Aalloilla siis

Kuten tossa jo eilen ehdin märistä, ainakin meidän perheen arki on useimmiten kamalaa juoksemista ja aikataulutettua oravanpyörää, ja sellaista tuikitarpeellista koko perheen yhteistä oleiluaikaa on aivan hävyttömän vähän. Itse elän jatkuvassa aikatauluttamisen ja spontaanin elelyn välisessä ruuvipenkissä, koska käytännössä arjen sujuminen vaatii valtavasti suunnittelua ja tarkkoja aikatauluja, kun taas luonteeni vaatisi vapautta, aikaa ja spontaaniutta.

Ja siitähän tässä arkikitinässä useimmiten omalla kohdallani juuri onkin kyse. Tiedän kyllä, kuinka paljon jouhevampaa kaikki olisi, kun istuisin alas ja minuuttiaikatauluttaisin aina viikon eteenpäin. Mutta kun en suostu. Se tuntuisi kuin luovuttaisin loputkin omasta tahdostani ja elämänrippeistäni jonkun suuremman äitiyshaltijattaren käsiin ja koko elämästä tulisi vielä tylsempää ja ennalta käsikirjoitetumpaa. Mä tarvitsen tietynlaisen luovan kaaokseni ja myönnän kaipaavani sitä aikaa, kun pystyin lonkalta irrottautumaan kaverin kanssa leffaan, pizzalle tai kahville, tai olemaan edes yhden illan murehtimatta jonkun ehtimistä johonkin.

Jonkulainen peruskässäri viikkoihin on olemassa ja puhelin kilkattaa muistutusta jostain asiasta käytännössä koko ajan. Koska etenkin tuo perheen poikalapsi on aikamoinen aktiivimukula, koko perheen yhteistä aikaa saadakseen on paras karata edes hetkeksi kokonaan pois kotimaisemista.

Koska marraskuu on muutenkin vuoden kuukausista se vähintään toiseksi masentavin (mulle ykköspaikkaa pitää tässä skabassa tammikuu), päätettiin varastaa edes yksi sunnuntai perheaikaa ja sulloa porukka laivaan, Itämeren aalloille. Viking Linen piknik-risteilyn* ajankohta osui sattumalta isänpäiväksi, joten ajoituskin oli kaikinpuolin täydellinen.

Turusta starttaavat piknikit toimivat meille hyvin, koska lähtösatama on vain tunnin ajomatkan päässä, eikä aamuherätys koidu ihan mahdottomaksi. Menolaiva Viking Amorellalla päästiin istahtamaan suoraan legendaarisen Food Gardenin skumppa-aamiaiselle ja nautiskelemaan kiireettömästä olosta. Muksuthan luonnollisesti ottivat “kaiken irti” buffetista ja olivat parin nakin ja karjalanpiirakan jälkeen valmiita ryntäämään tutustumaan laivaan. Ja jos en ole vielä tarpeeksi tätä isompien lasten vanhemmuutta hehkuttanut, niin tässä vielä yksi lisäsyy. Nimittäin sinne viipottivat. Me saatiin jatkaa aamiassettiä vielä ihan rauhassa, kun lapset jo naputtelivat nopeuspeliä muksunurkassa ja vertailivat liitulakujen hintoja tax freessa.

Kuten jo aiemmin syksyllä Blog House Stockholmissa vieraillessanikin mainitsin, Viking Linen laivat ovat kokeneet aikamoisen faceliftin monelta osin ja erityisesti hyteissä ja ravintoloissa freesimpi ja modernimpi lookki on nähtävissä. Toki Maarianhaminassa vaihdettiin paluumatkaksi Viking Graceen, joka on kokonaisuudessaan ihan uusi ja erityisesti merisairauteen taipuvaiselle lapselle myös vakaudessaan erittäin miellyttävä.

Nyt, kun omalta kohdalta se bilelaiva-aika on jo ehkä vähitellen menneen talven lumia, on risteilyjen parasta antia erinomainen ruoka. Niin syyskuisen Helsingin lähtöjen no name -ravintolan maistelumenu kuin Viking Gracen Oscar a la carten herkut ja loistava palvelu antoivat ainakin meille taas yhden lisäsyyn matkata jatkossakin punaisilla laivoilla. Puhumattakaan tietysti perinteisestä Viking Buffetista. Meikäläisellä puski mätiä ja ranskankermaa huokosista vielä seuraavanakin päivänä, oli niin kertakaikkisen hyvää.

Myönnän itse etukäteen miettineeni, ehtiikö meillä aika käydä pitkäksi laivoilla, mutta turhaan murehdin. Muksut löysivät kaikki lasten ja nuorten mestat, discoilivat Ville Vikingin kanssa ja käyttivät jopa yllättävän harkitusti omia rahojaan tax freessa. Ehdittiinpä vielä paluumatkalla kuunnella hetki Sami Pitkämöä ja Turku Jazz Orchestraakin, ennen kuin laiva lipui Turun satamaan.

Iloisin olin kuitenkin lasten riemusta ja yhdessäolosta. 12 tunnin pikainen perhetankkaus toi yllättävää kiukuttelurauhaa (lähes..) koko seuraavaksi viikoksi. Ja kuten moni varmaan tietää, sen ansiosta matkustaisi tarvittaessa vaikka vähän kauemmaskin.

-Päivi

*Risteily saatu blogin kautta