Myönnän. Olen tosi herkästi se, joka käyttää nykyään “asenne”-korttia. Tiedättehän, työt, urheilu, harrastaminen, kotiutuminen, ihmissuhteet. Asenteesta on ihan oikeastikin monessa asiassa kysymys. Ylimielisyys, laiskuus ja aloitekyvyttömyys kun harvoin vievät mitään asiaa oikeaan suuntaan, kun taas tiedän monia hyviä esimerkkejä onnistumisesta, kun taustalla vain on ollut nöyrä, oma-aloitteinen ja innostunut asenne.
No niin, jopas on kirkasotsaista porvaripolitikointia tällaiselta keskinkertaisesti pärjäävältä vihervassarilta. Parempi ehkä myöntää itsekin tasaisin väliajoin tarpovansa asennevammalammikossa. Niin kuin vaikka tällaisena päivänä, jolloin aamu ei valkene eikä päivä pääty, vaan koko ajan on tasaisen väritöntä, kostean tuhnuista liisteriä. Tuntuu raskaalta. Ilman mitään erityistä syytä suupielet painuvat alaspäin.
Sataa. Tuuli nappaa takinliepeistä kiinni ja heittää huivin naamalle. Lounas on keskinkertainen, kahvi seissyttä.
Lapsista 2/3 on flunssassa, yhtä hiertää kotitalousläksy, toinen kakoo haukkuvaa yskää sohvalla. Sataa lisää. Mikään ei huvita, mitään ei irtoa. Katoan toistuvasti ajatuksiini, työt edistyy tahmeasti.
Haluaisin jonkun sparraajan. Jonkun, joka tsemppaisi ja olisi mulle neuvonantaja ja henkinen työkaveri. Edes hetken. On aivan syyttä yksinäinen ja tarpeeton olo. Keskinkertainen. Turha. Haluan olla nätti, menestynyt ja hyvä. En tällainen paska.
Joo. On asenteesta kiinni. Mutta kun ei irtoa, ei jaksa, ei pysty.
Niin, että nilliti nillin. Äijälläs oli asenne ku sua teki.
-Päivi
Uuuh, se kuuluu tähän piiitkääääään ja pimeään marraskuuhun toi ja siihen ainaiseen harmauteen. Jos aurinko edes vilahtais, edes muutaman minuutin, niin heti mieli virkistyy. Mulla helppaa se jos, JOS tulee pakkanen ja hiukan vaikka lunta, valitettavasti se näyttää epätoivoiselta tällä hetkellä.
Mut hei, tänään tuli myslit, jotka voitin täältä blogista. Ne oli laittaneet karkkia mukaan. Kiitti! ? Ja asenteella se on elämää puskettava, ei auta muu. Vaikka sitten päätä seinään niin kauan, että syntyy ikkuna. ? Marraskuu on kyllä sitä ennen kiellettävä lailla!
Mun pitää ilmeisesti unohtaa koti-Suomikaipuu. Marraskuuta en kaipaa kotimaastani. Mutta jotain siellä on, mitä suuri maailma ei tarjoa…
Ihanaa, että joku muukin käyttää vanhaa kunnon “Äijäs oli kun sua teki” -sanontaa. Kaivoin sen omien sananparsieni vintiltä tossa jokin aikaa sitten ja huvituin aivan suunnattomasti sen käytöstä. Ja siitä nostalgiafiiliksistä ja ajatuksesta niistä tyypeistä, joilta koko lausunnon opin. Että pakko ottaa hyvää asennetta, kun sieltä päin tuulee. Marraskuu on hanurista, onneksi sinä et 🙂