Aika hurja viikko. Enpä olisi uskonut pläski-tekstin syöksyessä näppikselläni, että palautteen määrästä tulisi näin valtaisa. Odotin lähinnä joitain kymmeniä tykkäyksiä ja muutamia aktiivisia terveysterroristien kommentteja siitä, kuinka ylipaino on haitallista nivelille. Onneksi näitä ei mahtunut joukkoon kuin muutama, vaan olitte todella osanneet lukea tekstin oikein, näitte metsän puilta. Pointti ei ollut lihavuuden tai epäterveiden elintapojen ihannoinnissa, eikä myöskään “olen ylpeä kiloistani” -tyyppisessä julistamisessa. Ajatus lähti muistoista, haavoittavista sanoista, erilaisuudesta ja itsetuntokysymyksistä.
Palaute on ollut aivan uskomatonta! Herkistyneenä olen lukenut tarinoitanne, muistojanne, kipeitä ajatuksianne itsensä hyväksymisestä ja satuttavista sanoista, jotka eivät ole vuosikymmenten jälkeenkään unohtuneet. Aina on valitettavasti myös niitä, jotka mielestään tietävät paremmin ja kokevat jostain käsittämättömästä syystä olevansa asemassa, jossa voivat neuvoa tai alistaa muiden elämäntyyliä tai ulkonäköä.
Ilkeät sanat satuttavat vielä aikuisenakin, ja toivon todella, ettei kukaan enää joutuisi ulkonäkörasismin uhriksi. Jos yksikin ihminen luettuaan kirjoitukseni ajattelee kahdesti, ennenkuin päästää haavoittavia sanoja suustaan, koen etten “tullut kaapista” turhaan.
Kiitos vielä kerran upeista tarinoistanne ja ymmärryksestänne. Tykkäyksistänne ja mielettömästä jakomäärästä sosiaalisessa mediassa. Asia on suuri ja tärkeä ja toivon, ettei se unohdu, vaikka tämä nimenomainen teksti pikkuhiljaa jääkin unholaan. Ensi viikolla minä pääsen jatkamaan asian puimista vielä radioaalloilla eräässä valtakunnallisessa keskusteluohjelmassa. Mutta siitä enemmän sitten ensi viikolla.
Ihastuttavaa viikonloppua! Pitäkää toisistanne huolta.
-Päivi-
P.S. Mä lupasin aamulla, että postaan jostain mustikkapiirakka -hommista, mutta tämä aihe vaati vielä pienen jälkipuinnin. Seuraavalla kerralla sitten jo jotain ihan muuta. Promise.
Vaikka tänään piipahdin vain seurassasi, se riitti. Sinun välitön olemus tarttuu. Kiva, että olen tutustunut sinuun! Tästä blogista on tullut mun “pakkomielle”, hyvällä tavalla. Oikein ihanaa viikonloppua!
Tiätkö, sain oikein pinnistellä, kun mietin, että kuka ihmeen Odessa… 😀 Mut sit hokasin! Ja hei, paljon pahempiakin pakkomielteitä sitä vois ihmisellä olla. 😉 Rentoa isänpäivää teidän porukalle! 🙂
-Päivi-
ihana blogi.
pläski ajatukset kuin itseltäni.kokenut samoja asioita
Kiitos paljon. Meitä saman kokeneita on valitettavasti paljon. Toivottavasti muutos parempaan on pikkuhiljaa luvassa. 🙂
-Päivi-