On ihanaa, että näin 8.3. on marketit väärällään tulppaaneja, ruusuja ja suklaasydämiä. Leivoskauppa käy kuumana. Työpaikoilla kukitetaan naisia. Onhan naistenpäivä.
No vähänkö hei mahtavaa! Mikä tahansa syy saada kukkia tai lahjoja on hyvä syy. Tosin uskoisin, että suurin osa naisista vaihtaisi vuosittaisen neilikkakimppunsa päivittäiseen arvostukseen ihan koska tahansa. Koska, let’s face it, naisena joutuu edelleen perustelemaan itseään ja todistelemaan pätevyyttään miehiä enemmän. Siellä työpaikalla naistenpäivän kukkien lakastuttuakin naisen euro on useimmiten edelleen vähemmän, kuin miehen. On se sitten 83 senttiä tai 97 senttiä. Se on vähemmän.
Itse en lakkaa hämmästelemästä toisen ammattitaidon väheksymistä. Olen viimeisen vuoden aikanakin ollut useita kertoja tilanteessa, jossa mielipiteeni tai neuvoni asiasta, jota olen sekä opiskellut että käytännössä toteuttanut, sivuutetaan täysin. Tämä sama mielipide tai neuvo otetaan kyllä avosylin vastaan myöhemmin, kun sen esittää joku muu, jostain muualta.
Olen pohtinut, olenko aikaansaanut uskottavuusongelman ehkä itse. Vähättelemällä itseäni (viimeksi lauantaina kerroin tekeväni liirumlaarum-hommia), esittämällä asiani väärin, kantamalla itseni väärin, vitsailemalla liikaa tai ehkä pukeutumalla väärällä tavalla. En halua uskoa, että se voisi johtua sukupuolestani. Eihän se voi. Eihän?
Pahintahan vähätellyksi tulossa on, että lopulta siihen alkaa uskoa itsekin. Aika moni epävarmuustekijä minussa, on se sitten ulkonäköön tai ammattiin liittyvä, juontaa juurensa jonkun sivuuttavasta tai loukkaavasta kommentista jossain elämänvaiheessa. Lopulta sitä itse arkailee olla niin hyvä, kuin oikeasti on.
Työtä, politiikkaa tai päätöksiä ei tehdä sukupuolella. Tai ei ainakaan pitäisi tehdä. Mä toivoisin eläväni maailmassa, jossa mitään sukupuolikiintiöitä ei tarvita. Että yritysten johtoon, eduskuntaan ja johtokuntiin valittaisiin osaamisen, ei sen perusteella kummat vehkeet löytyy alakerrasta. Minä en halua ainakaan olla kiintiönainen, vaan päästä mukaan paikkoihin, tekemään ja ehkä jopa päättämään asioista, koska osaan.
Tänäänkin olen kohdannut monta naista. Ihanaa, nauravaa, aitoa, hauskaa, mutta myös inhottavaa ja kiukkuista. Ja äkäinen olen harmillisen usein itsekin. Vaan onko tuo lopulta ihme. Harva sitä jaksaa pidemmän päälle taistella oikeudestaan olla sellainen kuin on. Taistella uskaltaakseen olla juuri niin hyvä, kuin on.
Ihan mahtavaa, jos muistit jotain naista tänään kukilla, suklaalla tai jollain muulla tavalla. Vielä mahtavampaa, jos muistat osoittaa arvostuksesi häntä kohtaan myös jokaisena muuna vuoden 364 päivänä. Tyyli on vapaa.
Ja kukkakimppu piristää muuten aina. Vaikkei kalenteri sellaista muistuttaisikaan hommaamaan.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
