Mä taisin tietää jo syksyllä, että näin tulee tapahtumaan. Jotenkin valmistin itseäni ja surin jo ennakkoon. Lopullinen päätös oli kuitenkin ennen kaikkea suuri helpotus. Mä uskalsin sanoa ääneen, miltä tuntui ja siitä se varsinainen prosessi lähti liikkeelle.
Päätimme siis lopettaa Hilman. Asiaa pyöriteltiin, keskusteltiin, itkettiin ja laskettiin. Lopulta oli pakko ajatella realistisesti. Yrityksen kehittäminen olisi vaatinut lisää sekä rahaa, että työtunteja. Joita kumpaakaan mulla ei nyt ollut. Pelkkä yrittäminen ei voi olla itseisarvo. Eikä pelkällä kutsumuksella tai unelmalla makseta asuntolainoja. Kaupungin huonoiten tuottava yritys tämä tuskin on, mutta kannattavuuden pitäisi olla aivan toista luokkaa, jotta uhraisin tälle jatkossakin yhtä paljon, kuin tähän asti.
Helppo päätös tämä ei silti ollut. On varmaan täysin inhimillistä miettiä myös sitä “mitä kaikki muut nyt ajattelee”. Vaikkei sillä loppupeleissä mitään merkitystä olekaan. Nyt on vaan totuttauduttava ajatukseen, että olen tulevat vuodet kaupunkilaisten silmissä “se epäonnistunut yrittäjä”. Mutta mieluummin kannan harteillani tuota viittaa, kuin olen paska äiti.
Tässä vaiheessa kai kuuluu mainita, että aikansa kutakin, päivääkään en vaihtaisi ja oli kyllä opettavaiset vuodet. Latteaa ja kliseistä, mutta myös totta. Tämä 1,5 -vuotinen oli elämäni paras koulu. Elinkeinoelämästä, byrokratian rattaista ja yrittäjyydestä oppii todella parhaiten kokeilemalla itse. Todellisia valaistumisia olen saanut kokea tämän matkan varrella. Miksi hommat rullaa, niinkuin ne rullaa. Mitä yrityksen pyörittäminen maksaa. Miten tuotteen hinta muodostuu. Miten yrittäjät on samaan aikaan yhteiskunnan tuilla elävää pohjasakkaa ja kovatuloisia porvareita. Kuulemma.
No, oli miten oli, nyt on aika vaihtaa pienempi vaihde silmään. Keskittyä siihen, mikä oikeesti on tärkeintä. Kolmeen pellavapäähän, joita mulla on kamala ikävä. Ehkä, jos tämä kaikki olisi tapahtunut vasta kymmenen vuoden päästä, olisin yrittänyt kauemmin.
Siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mulla ei ole mitään tietoa. Toivottavasti ainakin töitä. Ehkä siinä sivussa jotain opintoja. En yhtään tiedä, mutta luotan, että tämäkin asia järjestyy. Eli saa vinkata työpaikoista tähän suuntaan! 😉
Kolmen viikon kuluttua Hilman ovi on lopullisesti kiinni. Voi olla, että itku tirahtaa silloinkin. Mutta kunhan käytännön asiat on hoidettu, aion vetää hiukan henkeä ja levätä. Edes muutaman päivän.
Ja sen jälkeen uutta kohti.
-Päivi-
Tsemppiä sulle uuteen!! Sä olet kyllä ihanan rohkea, kun puhut avoimesti myös siitä elämän nurjasta puolesta! aina kun elämä ei ole sitä hymyä!!Luota tulevaan! Kyllä ne asiat siitä lutviutuu. Sitä ainakin koitan itselleni jankata kun rupean murehtimaan tulevaa.. Kovasti tsemppiä ja ihanaa kevättä!
Kiitos kovasti, lattenainen! Elämä kun on muutakin, kuin sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista, niin parempi olla vaan ihan rehellinen. Jos siitä on jollekin vertaistukea, aina vaan parempi. :)-Päivi-
Lainatakseni suurta innoittajaani (!?!??) Wallu Valpiota: ” Elämä ei ole kaino väistelylaji vaan hörhöinen törmäyskurssi. Pitää syöksyä betonista läpi, tunkeutua aukoista sisälle ja tsekata löytyykö onnenmurusia. Joku pääsee läpi ja toinen halkaisee kallonsa. Pääasia kun ottaa riskejä, eikä jää muurille mulkoilemaan. ” Kaikkea hyvää tuleviin koitoksiin 😀 ! Kata K.
