Niinpä. Viimeistään bloggaamisen myötä kuvausten kohde on muuttunut ratkaisevasti. Tulee kuvattua kotia, kaupunkia, kaikenmaailman asetelmia ja puskia. Mutta harvemmin enää nykyisin lapsia. Nyt kun vauva-ajat on ohi, eikä ihan joka askelta ole tarvis ikuistaa, se on vaan jäänyt. Ja ku ne kuitenkin vaan aina irvistelee.
Eilen päätin kuitenkin hyödyntää yhden tämän kesän viimeisistä aurinkoisista illoista, suostuttelin muksut vaihtamaan päälle jotain edes hieman siistimpää ja paineltiin Myllymäelle. Ihan älytöntä, kuinka harvoin siellä tulee käytyä. Matkaakin kun on kuitenkin alle 100 metriä.
Kuvista on tarkoitus saada teetettyä muutamia kehyksiin joko portaikkoon, yläkertaan tai makkariin. Ehkä kaikkiin. Uskoisin, että 250:sta kuvasta muutaman kelpuutan seinälle asti.
Muutama kuva eiliseltä illalta myös tänne blogin puolelle. Mä olen perehtynyt uuden kameran asetuksiin aivan hävyttömän huonosti, mutta kuvaaminen ei olekaan mulle mikään oikea harrastus. Se on vaan kivaa.
Mä luulen, että samoissa maisemissa tullaan hoitamaan aikanaan myös rippi- ja ehkä yo-kuvatkin. 😉
-Päivi-
Jossain netissä näin sellaisen kuvakokoelman, missä oli aika ajoin (monien vuosien aikavälillä) kuvattu samat sisarukset samassa asennossa ja samassa paikassa. Se oli hauskan näköistä.
Joo, huomasin kanssa saman. Aika hauska idea.-Päivi-
Tuo viiminen, i-ha-na!
Se on kyllä yks mun lemppareista! :)-Päivi-
Oi, tuo viimeinen on todella kaunis kuva!
Siinä on aika ihanasti kyllä kiteytettynä tuo loppukesän aurinkoinen ilta ja sen tunnelma. <3-Päivi-
Ihania kuvia ja kuvauksellisia lapsia! 🙂 Huomaan kyllä itsekin kuvaavani Onnia paljon vähemmän kuin silloin kun se oli pienempi.. Pitäis vaan muistaa ikuistaa useammin ihan kaikkea, kun digiaikana se on niin helppoa. Vanhoja kuvia on aina niin kiva sitten katsella ja muistella… <3
Sehän siinä onkin, kun nykyään mitään kovin peruuttamatonta ei tapahdu, vaikka muutaman ylimääräisenkin kuvan ottaisi. 🙂 Kivahan niitä on vaan sit joskus vanhempana katsella ja muistella.-Päivi-
Onpa kivaa nähdä teidän muksuista kuvia.Aika moista arjen pyöritystä ilmeisesti teilläkin kolmen lapsen vanhempina.Mä en tiedä miten oon ain kuvitellu et teidän muksut on paljon vanhempia eikä noin pieniä?:)Pikku kiharapää tyttö taitaa olla äitinsä näköinen:)
Juu, tollasia tattiaisiahan ne. 🙂 Vanhin on 9, nuorin neljä ja välissä tuo eskarilainen. Itestä tuntuu, että ne on jo jotenkin tosi “isoja” ja reippaita. Kyllä sitä on vaan tullu hiukan mukavuudenhaluiseksi, mitä isommaksi kasvavat… ;)Ja kyllä tuota tosiaan kuulee, että pienin olisi äiskän näköinen. :)-Päivi-
Ihania kuvia ja lapsia! Minäkin tässä ykspäivä huomasin, että meinaa lasten kuvaamiset unohtua kokonaan, kun keskittyy kuvaamaan ympäristöä. Vaikka meillä kyllä tytöt puskee monesti ite ittensä kuviin vaikka väkisillä! 😀 Mutta pitäis just noin ottaa vartavasten lapsista kuvia, meillä ainakin lapset nauttii kuvattavana olosta kyllä täysin siemauksin.
Meilläkin usein muksut vääntäytyy väkisin kuvaan, kun kotona yrittää jonkun kuvan napata. 🙂 Mutta se taitaa olla niille luonnollista. Ja hyvä tosiaan välillä ihan tarkotuksella kuvata lapsiakin, harmittais 10 vuoden päästä huomata, että on kansiot täynnä kuvia tapeteista ja kukka-asetelmista. :D-Päivi-
Heiii nää on ihan ylivetoja! Ihanan viitseliästä! Just sillai, että leikitään oikeeta valokuvaamoa ja kaikkee, niin tulee taatusti hyviä kuvia! Kun aikast irvistelyks se menee täälläkin.”Ai jaa sinne blogeihin taas vai..” sanoo osku aika usein 😉
Joo, kyllä muksut nauttii ihan täysillä, kun saavat toimia malleina. Varsinkin tytöt, ai hurja mitä poseerauksia pistivät tulemaan välillä! :DToivottavasti teillä oli kivaa sirkuksessa! :)-Päivi-
Ihanat kuvat ! Tykkäsin erityisesti tuosta sarjan viimeisestä.