10 lukuvinkkiä kesäksi

Mä olin selvästi aliarvioinut kesän saapumisen, koska tänään kun marssin neulepalttoossa tuolla, lähes helteisessä säässä, tunsin kummaa leiskuntaa. Ja leiskunnalla tarkoitan hikoilua. Mutta niin se vaan tulla tärähti, se kesä. Eilen jo valmiiksi nyyhkin kohta lakastuneita omenankukkia, onneksi kohta on jo syreenien vuoro.

Ja kesällä, jos joskus, kuuluu lukea. Maata riippukeinussa-laiturilla-nurmikolla-jyskinmuovisellabadenbadenilla-mummolanhetekalla tai ihan vaan sohvalla ja ahmia romaania, kuin huomista ei olisi. Ilman työkiireitä, huolia tai pakollisia menoja. Ah ja voih!

Mun kesääni kuuluu erityisesti helposti mukana kulkevat pokkarit ja perinteiset dekkarit. Muutenkin kesälukeminen saa olla enemmän sellaista aivot narikkaan -osastoa, hömppää ja helppoa luettavaa. Keräsin nyt 10 itselleni mieluisaa, helppoa kesäkirjaa. Jos vaikka lomalle lähtiessä pähkitte, mihin tarttua. Kokeilkaa vaikka näitä:

1. Kathryn Stockett: Piiat

Mukaansatempaavasti kirjoitettu, erinomaisen viihdyttävä romaani afroamerikkalaisten apulaisten elämästä 60-luvun valkoisessa Mississipissä. Vaikka aihe on kaikkea muuta kuin kepeä, kirja on mitä mainiointa kesälukemista ja tarina herkullisine yksityiskohtineen hieno. Kirjasta on tehty myös loistava elokuva.

2. Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys

En muista, olenko kuinka useasti blogissa maininnut ikuisesta Palmu-fanituksestani, joka alkoi jo lapsuudessa. Juro, mutta nerokas salapoliisi, innokas nuori apulainen ja oivaltavasti rakennettu juoni yhdistää kaikkia kolmea hyllystäni löytyvää Palmu-kirjaa ja elokuvaa, mutta kyllä Erehdys on ehdoton ykkönen niin kirjana kuin elokuvanakin. Kuuluu kesään kuin sisäreisihiertymä hameen alle.

3. Seré Prince Halverson: Äidinrakkaus

Koskettava, kaunis ja vähän itkettävä tarina äitiydestä, kahdesta äidistä, jotka haluavat lasten isän kuoltua olla äitinä samoille lapsille. Tämäkään ei ihan hömpänpömppää varsinaisesti ole, vaan laittaa hyvinkin ajattelemaan, mutta on kirjoitettu helppolukuiseksi ja siksi uskallan suositella myös kesälukemiseksi. 

4. Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love

Koska itsensä etsiminen on aina ajankohtaista. Kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva opus alkaa meille useimmille, ah, niin tutusta keskinkertaisen elämän ahdistuksesta. Jokainen ei ehkä voi lähteä etsimään itseään Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan saakka, mutta teema toimii ihan koti-Suomessakin. Kesäloma saattaa olla juuri oikea hetki lukea tämä, kun ottaa vähän etäisyyttä töihin, voi löytää jotain itsestään jotain uutta. Kirjasta tehdystä elokuvasta en niin välittänyt.. paitsi siitä Italia-osuudesta. Hiton hyvännäköstä ruokaa siinä!

5. Agatha Christie: Hercule Poirot

Niin, näitä Poirotejahan Christie on tehtaillut yli 30 kappaletta, joten varmasti on, mistä valita. Ja ovat kyllä viimeisen päälle kesäkirjoja. Kohteliaan kieroja, ihanan brittiläisiä ja voi tuota Poirotin omahyväisyyttä. Christien kirjojen naispuolinen sankari, Neiti Marple ei ole koskaan niin sytyttänyt, joskin ihan hyvää kesäluettavaa nekin. 

6. Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Kun 83-vuotias Karen ottaa vanhan Plymouthinsa ja häipyy sanaakaan sanomatta omille teilleen, joutuu ryöstön uhriksi ja huomaakin kohta kyyditsevänsä itsensä lisäksi nuorta raskaana olevaan Azaria, kuvittelee hetken olevansa kirjojen piilokamerassa. Mutta kokonaisuus toimii hiton hyvin ja sanoma myös. Alkuhämmennyksen jälkeen tykkäsin tästä älyttömästi. Plus saaristo ja sen kuvaus. Toimii. 

7. Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

No pakkohan kesälukulistalla on Kinsellaa olla. Tuo himoshoppaajien äiti on marssittanut kirjojensa päähenkilöiksi myös muita hieman epäonnisia höppänöitä, joihin meidän naisten on niin kovin helppo samastua. Jopa päähenkilön nimi, Poppy, herättää mielikuvan kauriinsilmäisestä säätäjästä, joka ei tarkoita pahaa, mutta ei varsinaisesti aina toimissaan onnistukaan. Takuuvarma hyvän mielen chick lit, juuri sopiva mansikkakakun ja Fresita-lasin väliin. 

8. Riikka Pulkkinen: Raja

Ei ollenkaan niin keveä, mutta aivan tolkuttoman hieno Pulkkisen esikoisromaani ansaitsee paikkansa kesälläkin, vaikkei tuohon hömppä-osastoon kuulukaan. Kirjan teemana on rakkaus ja se, kuinka pitkälle rakkautensa voi viedä. Kirjan filosofoivasta kielestä voi olla montaa mieltä, itse suorastaan rakastin sitä. Ehkä siksi liitän tämän juuri kesään. 

9. Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Älköön kukaan säikähtäkö tämän teoksen tiiliskivimäistä olemusta, lukeminen on jokaisen käytetyn tunnin arvoinen. Ja tämä onkin sellainen dekkari, jota ei malta ensipuraisun jälkeen laskea käsistään lainkaan. Jos luette kesän aikana vain yhden kirjan, olkoon se tämä. 

10. Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

Tämä oli vähän sellainen kirja, jota luin oikeastaan alusta loppuun suuren hämmennyksen vallassa. En yleensä lämpene yliluonnollisuuteen, mutta tässä elämän ja kuoleman välillä sukkuloidaan kuitenkin yllättävän onnistuneesti. Tämä jäi mieleen ja vaikkei ehkä omalla asteikollani viiden tähden teos olekaan, suosittelen silti lukemaan. 

Itse en ole taas oikeastaan joululoman jälkeen saanut luettua, kuin ihan muutaman kirjan, mutta toivottavasti kesällä osaan taas rentoutua pehmeäkantisten parissa. Pari Poirotia eilen jo kävin hakemassa, jospa ne yöpöydällä houkuttelisivat lukemaan.

Olisko teillä jotain kesäkirjasuosituksia jakoon?

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.