Mahtavaa, Kata!!! Ihana, että oot käyny kommentoimassa. Ja vieläpä aikamme suurta ajattelijaa, Wallua! 😀 Ei huono lainaus lainkaan. Enemmän kuin totta. Kiitos! :)-Päivi-
Viisas ratkaisu! Omaa elämäänsä ei todellakaan kannata uhrata kaupunkilaisten ja (vaikka kuinka olisivat ihania) asiakkaiden vuoksi. Niinkuin aiemmin totesin, tällaiset harrastuksenaan yrittäjät niinkuin minä, voi jatkaa hiukan kauemmin…vaikkei sekään ehkä ihan viisasta ole? Unohda kaikki tuollaiset ajatukset epäonnistumisesta ja röyhistä rintaasi, kulje pää pystyssä kohti uusia haasteita. Uusi ovi ei aukea ennenkuin entinen on suljettu. Kukaan ei tiedä, miten paljon sinua vielä tullaan kadehtimaan!
Kyllä mä myös olen (ainakin vielä…) sitä mieltä, että ratkaisu oli viisas. Tiedän, että huomenna tulee itku, mutta sekin puhdistaa. Ja olen ihan valoisalla mielellä tulevaisuuden suhteen. Toivottavasti jotain mukavaa löytyy. :)Tsemppiä jatkoon, Mervi!-Päivi-
Mä oon kokenut saman ja ymmärrän sua täysin, niin kuin tiedät;-) Muistan ton helpotuksen tunteenkin kun päätös oli tehty. Kyllä kaikki järjestyy hyvin <3
Voi, mä tiedän! Kiitos, mä uskon myös, että kaikki klaaraantuu. <3-Päivi-
Uusi alku, koskaan ei tiedä mitä siitä syntyy! Pää pystyyn, edessä voi olla se elämän suuri tilaisuus! Epäonnistunut on se joka ei koskaan uskalla, ei sinun kaltainen rohkea nainen!
Näin mäkin yritän ajatella! Ja kyllä se vaan niin on, että jos tilanne, oli se mikä tahansa, on jollain tavoin epätyydyttävä, se on parempi lopettaa. Ja kyllä mäkin aikamoinen muuli olen, kun päätökseni olen tehny… :)-Päivi-
Ei voi laskea epäonnistujan viittaa sellaisen ihmisen harteille joka toteutti unelmansa omasta putiikista ja joka on myös riittävän rohkea lopettaakseen sen, ennen kuin maksaa siitä liian kalliisti.Perhe on tosiaan se tärkein 🙂 Tsemppiä!
Ihanasti sanottu! Kiitos! <3-Päivi-
Rohkea ja viisas päätös! Olen yllä kirjoittaneen Katjan kanssa samaa mieltä: luusereita ovat ne, jotka eivät koskaan uskalla kokeilla mitään uutta! KOvasti tsemppiä ja mukavaa kevättä!Ps. Ihanan rohkea ja suorasanainen blogi, siksi viihdyn vierailulla. 🙂
No ihan rehellisesti kyllä muutaman kerran on tullut mieleen arvostelijoita kuunnellessa, että helppohan se sieltä sivusta on huudella… Mutta minä ja läheiset tietävät, kuinka asiat on ja se on tärkeintä. Kiitos kauniista sanoista. <3-Päivi-
Hei Päivi, onnea päätöksellesi. Pääasia on se, että olet tyytyväinen ratkaisuusi. Kukaan muu ei elä elämääsi.
