Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.
Huijasin tossa pari viikkoa sitten tätä arkikuva-sarjaa tällaisella silotellulla sisustelukuvalla. Ajattelin nyt saman tien lopettaa tuon hömpöttelyn ja postata taas tätä todellista arkirealismia.
Ollu vähän kuvan mukainen viikko. Tänään nousin ihan väärällä jalalla, enkä meinannut saada aikaiseksi yhtikäs mitään. Kiharapää oli sopinut jo eilen yökyläilystä ja marssi luonnollisesti muurahaiset shortseissa aamukasilta yökyläreppu selässä kyttäämään kelloa. Kun lähtö oli sovittu vasta kolmeksi, voinette kuvitella, kuinka pitkät seitsemän tuntia olohuoneen työnurkkauksessa oli. Todella pitkät. Todella.
Sain lopulta pakolliset työt puserrettua valmiiksi ja mimmikin pääsi reissuunsa, mutta mitään ylimääräistä en edes yrittänyt. Ajattelin tosin aamulla karata töihin ja jättää imurin keskelle lattiaa. Vähän niinku vihjeeksi.
Jaaaaa palata sitten iltapäivällä imuroimaan. Hah.
Mutta että tällanen blogikoti. Ei oo ny pioneja. Sori.
-Päivi
Mua pelottais jos lapsiperheen koti näyttäis oikeesti siltä, kuin se edellinen kuva. Olis epänormaaleja lapsia tai sit hyper-aktiivinen siivooja äiti 😉
No nii-i! Se on sellanen harvinaisten siivouspäivien Kodak moment. 😀 Normaalisti kuitenki tätä settiä. Hitto, kun oliskin sellanen hypersiivooja. Mut ei. Kyl mä vaan mieluummin teen jotain muuta. 😀
Kyllä tää juu näyttää jo paremmalta, noinniinku lohdulliselta. Meidän koti on harvoin oikeesti siisti, vaikka harvoin se toisaalta on ihan täysin pommin jäljiltä.. Mutta aina joka huoneessa pyörii pölyn lisäksi kamaa, joka ei sinne kuuluis.. Mä oon pari päivää kattellut olkkarin lattialla olevaa jääpalamuottia jaksamatta siirtää sitä joko lasten keittiöleikkiin tahi oikeaan keittiöön. Joskus ihan ylivoimaista tai sit vaan ei kiinnosta. Haittapuoli on se, että tavaraa hukkuu. Pari viikkoa oon etsinyt vimmatusti juniorin toista saapasta – ei löydy mistään! Käsittämätöntä.. Ite se on sen johonki kuskannut ja mä oon etsinyt jo keittiön kaapeista ja saunanparven alta ym epäilyttävistä paikoista. Käly joskus kyllä sanoi, että pitäiskö kenkiä säilyttää vaan eteisessä (kun tuskailin keittiöön kulkeutuvaa hiekkaa), mut juu, heti ihan, kun kaksvuotiaskin olis asian kanssa sinut. Ja kyl noi likatkin rinsessaleikeis tarvii millon juhlakenkii, millon lenkkareita. Tänään hukassa oli (ja on edelleen) pojan lippis. Aargh!!
Toi on muuten totta! Ja repesin jääpalamuotista, toi jotenkin kiteyttää just kaiken. Ne lattioilta löytyvät tuotteet on yleensä juuri jotain ihan käsittämätöntä, siis sellasta, mikä ei todellakaan kuulu nyt vaikka olkkarin lattialle. Ja vaikka meill mukulat on jo isompia, ni homma jatkuu ihan samana. Plus että vituttaa kerätä muiden jättämiä roinia. Jää mulle ikuiseksi mysteeriksi, miksi asioita ei voi vaan kerralla palauttaa niille kuuluville paikoille. Phuuuh!
Sen verran eilen oli pakko kaaosta kesyttää, kun kylään oli tulossa lapsettomia vieraita. Tiedättehän, ne voi olla aika armottomia.
Vaikka ymmärtäähän sen, jos ei ole tottunut tennissukkiin kirjahyllyssä tai omenanraatoihin eteisen kynnyksellä, voi meidän kodissa olla vähän sulattelemista…
Toi on kamalinta. Varsinkin, kun joskus voi oikein tuntea sen arvostelevan katseen nurkasta nurkkaan. Mut oon nyt viime vuosina koittanut ottaa asenteen, että muut sopeutukoot. Ku tää ois niinku meidän koti ja sotku. 😀
Siis pitäiskö munkin sopeutua oman koti sotkuun? Sitkeästi taistelen ajatusta vastaan ja yritän todistella itselleni, että kyllähän MINÄ aamuisin siististi, mutta kun noi muut…
Aivan mahtavaa!! Alan heti seurata blogiasi :).
Huippua! 😀 Tervetuloa mukaan nakkeilemaan!