Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi.
Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden kanssa. Mutta ennen kaikkea on saatu hyvää hoitoa.
Mä en löydä sanoja sille kiitollisuudelle, jonka haluaisin naapuripäiväkodille osoittaa. Kaikista näistä vuosista, kaikkien lasten hoitamisesta.
Haluan kiittää kaikesta. Kiitos hoidosta. Kiitos lämpimästä ruoasta ja päiväunipaikasta. Kiitos räkänenien pyyhkimisestä. Kiitos luistinten sitomisesta ja suksien kiinnittämisestä. Kiitos syleistä, haleista ja pipiin puhaltamisista. Kiitos ymmärryksestä silloinkin, kun äiti ja isä ovat kolme kuukautta unohtaneet varata varhaiskasvatuskeskusteluajan muistutteluista huolimatta. Kiitos joustavuudesta. Kiitos rohkaisevista sanoista, kun kuusivuotiaalla on edelleen 100-senttiset kurahousut. Kiitos metsäretkistä. Kiitos hoivasta ja huolenpidosta. Kiitos lainavaatteista. Kiitos tsempistä. Kiitos luetuista saduista ja lasten saamista kehuista. Kiitos huumorintajusta.
Kiitos kaikista näistä vuosista. Niitä oli monta. Erityiskiitos Terhi, Taina ja Kirsi-Marjo. Olette kultakimpaleita.
Huomisen papan kanssa vietetyn päivän jälkeen kiharapää menee vielä torstaiksi hoitoon. Sitten on meidän aika paketoida yksi aikakausi ja antaa tilaa uusille vaippahousuille. Lahjoittaa Terhien, Tainojen ja Kirsi-Marjojen hoiva eteenpäin.
Kahden viikon päästä meillä on kolme koululaista. Me saatiin ne kaikki kouluun, eikä yksikään ole vielä pilalla.
Nyt vähän itkettää.
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Kyllä tuli täällä ainakin kyynel silmäkulmaan. :’) Tsemppistä!!
Kyllä mua edelleen kans hiukan poruttaa… nyyh! <3
Samat jutut käyty läpi tänä kesänä. Ja kyllä on itkettänyt. Itkettää välillä vieläkin. Jotenkin tuntuu että nää on myös niitä hetkiä jolloin ehkä hitusen taas oppii olemaan kiitollinen “itsestäänselvistä” asioista, kun tajuaa että kaikella on aikansa ja mennyttä ei voi muuttaa eikä sitä saa takaisin. Mutta onneksi tulevaisuus ja uudet kuviot odottaa sekä meitä äitejä että lapsosia! Kaikkea hyvää tulevaan 🙂
Se on ihan kamalaa, kun alat miettiä oikein ja itku tulee väkisin… mulla on ollu sellasta nyt vähän koko viikko…
Tää on jännä tunne, kun olen samaan aikaan huojentunut ja haikea. Mutta kunhan tuo arki tuosta lähtee, niin tulee taas ihan uudet itkun aiheet. 😉
Hui, ihan meni kylmät väreet!
Mä aina niin toivon, että näitä tekstejä kukisivat ne vanhemmat, jotka lapsineen ovat päiväkotiuran alkutaipaleella. Kun pelottaa, jännityttää ja mietityttää.
Tahtoisin niin, että he lukisivat ja ymmärtäisivät, että hyvin se menee, arjeksi muuttuu.
Ps. Erityisesti ammattikasvattajaa kävi ilahduttamaan nuo 100 senttiset kurahousut ja varaamattomat keskustelut :). Juuri näin se menee. Muuten aika isolla osalla.
Niin, se alku on kyllä juuri sitä, jolloin tsemppiä ja tukea tarvitsee. Siinä vaiheessa voi olla hyvä, että joku kertoo, kuinka hienosti kaikki lopulta kuitenkin sujuu.
Ja ihanaa jotenkin kuulla, kuinka tuo kaikki arkinen kurahoususäätö ja keskustelut on todellakin sitä arkea. Muillakin. 🙂
Ihana kirjoitus! ❤
Eikä mene kauaakaan kun huomaat että lapset lentävät pesästä. Meillä kuopuksella loppui keväällä peruskoulu ja esikoisneiti puolestaan otti eilen puheeksi opiskelijakämppäasian. Siis ihan vastahan mekin niiden harvahampaisten pellavapäiden kanssa valittiin sopivaa reppua ekaluokalle ja jännitettiin tulevaa koulutaivalta! Kaikella on aikansa…oi kunpa vain äitinä osaisi olla riittävä ja antaa lapsilleen hyvät lähtökuopat maailmaan.
Tsemppiä teidän pian alkavaan koululaisarkeen! 😀
No tota mä pelkään.. Vanhin on jo 12 ja itse häivyin opiskelemaan 16-vuotiaana. Siihen olisi enää neljä vuotta! Ei voi ajatella, alkaa ahdistaa…
Voi kunpa todella osaisi antaa lapsille hyvät eväät maailman myrskyihin. <3
Taina, Terhi ja Kirsi-Marjo olivat ihania jo 1987! Voiko olla sama jengi?
Voi olla hyvinkin! Huippua porukkaa!!! <3