Kiitos! <3-Päivi-
Voi Päivi,oon susta kyllä niin ylpeä ja samalla kateellinenkin.Siksi,että sä uskalsit elää unelmaasi,kahtakin,todeksi ja yhtä aikaa!Uskalsit ryhtyä yrittäjäksi ja olla samaan aikaan äiti <3.Uskalsit myös laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja valita sen tärkeimmät!Uskalsit valita toisen senkin uhalla,että se tarkoittaa toisesta luopumista.Niin rohkeaa,niin reipasta ja varmasti niin oikein.Kaikkea hyvää tulevaan,KAIKKI taatusti tulee järjestymään parhaiten :).Ja se mitä ihmiset aattelee,niin….yks lysti!Aattelevat aina kuitenkin ;).Ja jos elämän arvot järjestää uusiksi,niin ei kait sitä lasketa epäonnistumiseksi…päinvastoin.Luota siihen,että fiksut pärjää aina…ja sitähän sä oot <3T.”nim.kade juurikin siksi,että ite en tohdi ees kokeilla siipiäni yrittäjänä :/,haikailen vain…”
Voi Kikke, kiitos! <3 Olet ihana!Mä lähdin tähän niin, että haluan ainakin yrittää. Sittenpähän tiedän. Ja nyt tosiaan tiedän. Ja osaan myös paljon enemmän. Kasvanutkin olen tositosi paljon. Ei tämä hukkaan heitettyä aikaa ollut, päinvastoin.-Päivi-
No, ihan tuo kuulostaa siltä miltä oma yrittämiseni aikoinaan. Mutta opettavaista se oli. Ja silti en voi vieläkään sanoa, ettenkö joskus olisi vielä yrittäjä. Mutta jos, niin vain sivutoimisesti. Kyllä se elämä kantaa. Eikä sun tarvi sitten vanha miettiä, että olis pitäny kokeilla, mut kun en uskaltanu… Tsemppiä jatkoonkin!
Mä olen myös oppinut, etten koskaan ainakaan sano “ei koskaan”. Kyllä se oma paikka vielä löytyy, ihan varmasti. Meille molemmille.Kiitos. <3-Päivi-
♥♥♥Ihan järkiratkaisu! Vaikka oot kyllä paras herkkupuotiemäntä, minkä tiiän 🙂 Ja kunpa päästäis tässä viel käymäänkin, ei haaskalle, vaan kun siellä on niin söpöä♥
Joo, joskus on ihan fiksua kuunnella myös sitä järkeä… vaikka sydän usein mua enemmän viekin. 🙂 Tuutte sit käymään täällä meillä, voidaan laittaa söpöä ihan teitä varten. :)-Päivi-
Yrittäminenon takuulla rankkaa ja opettavaista, hienoa että olet voinut tehdä valinnan, joka loppupeleissä on järkevä. Ja jokainen joka luuseriksi mainitsee yrittäköön itse, ei ole helppoa 🙂 toivon että tiellesi tupsahtaa joku upea mahdollisuus, josta ole aina haaveillut, mukavaa lauantai-illan jatkoa.
Mä oon jotenkin niin naiivi, että ajattelen jonkun tilaisuuden todellakin tupsahtavan. Luotan siihen, että asiat sujuu, niinkuin on tarkoitettu. Ennemmin tai myöhemmin. :)-Päivi-
Voi kuinka kurja uutinen! Voimia! Ja kaikkea hyvää!
Kiitos, Vekarus. <3-Päivi-
On aika tarttua unelmiin, vetää liput täysillä salkoon ja painaa kohti unelmaa. On aika nähdä ja kokea mutta ennen kuin törmää on viisasta kääntää rattia, tai ainakin hidastaa. Se mikä ei tapa ja niin edelleen. Olet rakas ja ihan huippu! Voimaannuttavia tuulia!
Kaikelle on todellakin aikansa ja paikkansa. Ja elämä kyllä kantaa, tavalla tai toisella. Kiitos kauniista ajatuksista, Piupau. <3-Päivi-
Rohkea olet! Ja hienon työn olet tehnyt. Uskalsit toteuttaa unelmasi ja elää sitä. Mutta ehkä vieläkin rohkeampaa on lopettaa. Mä todella nostan hattua sulle, sillä mun mielestä sä olet kaikkea muuta kuin epäonnistunut yrittäjä. Sä olet rohkea yrittäjä, upea nainen, mutta ennenkaikkea ihana äiti! ♥Tulevaisuuden kuviot selkiytyvät varmasti ajan myötä. ♥
Voi Katri, miten ihania sanoja. Olet mahtava, kiitos! <3Mä tosiaan toivon, että mulle jää nyt enemmän aikaa perheelle. Ja myös kodille. Taidan aluksi puunata kämpän katosta lattiaan… ;)Mää tykkään susta! <3-Päivi-
Mitään ei saa jos ei ole rohkea ja välillä heittäydy. Jollet olisi perustanut tuota yritystä, olisit varmaankin myöhemmin miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt yrittää. Nyt se on kokeiltu ja nähty. Ja toisaalta, eihän elämässä koskaan tiedä, kenties vielä tulee hetki, jolloin yrittäjyys on sun juttusi uudelleen. Eli “häntä pystyyn” ja kohti uusia polkuja.
