä puhtaan ja silitetyn paidan perään, pyytää mielipidettä suihkussa käymisestä/parran ajosta/ solmiosta/ kengistä tai mistä nyt milloinkin.
Lopulta saat lapset ja miehenkin juhlakuntoon, huomaat kellon olevan jo ihan vaikka kuinka paljon. Meikki jää kesken, hiuksetkin vähän sinnepäin ja juhlamekon vetoketju kinnaa taas. Aloitit ensimmäisenä ja olit viimeisenä valmis. (Tai melkein valmis). Taas tyylikkäästi myöhässä.
Autoon istuessasi mies kysyy, miksi rouva on taas niin ihmeen kireänä 😀
Aaahahaha, no äläpä! Mutta toi sama on kyllä ainakin meillä nähtävissä joka aamu. Sillä aikaa, kun arvon herra pitää vessanpyttyä paikallaan, toimii alakerrassa uskomattoman tehokas aamutetris. Ja kuka onkaan ensimmäisenä hereillä, mutta viimeisenä valmis? No äiskä tietty.
Miksköhän me ollaan AINA niin kireinä. 😀
Mikä se onkin, että miehenKIN pitää olla niin avuton? Ei mua kiinnosta, kumman kravatin se laittaa ja onko liilat sukat paremmat kuin vihreät. Tarpeeksi töitä omassa ja lasten ulkoasussa…
En mä tajua! Ja itte aina ihan hirveessä hiessä kuivaat kainaloita, kun äijä seisoo odottavana ovella. Olihan sillä ne housut ja paita, mitkä piti pukea. Epistä!
There, there!!
😀
Toivon,että sait juhliin tultuasi heti jotain siideriä..;)
No siellä en saanut, mutta kotona otin kyllä heti. 😀