Tosiaan, koskaan ei tiedä. Vaikka nyt tuntuu, etten ihan heti yrittäjäksi lähtisi, opin ainakin olemaan sanomatta ei koskaan. Kun koskaan ei tiedä. Kiitos! <3-Päivi-
Nämä on niitä ratkaisuja joita pitää elämässä tehdä. Aina ne eivät ole helppoja, mutta sydäntä on kuunneltava ja perhettä 🙂 Kaikkea hyvää <3
Kaikkein kipeimpiä on ne vaikeat päätökset. Mutta myös kaikkein helpottavimpia. Kiitos, sinulle myös kaikkea hyvää. <3-Päivi-
Rohkeita päätöksiä, aloittaminen ja lopettaminen.Itse roikun samassa löysässä hirressä koko ajan, mutta mulla on sellainen “pelastus” olemassa, että jään äitiyslomalle. Yritän myydä yritystä mutta jos kukaan ei osta ja loppuunmyyntiin mennään, voin sanoa kaikille, että enhän minä luovuttanut, minähän jään vain äitiyslomalle. Ja voi kyllä, puolelle kaupungille uteliaita on saanut tiskin takaa selittää, miksi en palkkaa äitiysloman ajaksi työntekijää. Välillä ihan alkaa ärsyttää tämä tilivelvollisena olo.Ihmisten puheet kyllä tiedetään. Suuri osa ihmisistä on kannustavia, mutta sitten on niitäkin jotka eivät itse uskaltaisi edes kokeilla samaa, mutta saavat kyllä outoa mielihyvää toisten “epäonnistumisesta”.Ja luulen, että sinäkin joudut vielä loppuunmyynnin aikana sen tilanteen eteen monta kertaa, että monet ihmiset surkuttelevat sulle että on niin harmillista, kun nyt lopetat. Sulla kun on vielä tollanen ihana erikoiskauppa, jota korvaavaa ei siellä ole. Ole ylpeä saamastasi kokemuksesta, ehkä se oli tuikitarpeellinen sen kannalta, mitä elämä tuokaan eteesi jatkossa ;)-Johanna Ekofiinasta
Kyllä, sen eteen on jouduttu monta kertaa. Vaikka sitä osasin odottaa ja hiukan pelkäsinkin… Mutta siitäkin on selvitty. Jopa ihan asiallisesti. 😉 Hurjasti tsemppiä sullekin, Johanna! Toivottavasti Ekofiinan taival saa vielä jatkajan. :)-Päivi-
Voih! Voimia sulle Päivi! Unelmasta luopuminen on varmasti raskasta, mutta perhe menee kaiken edelle <3 Hyvä päätös, ja kaikki kyllä järjestyy! Olen ylpeä susta, että kokeilit siipiäsi yrittäjänä. Itse tiedän, etten kykenisi siihen kuunapäivänä…vaikka tosiaan se ajatus omasta pikku puodista oliskin niin kovin houkuttava 😉
Unelmasta luopuminen on raskasta. Kuitenkin ihan alusta saakka Hilman itse loin. Mutta toisaalta, ei se unelma ollut myöskään pelkästään sellainen, mistä unelmoin. Joten toisaalta myös suuri helpotus. :)Kiitos, ihana! <3-Päivi-
Hei Päivi,Pitkästä aikaa tulin lueskelemaan huippua blogiasi.Olet ihanan rehellinen kun uskallat kertoa tunnoistasi näin julkisesti.Kyllä mä olen monta kertaa miettinyt että mikä täällä Suomessa mättää, kun pienet putiikit eivät vain kannata tarpeeksi, esim. Turussa ruokakauppa Finska lopetti ja monet pienet putiikit kituuttavat.Ihmisten mielestä on pienet putiikit ovat “kivoja ja ihania”, mutta jostain syystä ne eurot kannetaan kuitenkin sinne isoihin jättimarketteihin. Euroopassa on yleisiä pienet putiikit, leipäkaupat, lihakaupat, leivoskaupat jne.. miksei meillä? Kokemusta löytyy yritystoiminnasta ja voin sanoa, että on paljon helpompaa pitää esim. palveluihin perustuvaa yritystä kuin kauppaa, näin se vaan on. Pientä yrittäjää rankaistaan kovilla kuluilla sinne ja tänne ja auta armias jos menet ottamaan työntekijän!Yrittäjän hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös nopea reagointikyky, jos homma ei toimi niin pillit pussiin ja sillä selvä, turhaa siitä sen kummempia häpeilemään! Monet menestyneet yrittäjät on tehneet ensin konkurssin ja vasta sitten menestyneet, esim. Armi Ratia ennen Marimekkoa. Kantapää-yliopistosta saa parhaat opit!
Kiitos Suvimarja ihanasta kommentista. Kulut on todellakin aika huimat. Ja nousevat koko ajan. Helpotuksia on turha jäädä odottamaan ja katteita ei voi pidemmän päälle aina nostaa. Mutta aikansa kutakin. Ja pirun opettavaista aikaa nimenomaan. Lupaan pyhästi, etten enää koskaan kitise yhdessäkään pikkukaupassa hinnoista. ;)-Päivi-
Niin, ja kaikkea hyvää alkavaan uuteen vuoteesi! Anna auringon paistaa!
Voi kiitos! Samoin sinulle! <3-Päivi-
Tervehdys naapurikaupungista. Älä sure kaupunkilaisten ajatuksia. Jokaisen ihmisen suurin murhe on, mitä muut HEISTÄ ajattelee, joten ei ne sua jaksa kauaa vatvoa =) Ja jos oikein mietin, meidänkin kaupungissä vaihtuu yrittäjät ja liikkeet tiuhaan tahtiin, eikä kukaan enää muista vähän ajan päästä, kuka yritti ja miksi lopetti =) Onnea tulevaisuuteen. Nauti keväästä ja suloisista lapsistasi!
Haha, ihanan lohdullinen ajatus! 🙂 Näillä mennään, kiitos.Mukavaa kevättä sullekin! -Päivi-
Harmituksen ja itkujen jälkeen kiität itseäsi, ettet uhrannut taloudellista tulevaisuuttasi ottamalla lisälainaa vain välttyäksesi toteamasta ettei kannata. Omakohtaisesti eletty läpi kun otetaan lisää lainaa vain epätoivoisesti sen vuoksi, että halutaan pitää unelmasta kiinni. Ja lopulta on pakko todeta, että edelleenkään ei kannata,lopettaa,ottaa vastaan ne ihmisten “mähän sanoin, ettei tää kannata”-jutut ja maksaa monta vuotta niitä velkoja.OLET VAHVAN “SELKÄRANGAN” OMAAVA ROHKEA NAINEN!Ja tiedän, että saamasi kokemus tulee avaamaan työmarkkinoilla ovia, joita et ennen tiennyt olevan olemassakaan. Tapahtuman tulet näkemään askelmana eteenpäin ja ylöspäin! Iloa ja iso halaus elämääsi,rinta rottingille -vain rohkeat uskaltaa, ja vielä sanoa sen ääneen!
Ihan mahtava tsemppi, kiitos paljon! Mä päätin jo heti alkuun, että lisää lainaa en ota. Jos kauppa ei omillaan kanna, on parempi laittaa luukut kiinni. Ja se päätös myös piti. Vaikka vaikea lopulta olikin.Kiitos ihanasta viestistä! :)-Päivi-
Voi, olen todella pahoillani kaupan takia ja ylpeä sun tavasta käsitellä tätä. Tsemppiä tuhannesti, pidän peukut ja varpaat pystyssä töiden löytymisen puolesta! Ja jaksamisen tietysti!
Kiitos, Kirsikka! Pää pidetään pystyssä, vaikka joskus niskaan lokaa sataakin. :)-Päivi-
Onnea tulevaan rohkea nainen!
k
[…] joten erityisesti kun joku uskaltautuu täällä toteuttamaan unelmiaan (niinkuin eräskin karkkikauppias kerran…), on siitä suotavaakin pitää hieman […]